Isänmaan tähden

by Jenni Linturi

Jotkut sanovat, että kun tipahtaa korkealta, koko elämä vilahtaa silmien edestä.

Kun 79-vuotias Antti Vallas putoaa katolta, hänen silmiensä edestä ei vilahda mitään. Silloin palvelusvuodet vapaaehtoisena natsi-Saksan Waffen SS:ssä lävistävät nykyisyyden.

Siinä ne taas ovat, yhtenä pyörteenä kaikki ne muistot ja ihmiset, joista ei pääse eroon, jotka ovat kai aina olleet läsnä. Takaisin palaavat rintamalta tutut Erkit - Laitinen, Luttinen ja Kiviperä - ja yritykset elää sodan jälkeen normaalia elämää. Puhumattakaan itse sodasta, lähdön idealismista ja karmeuksista, jotka eivät tapahdu yksinomaan taistelussa.

Jenni Linturin esikoisteos ei ole aivan tyypillinen sotakirja. Toisessa maailmansodassa Suomesta Saksaan lähteneistä joukoista ja sodasta palanneiden muistojen riivaamasta elämästä kertova isänmaan tähden ravistelee sankarimyyttejä ja näyttää ihmiset sellaisina kuin he ovat lähes mahdottomissa olosuhteissa.

Kumpi on järkyttävämpää, kammottavat teot vai niiden elinikäinen taakka?

Henkeäsalpaavalla kielellä ja taidokkaalla kerronnalla Linturi näyttää lukijalle, kuinka sodasta ei aina palaa, ei vaikka jäisi henkiin.

Genres: Finnish Literature, War, Historical Fiction, Adult, Fiction

232 pages, Hardcover

First published January 1, 2011

Reviews

[Liisa | kirjavuori · Rating 3 out of 5]

Tää oli hurja! Tavallaan vaikea seurata, taitavasti siroteltu lomittain mennyttä ja nykyistä ja niiden sekoittumista. Lyhyt, silti jotenkin venytetty, ohut. Tapahtumiin kyllä sopi se ohuuden tunne. Olisin kaivannut enemmän sitä sodan ja nykyhetken väliä, miten kaiken sen kanssa elettiin.

[M-M · Rating 1 out of 5]

Sekavasti kirjoitettu tarina, ihmeellisiä haikailua ja kuvitelmia. Ei tiennyt, mikä oli totta, mikä ei.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-2009: 184/184)
(2010: 4/6)
2011: 4/6
1984-2023: 192/268

4/5. Romaani, joka ei tehnyt tavanomaista suurempaa vaikutusta – eikä jättänyt mitään kovin pysyvää muistikuvaa.

[Matti Karjalainen · Rating 2 out of 5]

Jenni Linturin "Isänmaan tähden" (Teos, 2011) herätti ilmestyessään paljon huomiota, mihin osasyynä voidaan kai pitää kirjan aihetta: suomalaisten Waffen SS -vapaaehtoisten vaiheita ja sodanjälkeisiä traumoja kuvaavaa kirjaa ei kaiketi voi pitää ihan tyypillisimpänä kolmekymppisen naiskirjailijan esikoisteoksena.

Luulin etukäteen, että pitäisin kirjasta, mutta jostakin syystä kahdessa aikatasossa liikkuva romaani ei vaan lähtenyt missään vaiheessa kunnolla lentoon. Sekavaltakin kirja hetkittäin tuntui, etenkin kohtauksissa joissa sairaalassa makaavan päähenkilön päässä alkavat sekoittua nykyaika ja menneisyys. Vika saattaa kyllä yhtä hyvin olla lukijassa ja tämän puutteellisessa keskittymiskyvyssä.

Linturi purkaa myös suomalaisiin sotilaisiin ja saksalaisten riveissä taistelleisiin SS-miehiin liitettyjä myyttejä; kirjan päähenkilöt ovatt tietoisia esimerkiksi juutalaisille tehdyistä teoista, ja syyllistyvät itsekin julmuuksiin raiskaten ja murhaten. Ei liene syytä suuremmin epäillä, etteikö näin olisi todellisuudessakin tapahtunut. Suomalaiset tuskin ovat olleet sen puhtoisempia kuin sotilaat muualla itärintamalla.

Finlandia-ehdokkuudellakin palkittu kirja oli hieno kielellisesti, ja yksittäiset lauseet saattoivat jäädä pitkäksikin aikaa mieleen.

[Sampsa · Rating 4 out of 5]

Dementikon sekoittuvien muistikuvien kautta kerrottu kunnianhimoinen sotatarina suomalaisista SS-miehistä, syyllisyydestä ja vaikenemisesta kaikesta siitä, mitä tuli tehtyä.

Tyyli toimii hyvin jonkinlaisena irtiottona realistisesta ja tarkasta sotakuvauksesta, mutta runollisuudessaan aistihavainnot on kuitenkin välillä kirjattu sen verran lakonisesti, etteivät mielikuvat herää eloon. Tosin muistikuvien teoksen sisällä pitäisikin olla vanhoja, ja realistista sotakirjaa on jo kirjoitettu ihan riittävästi... Samalla kuitenkaan ne eivät ole repaleisia tai valheellisia, mikä on yleisemminkin hukattu mahdollisuus historiallisessa romaanissa. Toisen päähenkilön Kaarlon tarkoitushakuiset muistelmat sentään muistuttavat sotaromaanien kaavamaisuudesta. Loppu jää vähän junnaamaan, vaikka romaani on sivumäärältään lyhyt, ikään kuin ei olisi maltettu päästää irti ja antaa lukijan olla pahassa olossa.

