What do you think?
Rate this book
Luomistyö
Kesken ystäväpariskuntien iloisen yhteiselon saapuu viesti, joka romuttaa kaiken, mitä nainen oli ajatellut elämästään. Hän pakenee tilannetta kellariin ja jää sinne lukkojen taakse. Käynnistyy sisäinen keskustelu, jossa on käytävä läpi isoja kysymyksiä: Millainen olento ihminen on? Toisille ja itselleen? Miten rakentaa hajonnut uudelleen? Mitä kohti kulkea?
Satu Taskisen romaani on lähikuva trauman repimän ihmisen sisimmästä. Se kuvaa hidasta liikettä ulos tilanteesta, jossa on vain kysymyksiä. Merkityksen kadotessa on tehtävä loogisia kuperkeikkoja, kokeiltava erilaisia olomuotoja, ylitettävä rajoja. Teos koettelee myös romaanin muotoa ja sommittelee vaihtoehtoisia järjestyksiä aristoteeliselle rakenteelle.
”Ihmisen rakkaus ei ole puhdasta, vaan vajavaista. Se on silti ihan hyvää rakkautta.”
Satu Taskisen romaani on lähikuva trauman repimän ihmisen sisimmästä. Se kuvaa hidasta liikettä ulos tilanteesta, jossa on vain kysymyksiä. Merkityksen kadotessa on tehtävä loogisia kuperkeikkoja, kokeiltava erilaisia olomuotoja, ylitettävä rajoja. Teos koettelee myös romaanin muotoa ja sommittelee vaihtoehtoisia järjestyksiä aristoteeliselle rakenteelle.
”Ihmisen rakkaus ei ole puhdasta, vaan vajavaista. Se on silti ihan hyvää rakkautta.”
189 pages, Hardcover
Published March 14, 2023
3 people are currently reading
22 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 4 of 4 reviews
May 23, 2023
Satu Taskiseen tutustuin alun perin vuonna 2017 ilmestyneen
Lapset
-romaanin myötä. Sen tajunnanvirtainen yhden päivän kuvaus sai tutustumaan Taskisen muihin teoksiin, joita luin taaksepäin: ensin hautajaisiin kokoontuneen perheen kuvauksen
Katedraalin
ja sitten esikoisteoksen
Täydellinen paisti
. Kaikista näistä jonkinlaisen trilogian muodostavista romaaneista olen pitänyt.
Niinpä Taskisen uusi romaani Luomistyö herätti oitis mielenkiintoni. Kirjastosta käsiini tuli kaunis keltakantinen teos. Miika Immosen suunnittelema kansi on viehättävä. Vaikka Luomistyö ei edellisten kirjojen muodostamaan trilogiaan kuulukaan, se ei aiheiltaan ole niistä kovin kaukana.
Pääosassa on Veera, suomalaisnainen, joka asuu miehensä Peterin kanssa jossain ulkomailla. Paikkaa ei taideta mainita, mutta jos arvaan Wien, tuskin olen pahasti hakoteillä. Peter ja Veera ovat viettäneet iltaa ystäväpariskunnan kanssa argentiinalaisen tangon merkeissä, parit ovat tanssikurssilla ja järjestävät keskenään lisäharjoituksia. Kesken illanvieton tapahtui jotain, jonka seurauksena Veera lähti kellariin, jonne hän jäi lukkojen taakse.
Alakerrassa – kellari on vähän harhaanjohtava nimitys useamman huoneen kokonaisuudelle, jossa on vierashuone ja ruokakomero, muun muassa – Veera pyörittelee mielessään kaikenlaista. Esimerkiksi varhaisesta lapsuudesta asti mukana seurannutta tarinaa Filosofessa-nimisestä henkilöstä, jonkinlainen unelmatarina ihanteellisesta minästä.
