Kuuluisan ruotsalaishistorioitsijan esseekokoelma. Kirjassa käsitellään suuria sotahistoriallisia tapauksia - sotapäälliköistä ja merkittävistä taisteluista. Lisäksi Englung kertoo(lähes pakinoi) myös tapahistoriasta ja "pienten" ihmisen puuhasteluista kuten mm. yksinäisyyden, puhtauden itkun ja aikakäsityksen sekä pelon historiasta. Ja kaiken tämän Englund tekee mukaansa tempaavan eloisasti ja viihdyttävästi.
Mielenkiintoisimpia (ja hauskimpia) esseitä olivat noituutta ja pelon historiaa käsittelevät asiakokonaisuudet. Noitavainot eivät olleetkaan yleisimpiä pimeällä keskiajalla vaan tieteellisen vallankumouksen eli renesanssin ja barokin kausina, 1500- ja 1600 -luvulla. Varhaiset tieteen suurnimet Bacon, Descartes ja Kepler eivät vähääkään epäilleet, etteikö noitavoimilla olisi maailmassa näppinsä pelissä. Ajalla ennen sähkövaloa pimeys kätki sisäänsä mitä pelottavampia asioita - kaikki pelkäsivät pimeää, paitsi tietenkin noidat ja muut pikkupirut. Perusteelliset saksalaiet suorittavat oiken laskelman pikkupirujen lukumäärästä, ja tulokseksi saatiin 2 665 866 746 664. Monet olivat vakuuttuneita, että tuomiopäivä koittaisi milloin tahansa Pelkoja lietsoivat vielä huhumyllyt, sillä muita viestintävälineitähän ei ennen sanomalehtien keksimistä ollut kuin huhut. Ja juuri noitavainoja edelsivät valtaisat huhuvyöryt.
Tunteetkin ovat saaneet oman esseensä. Teollistumisen vallankumouksen aikanaan syntyneestä aivan uudesta tunteesta, tyytymättömyydestä, joka syntyi siis samalla kuin kapitalismi ja oli sii sen edellytys.
Tätä kirjaa voi suositella kaikille, joiden mielestä historia ja varsinkin historiateokset ovat tylsiä - tämä ei ollut.