Tositarina, joka pitää otteessaan kuin koukuttavin dekkari.
Viking Sallyn veriteko on perinpohjainen kertomus ainutlaatuisesta murhasta, lannistumattomasta rikostutkinnasta ja oikeudenkäynnistä, jollaista ei ole ennen nähty.
Kesä 1987. Kolme länsisaksalaista reppureissaajaa päättää hetken päähänpistosta nousta laivaan Tukholmassa. M/S Viking Sally on kuulemma Itämeren hienoin matkustaja-alus ja merimatka Turkuun unohtumaton kokemus. Kello 3.45 iloinen elämä sykkii merta kyntävän aluksen uumenissa. Saksalainen nuoripari nukkuu makuupusseissaan ulkona laivan helikopterikannella, kun joku kumartuu heidän ylleen. Tästä alkaa henkirikostutkinta, jonka johtolankoja tutkijat seuraavat ympäri Eurooppaa. 1990-luvulla jäljet ovat kylmenneet, ja tutkinta siirretään ratkaisemattomien henkirikosten arkistoon.
Syksy 2015. Henkensä edestä pelkäävä nainen saa tekstiviestin: ”Minä saan olla ylpeä, että olen selviytynyt murhasta. Olen niitä harvoja, jotka ovat tehneet ratkaisemattoman.” Kun vihje kulkeutuu Turun poliisin selvittämättömien rikosten tutkintaryhmälle, se repii auki lähes 30 vuotta vanhan murhatutkinnan.
Tuomas Rimpiläinen on tosirikoskirjailija ja rikostoimittaja. Hänen tosidekkarissaan kerronta on kuin salapoliisiromaanista, mutta kirjan jokainen yksityiskohta on totta.
Mielettömän yksityiskohtainen ja uskottava teos vuonna 1987 tapahtuneesta taposta Viking Sally -ruotsinlaivalla. Etenkin kirjan alkupuolella olin kirjasta todella huumaantunut ja pidin todella kovin Rimpiläisen tyylistä, jossa edettiin eri henkilöiden näkökulmista kohti traagista puukotusta. Myös poliisitutkinnan kuvaus 1980-luvulta oli todella kiinnostavaa. Sen sijaan kirjan loppupuolella 2010-2020-luvuilla käytyjen oikeudenkäyntien kuvauksesta en jaksanut enää innostua, osin siksi että olen hiukan seurannut asiaa median kautta. Nämä oikeudenkäyntikuvaukset selailinkin aikalailla silmäillen läpi, etenkin kun lopputuloksen niistä tiesin uutisten perusteella varsin hyvin.
Käsittämättömän hyvää true crimeä! Tää keissi järisytti jo lapsena ja luulin tietäväni siitä ”kaiken”. No, en tiennyt ”mitään”. Todellisuus on tarua ihmeellisempää. Itkettikin.
I have been interested in this case - a 1987 murder + attempted murder on board a Turku-Stockholm ferry boat - for years. There have been bits and pieces written about it in English on the internet but I wanted the whole story of the crime and the recent re-opening of the cold case and trial so when this book was published, I just HAD to read it. Even though it's in Finnish! This is the first book I've ever read in Finnish and it was challenging, but not disappointing at all. Rimpiläinen included all the details as well as some interesting side-quest plots about other solved and unsolved crimes that have happened in Turku over the years. He also explains some of the quirks of the Finnish legal system, which was helpful context for a foreigner like me. Oh and the linguistic angle was also fascinating! This was a case with Finnish jurisdiction, for which a Danish suspect was brought to trial, with the proceedings being conducted in Turku in Swedish, but with German victim advocates, and the common language between/among certain parties being English...no wonder one interpreter literally just walked out during a break in the trial and never came back!
Another interesting angle on a personal level was the fact that the main suspect and witnesses were all teenaged boy scouts traveling to Turku for a jamboree hosted by Mormon scout troops!!!!!!!!! If you've ever chaperoned a youth activity and did NOT have one of your charges come ask you for help finding a change of clothes in the middle of the night because they're covered in blood from assisting (or attacking?) at a literal murder scene, count your blessings, I guess?!?!?