Erinomainen Finlandia-ehdokkaaksi edennyt esikoiskirja, selvästi Jenni Linturin toista teosta parempi.

[Julia · Rating 3 out of 5]

Kuten moni muukin on sanonut, Linturin teksti on tiivistä - ehkä liiaksikin. Jäin kaipaamaan enemmän selostusta, dialogia tai jotain muuta tarttumapintaa, jonka avulla tarinasta olisi voinut saada paremman otteen. Nyt kerronta oli hiottu niin minimalistiseksi, että lukijan oli vaikea päästä mukaan tarinaan.

Aihe itsessään on kyllä mielenkiintoinen, ja kirjassa käsitellään hienosti syyllisyyttä, moraalia ja sodanjälkeisen elämän kipukohtia. Myös muistisairaan todellisuuden kuvaus oli kaikessa unenomaisuudessaan onnistunutta! Antaisin 3,5/5 tähteä jos voisin, ja Linturin tuotantoon aion perehtyä jatkossakin.

[Heli · Rating 3 out of 5]

Olin jo pitkään aikonut lukea Jenni Linturin esikoiskirjan Isänmaan tähden, ja riemastuin, kun sain lainattua sen kesällä. Kuvaavaa on, että romaania silloin tällöin selaillessani en meinannut millään päästä mukaan kerrontaan. Kieli tuntui sen verran vaikealta. Lopulta päädyin kahlaamaan tekstin läpi juuri ennen kuin opus piti palauttaa kirjastoon. Ja silloin se tapahtui - onnistuin sujahtamaan henkilöitten saappaisiin. Sotamuistot imaisivat mukaansa.

Muut arvostelijat ovatkin jo sanoneet täällä kaiken, mitä lukiessani ajattelin. Jos on tarkoitus kirjoittaa vanhojen ihmisten muistojen sekoittumisesta ja marssittaa esiin jokseenkin laaja joukko henkilöitä, en ehkä panisi kolmelle keskeiselle hahmolle samaa etunimeä, vaikka se olisi kuinka ollut muotinimi. Lukijalla riittää sekoiltavaa muutenkin.

[Susa · Rating 2 out of 5]

Jenni Linturilla on ja ei ole kaunista kieltä. Kieli on juuri se, mikä tarinassa sotkee lukijan, vaikka on se samalla nättiä ja soljuvaakin. En oikein pysynyt tarinassa perässä, ehkä siksim ettei se vetänyt sisälleen niin paljon kuin keskittymiseen olisi vaadittu. Pidän sotakirjoista, ja Linturin sota oli juuri sopivan kaunistelematonta ja raakaa. Kaikki sodan ulkopuolella tapahtuva jäikin sitten vähän tyhjänpäiväisemmäksi.

[Anni · Rating 2 out of 5]

Ei tämä nyt ihan lähtenyt. Olisin todella, todella halunnut pitää tästä teoksesta ja alusta siltä tuntuikin. Mutta sitten lopputulema: liian temmeltävää, liiaksi tempoilevaa. Ajatus juoksee, mutta minä lukijana en jaksanut pysyä rinnalla. Hölkkäsin juonesta välillä kiinni, mutta sitten se otti taas spurtin jonnekin ulottumattomiin. Vaatinee silti lisää perehtymistä tämä Jenni Linturi - seuraavana siis Malmi 1917.

[Suketus · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava ja sujuva, mutta loppuun asti etäällä pysyvä tarina nuoruuden sotaihanteista, SS-joukkojen sodankäynnistä, syyllisyydestä ja sukupolvien ketjusta. Dementoituneen vanhuksen ajatukset lipuvat vuorotellen menneeseen ja hämärään nykyhetkeen, mistä rakenteena pidin, mutta joka kuitenkin tekee kokonaisuudesta sekavan.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Harmillista, mutta tämä kirja ei ollut minun juttuni! Kieli oli kaunista ja kirjasta löysi yksittäisiä hienoja lauseita, mutta eri aikakausissa liikkuva kerrontatapa teki kirjasta varsin ei-lukijaystävällisen. Sotakirjat eivät muutenkaan ole ominta aluettani, mutta olin kovasti toivonut, että pitäisin tästä enemmän kuin sitten pidin.

[Tuatara · Rating 2 out of 5]

Kirja vaikutti alussa lupaavalta ja pidin sodasta kertovista osista, mutta se kaikki muu ei sitten toiminut makuuni niin hyvin. Varsinkin nykyaikataso tuntui lähinnä turhalta lisukkeelta ja siirtymät olivat välillä outoja ja väännetyn makuisia. Mutta kyllä tässä hetkensä oli ja äänikirjaa oli miellyttävä kuunnella.

[Juuso · Rating 5 out of 5]

Linturin proosa lentää kuin musiikki. Näin erinomaisesti kirjoitetun teoksen lopettaminen yhtä hyvin on vaikeata, eikä Linturi siinä aivan onnistu. Mutta mitä sitten. Tärkeintä on matka, ei päätös.

[Liinely · Rating 1 out of 5]

Never ending repetition.

[Elina Mustikkakummun Anna · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava aihe, mutta sekava toteutus. Hyvin kirjoitettu ja kieli toimi, mutta kokonaisuutena oli pettymys.