Yliopistossa Greta halusi olla kalpein kaikista ja melkein onnistuikin siinä. Se vaati paljon valvomista, tiettyjä elämäntapoja ja paksun kerroksen puuteria. Greta ei kestänyt muita opiskelijoita paitsi Edithiä, joka oli vielä kalpeampi kuin hän itse. He olivat keksineet tarinan nimeltä Kalpeat tytöt jonka pääosassa olivat he itse. Tarinan sankarit kantavat aina suurten tähtien nimiä, he olivat siis tähtiä: Garbo ja Piaf! Greta ja Edith ovat aina mustelmilla, sillä he kaatuilevat paljon – löysät nivelet nähkääs – aina rakastuneita ja horjuvat öisillä kaduilla onneaan etsien. He tavoittelevat unelmiaan, vaikka jokainen uskalias yritys törmää omaan mahdottomuuteensa. Gretan ja Edithin kertomukseen punoutuu kaksi muuta tarinaa: Gretan menneisyys ja tulevaisuus. Lapsi-Greta muuttuu pikku hiljaa hänkin kalpeaksi ja alkaa elää jonkun muun tarinaa kuin omaansa. Myös aikuinen Greta on varjo itsestään, sillä hän on jäänyt aloilleen odottamaan. Kalpeat tytöt on runollinen, haikea ja hauska kertomus naisista ja tytöistä jotka eivät haluaisi pudota sivuun omasta tarinastaan.
Pieni hyvin kirjoitettu romaani, jossa kuitenkin hieman poseerauksen makua. Vaikka poseeraavista tytöistähän se kertookin. Opiskelijamaailma on tavoitettu tässä hyvin, mutta vähän ohueksi tämä minusta jäi, muutenkin kuin fyysisiltä mitoiltaan.