I thought there might be a chapter about how this same boat sank in the Baltic Sea in 1994 and almost 1000 people drowned but there were only a few sentences mentioning it. I guess it's the kind of thing that you can't just write one chapter about. It's either a few sentences, or a whole 'nother book (which I would happily read).
Jos tätä kirjaa pitäisi yhdellä sanalla kuvailla, se olisi perinpohjainen. Paikoin ehkä jopa hieman liian perinpohjainen, koska asiaa, yksityiskohtia ja tekstiä oli niin paljon, että ajoitellen tuntui etten saa tätä koskaan luettua loppuun. Viking Sallyn tapaus ei perusfaktojaan enempää juuri ollut tuttu (ko. laivan myöhemmät vaiheet sitten sitäkin enemmän, pitäähän meillä jokaisella olla oma outo ja makaaberi kiinnostuksen kohteensa...) ja Rimpiläinen avaa tapausta ansiokkaasti. Varsinkin alku oli vetävä ja kiinnostava, tapauksen eri henkilöt esitellään niin tarkasti kuin mahdollista ja 80-luvun tunnelma oli tavoitettu erityisen hyvin. Loppu oli ehkä ongelmallisempi, ei niinkään sisältönsä vaan esitystapansa vuoksi. Yksityiskohtaa yksityiskohdan perään, niin paljon asiaa, että jossakin kohdin olisi voinut karsia ja tiivistää. Rimpiläisen kerronta on neutraalia, kuten pitääkin, mutta rivien välistä ja haastateltujen puheista kyllä paistaa, että rikoksen tekijä on tiedossa. Ja jos jossain kirja onnistuu erinomaisesti, niin tapahtumien eläväksi tekemisessä. Huomasin iltaisin lukiessani varmistelevani, että ovet ovat lukossa ja makuuhuoneenkin ovi kiinni, ettei kukaan pääse nukkuessa yllättämään - vaikka rationaalisesti tiesin koko ajan, että kukaan ei tule hakkaamaan minua hengiltä omassa sängyssäni. Mutta sellainen tunne tuli, ja vaikka se oli aavistuksen epämiellyttävä (englanniksi paras sana kuvaamaan olisi unsettling, suomeksi ei oikein löydy samaa tunnetta tavoittavaa vastinetta), kertoo se siitä, että kirja on koukuttava ja tuntee aiheensa niin hyvin, että lukijakin pystyy tuntemaan sen.
Perinpohjainen true crime -tarina Suomen aluevesiltä.
Kaksi saksalaista interreilaajaa pahoinpidellään Viking Sally -ruotsinlaivalla ja siitä alkaa vuosikymmenten päähän ylettyvä tutkinta, joka pitkään selvittämättömien rikosten arkistossa uinuttuaan päätyy uudelleen poliisin tutkittavaksi.
Rimpiläinen kirjoittaa napakasti, mutta pienten detaljien ja tutkinnan nyassien määrä on niin mahdoton, että toisinaan lukija tuntee miltei uupumusta niiden vyöryessä esille toinen toisensa jälkeen. (Tämä ei varsinaisesti ole moite, mutta jos haluaa luettavakseen sukkelasti etenevän tosielämän rikostarinan, kannattaa Viking Sallyn veriteko ehkä jättää välistä. Tämän teoksen lukeminen on kestävyysurheilua, ei mikään pikasprintin tapaan yhteen niputettu kertomus.)
Taustatyö on tehty ilmeisen pedantisti, on selattu niin poliisin materiaalia kuin kansainvälistä lehtiuutisointia aiheesta ja haastateltu aikalaisia. Tällaista paneutumista aiheeseen ei voi kuin suhtautua ihaillen. Aiheen kartoittaminen tuskin on ollut siitä helpoimmasta päästä. Kielikin on ammattitoimittajalle sopivasti mukavaa luettavaa. Ei kömpelöitä lauseita, anglismeja tai muutakaan harrastelijamaista sekoilua.