Taskisen aikaisemmat romaanit ovat olleet vimmaista tajunnanvirtaa ja venyttäneet romaanin rakenteita eri tavoin. Niissä on kuitenkin ollut selkeästi seurattava tarina ja jonkinlainen juoni. Se puoli jää Luomistyöstä puuttumaan. Veera on kellarissa. Entä sitten? Tässä kirjassa tapahtuu kovin vähän, ja lopulta rakenne ikäänkuin vain varisee palasiksi lukijan käsissä. Miksei niinkin voi tehdä, mutta itse jäin kaipaamaan enemmän rakennetta. Veeran hylkääminen tyystin kirjan loppupuolella jätti olon, että asiat jäivät kesken.
Luomistyössä on puolensa. Siinä on kiehtovia yksityiskohtia, ajatuksia herättävää puhetta tarinoista ja miksei sitä luomistyönkin pohdiskelua. Romaanina se on kuitenkin kovin hajanainen ja lopulta jättää mieleen kangastelemaan pienen pettymyksen tunteen. Olisin kaivannut hieman lisää selkeyttä ja johdonmukaisuutta, jonkinlaisen selkeämmän lopun Veeran tarinalle, jotain muuta. Nyt Luomistyö oli ihan mielenkiintoista pohdiskelua, mutta romaanina Taskisen aikaisempia teoksia selvästi vähemmän kiinnostava.
Niinpä Taskisen uusi romaani Luomistyö herätti oitis mielenkiintoni. Kirjastosta käsiini tuli kaunis keltakantinen teos. Miika Immosen suunnittelema kansi on viehättävä. Vaikka Luomistyö ei edellisten kirjojen muodostamaan trilogiaan kuulukaan, se ei aiheiltaan ole niistä kovin kaukana.
Pääosassa on Veera, suomalaisnainen, joka asuu miehensä Peterin kanssa jossain ulkomailla. Paikkaa ei taideta mainita, mutta jos arvaan Wien, tuskin olen pahasti hakoteillä. Peter ja Veera ovat viettäneet iltaa ystäväpariskunnan kanssa argentiinalaisen tangon merkeissä, parit ovat tanssikurssilla ja järjestävät keskenään lisäharjoituksia. Kesken illanvieton tapahtui jotain, jonka seurauksena Veera lähti kellariin, jonne hän jäi lukkojen taakse.
Yläkerrassa elämä jatkuu. Kai siellä joku kohta huomaa, että joku puuttuu? Eihän ihminen voi vain kadota.
Alakerrassa – kellari on vähän harhaanjohtava nimitys useamman huoneen kokonaisuudelle, jossa on vierashuone ja ruokakomero, muun muassa – Veera pyörittelee mielessään kaikenlaista. Esimerkiksi varhaisesta lapsuudesta asti mukana seurannutta tarinaa Filosofessa-nimisestä henkilöstä, jonkinlainen unelmatarina ihanteellisesta minästä.
Taskisen aikaisemmat romaanit ovat olleet vimmaista tajunnanvirtaa ja venyttäneet romaanin rakenteita eri tavoin. Niissä on kuitenkin ollut selkeästi seurattava tarina ja jonkinlainen juoni. Se puoli jää Luomistyöstä puuttumaan. Veera on kellarissa. Entä sitten? Tässä kirjassa tapahtuu kovin vähän, ja lopulta rakenne ikäänkuin vain varisee palasiksi lukijan käsissä. Miksei niinkin voi tehdä, mutta itse jäin kaipaamaan enemmän rakennetta. Veeran hylkääminen tyystin kirjan loppupuolella jätti olon, että asiat jäivät kesken.
Luomistyössä on puolensa. Siinä on kiehtovia yksityiskohtia, ajatuksia herättävää puhetta tarinoista ja miksei sitä luomistyönkin pohdiskelua. Romaanina se on kuitenkin kovin hajanainen ja lopulta jättää mieleen kangastelemaan pienen pettymyksen tunteen. Olisin kaivannut hieman lisää selkeyttä ja johdonmukaisuutta, jonkinlaisen selkeämmän lopun Veeran tarinalle, jotain muuta. Nyt Luomistyö oli ihan mielenkiintoista pohdiskelua, mutta romaanina Taskisen aikaisempia teoksia selvästi vähemmän kiinnostava.