Kuten tuli jo todettua: tämä ei ole nopeakäänteinen tosielämän trilleri, mutta alan harrastajille eli true crime -fanaatikoille vähän pitempi sitoumus. Ja onhan tämä nyt aivan erilainen tarina aiheeltaan - ja konnaltaan - kuin ne moneen kertaan käännellyt ja väännellyt amerikkalaisten sarjamurhaajien elämänvaiheet.
Viking Sallyn veriteko on miusta neljän tähden arvoinen ainakin true crime -kategoriassaan: perinpohjainen, syvällinen, moniulotteinen. Se ei ole vain tarina risteilyaluksella tapahtuneesta väkivallanteosta, vaan luotaa myös 1980-luvun asenneilmapiiriin, jossa punkkari epäilyttää, AIDS pelottaa ja huumeet uhkaavat. Mie pystyin myös samaistumaan Rimpiläisen kuvaukseen nuorista ensimmäisellä matkallaan Suomeen ja siitä tunteesta, kun elämä on auki ja oma rakastettu vierellä.
Pitkän linjan rikostoimittajana Tuomas Rimpiläinen pystyy viemään lukijan sen ajan Turkuun ja suomalaiseen rikosympäristöön. Tästä mie nautin erityisesti. Samoin mediakritiikki on hallussa. Parhaimman rytminsä teos löytää vasta sen puolivälissä: alkupuoli on tasapaksuhko ja mie meinasin hukata osan painoarvoltaan isommista yksityiskohdista uuvuttavaan määrään kaikkea (esimerkiksi siihen, kun partiolaisten kesäleirin metsämaastoa on kuvailtu rivikaupalla).
Rimpiläisen tyyli on neutraali, ja tapaushan ei turhaa retostelua kaipaakaan. Hän on tutkinut hyvin tapauksesta julkaistut materiaalit ja päässyt lisäksi haastattelemaan avainhenkilöitä, joka tekee sisällöstä asiantuntevaa. Yksi todella harmittava ja "paljastava" nimivirhe alussa on. Sen huomaa sellainen lukija, joka on tapaukseen perehtynyt.
Kannen mie oisin vaihtanut: se on veriroiskeineen sisältöön nähden yksi överiklisee.
Ansiokas, perusteellinen ja perinpohjainen kuvaus yli 30-vuorta sitten tapahtuneesta rikoksesta, sen tutkinnasta silloin ja myöhemmin sekä oikeuskäsittelystä.
En ole aiemmin perehtynyt tapaukseen. Tiesin oikeastaan vain sen, että tällainen teko on tapahtunut ja että siitä yritettiin saada tuomio jokin aika sitten. Niinpä kirjassa oli minulle paljon uutta asiaa. Kirja oli todella mukaansatempaava ja jännittävä. Toistoa oli jonkin verran, mutta se sulautuu kirjan perinpojaiseen tyyliin. Kirja oli sujuvasti kirjoitettu ja avasi monipuolisesti itse tapahtumaa kuin sen tutkintaa ja oikeuskäytäntöjäkin.
Pidin siitä, että kirjassa ei yritetty osoittaa oikeaa ja väärää ja että kaikessa tuli esiin tietynlainen kunnioitus ja asiallisuus. Tartuin kirjaan parin hyvän arvion perusteella hetken mielijohteesta ja uskallan suositella sitä ainakin kaikille niille, joita poliisitutkinta ja mysteetit kiinnostavat. Miksei kaikille muillekin. Mä tykkäsit ja nautin kuunnellessani tämän loistavan Jukka Pitkäsen lukemana.
Viking Sallyn tapaus ei ollut itselleni tuttu ennen tätä kirjaa. Tartuinkin kirjaan kirjagramin suosituksesta. Alusta asti, kirja oli mielenkiintoinen ja sitä oli helppo seurata ja lukea. Tapaukseen oli mielenkiintoinen tutustua, vaikka aihe onkin hirveä. Kirjoittajan tyyli tekee lukemisesta mielekästä. Tyyli on seikkaperäinen ja vaikka teksti on kertomusta oikeista tapahtumista, se etenee hyvin ja kevyesti. Kirjaa ei ollut rakasta lukea, mikä joskus on tositarinoiden ongelma. Oikeudenkäynnin läpikäynti oli itselleni kirjan raskain osa ja minulle jäi kirjasta tietynlainen harmitus. Olen tehnyt asiassa omat johtopäätökseni, vaikka avoimia kysymyksiä onkin vielä jäljellä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kirja on perinpohjainen kuvaus Viking Sallyllä tapahtuneesta saksalaisturistin ja tyttöystävänsä murhasta ja pahoinpitelystä. Rimpiläinen on tehnyt perusteellista työtä selvitettäessään tapahtuman vaiheet ja luettavaa riittääkin yhden tiiliskiven verran. Kirjan käsittelytapa on law&order-tyyppinen eli suurin osa kirjaa kuvaa tarkasti tapausta poliisitutkinnan silmin kunnes siirrytään muutaman vuoden takaiseen oikeudenkäyntiin, jossa edetään syyttäjä/puolustus-näkökulman kautta (tässä vaiheessa myös osittain kirjailijan näkökulma astuu esiin).
Mutta kuka on murhaaja? Ainakin kirjan perusteella pääsee lukija luomaan mielipiteensä asiasta.
Tartuin kirjaan Viking Sallyn veriteko hieman epäillen, koska luulin lukeneeni kaiken aiheesta sanomalehdistä. Tuomas Rimpiläinen on kuitenkin tehnyt suuren työn käydessään läpi esitutkintamateriaalia. Murhan tapahtumat ovat tunnettuja lehdistä, mutta Rimpiläinen avaa hyvin tapauksen esitutkintaa ja siihen liittyviä vaikeuksia. Murha on kuin suljetun huoneen mysteeri, jonka luulisi ratkeavan. Rimpiläinen on kokenut toimittaja ja hänen tekstinsä on hyvää, jota on miellyttävä lukea. Loppuratkaisun juridisia kiemuroita hän avaa erinomaisesti. Pisteet 9/10.
Perusteellisesti tutkittuja rikoskirjoja riittää, mutta tämä erottuu joukosta. Arkisto- ja haastatteluaineisto on kirjoitettu hyvin eteneväksi tarinaksi, jota on mukava lukea tai kuunnella.
Itse tapaus on karmiva. Tekijällä on ollut tuuria ettei ole jäänyt kiinni jo surmaristeilyn aikana. Sattuman lisäksi tekijää ovat auttaneet pienet ja suuremmat poliisin tekemät virheet, vaikka virkavalta tapausta on pyyteettömästi tutkinutkin.
Tartuin kirjaan hieman epäillen, koska luulin lukeneeni kaiken aiheesta sanomalehdistä. Tuomas Rimpiläinen on kuitenkin tehnyt suuren työn käydessään läpi esitutkintamateriaalia. Murhan tapahtumat ovat tunnettuja lehdistä, mutta Rimpiläinen avaa hyvin tapauksen esitutkintaa ja siihen liittyviä vaikeuksia. Murha on kuin suljetun huoneen mysteeri, jonka luulisi ratkeavan. Rimpiläinen on kokenut toimittaja ja hänen tekstinsä on hyvää, jota on miellyttävä lukea. Loppuratkaisun juridisia kiemuroita hän avaa erinomaisesti. Pisteet 9/10.
Tuli luettua vartiossa, true crime- kirjallisuutta en ole aikaisemmin lukenut. Erittäin tarkaan ja hyvään pohjatyöhön tehty kirja. Tapauksesta en aikasemmin ollut kuullut, mutta kirjailia todellakin esitteli tapauksen läpi ja perinpohjaisesti.
Kattava kuvaus tapahtuneesta, joskus hieman pomppivaa tekstiä ajan kronologisuudessa oisin toivonut ajoittain eri tyyliä,mutta muutoin yksityiskohtaista uutta tietoa tapahtuneesta.