Read
September 17, 2023Luomistyö kertoo naisesta, joka äkillisesti putoaa aivan uudenlaiseen elämäntilanteeseen. Heti perään on huomautettava, että se mistä Luomistyö kertoo ei ole sen olennaisin asia. Kuitenkin niin, että tapahtuma, jonka vuoksi naisen elämä kriisiytyy on kuin sokkeli talolle.
Ristiriitaista. Kyllä. Ja niin pitää ollakin.
Nainen on Veera. Missä määrin Taskinen nimen Veera kautta viittaa totuuteen (latinan veritas), jää kunkin tulkittavaksi. Romaanissa Filosofessa edustaa Veeran unelmaminää ja Filosofessan päiväkirjamerkinnöistä syntyy puolestaan Lee. Näin syntyy mahdollisuus lukea Veeran personaa metamorfoosin kautta, mutta heti kun sanon edellisen ääneen, se tuntuu väärältä.
Taskisen romaanille on noin ylipäänsä tyypillistä se, että kun siitä esittää näkemyksen seuraa siitä halu sen kyseenalaistamiseen. Tätä voisi verrata valon sytyttämiseen ja heti perään tulevaan tarpeeseen sen sammuttamiseen. Vaan mitä tapahtuu siinä kohdassa, kun valo ja pimeys vaihtavat paikkaa?
”Jokainen hetki merkitsee yhtä aikaa kuolemaa, elämän ohittamista, elämän kulumista loppuun … ja samaan aikaan uuden hetken syntymistä, uuden elämän.”
Luomistyön ensimmäisessä luvussa kuvataan Veeran kokemaa menetystä ja luvun otsikko on 0. Tämä toimii vinkkinä lukijalle, että se mitä Veeralle tapahtuu palauttaa hänet nollapisteeseen, josta käsin hänen on tarkasteltava elämän ns. suuria kysymyksiä saadakseen itsensä takaisin - ei entisenä Veerana, vaan uutena ja muuttuneena.
Luomistyö rakentuu vahvasti filosofiselle pohjalle. Se toimii sokraattisen menetelmän tapaan tarjoamalla lukijalle täkyjä, jotka saavat lukijan ajattelemaan itse.
Ja mitä tulee Satu Taskiseen kirjailijana niin hän todella ansaitsisi huomattavasti enemmän arvostusta.
Luomistyö ei lopu.
”Jokainen hetki merkitsee yhtä aikaa kuolemaa, elämän ohittamista, elämän kulumista loppuun … ja samaan aikaan uuden hetken syntymistä, uuden elämän.”
Luomistyön ensimmäisessä luvussa kuvataan Veeran kokemaa menetystä ja luvun otsikko on 0. Tämä toimii vinkkinä lukijalle, että se mitä Veeralle tapahtuu palauttaa hänet nollapisteeseen, josta käsin hänen on tarkasteltava elämän ns. suuria kysymyksiä saadakseen itsensä takaisin - ei entisenä Veerana, vaan uutena ja muuttuneena.
Luomistyö rakentuu vahvasti filosofiselle pohjalle. Se toimii sokraattisen menetelmän tapaan tarjoamalla lukijalle täkyjä, jotka saavat lukijan ajattelemaan itse.
Ja mitä tulee Satu Taskiseen kirjailijana niin hän todella ansaitsisi huomattavasti enemmän arvostusta.
Luomistyö ei lopu.
July 29, 2023
Teoksen kieli ja ajattelu antaa levätä mukanaan kuin laineilla. Kerronnan muotoja ei rikota vaan löysytetään niin, että lukijan henki kulkee kuin pitkästä aikaa. Hieno, sivistynyt, hauska "vieraan naisen" matka eurooppalaisuudessa.
October 13, 2023
Jotenkin tykkäsin tästä kirjasta vaikka se oli haastava ja täytyy myöntää etten oikein tajunnut siitä kovinkaan paljon. Ehkä pitää lukea joskus uudelleen ja katsoa avautuisiko sitten paremmin.
Displaying 1 - 4 of 4 reviews