Suurmies on joutunut kohtalon leikkikaluksi. Hän on juuttunut Kajaaniin maalaislääkäriksi, köyhien sukulaisten kiusaamaksi ja alkoholisoituneen paikallisen seurapiirin vangiksi. Hän on veloissa, stressaantunut ja epämääräisessä suhteessa perheelliseen rouvaan. Kun suhde paljastuu, täydellinen vankila on valmis. Suurmies harkitsee pakoa Venäjälle.
Ville Rannan sarjakuvaromaani sekoittaa Elias Lönnrotin (1802-1886) elämäkertaa ja fiktiota tavalla, joka rusikoi kansallista legendaa ja näyttää ihmisen heikoimmat hetket. Ruuduton, raju piirrosjälki murtaa sarjakuvan totuttuja muotoja, ja kuvaa syrjäistä pikkukaupunkia ja sankarinsa tempoilua harvinaisella ilmeikkyydellä ja tunteen voimalla.
Kirja on mukava ja kevyt lukea. Olen vähän kahden vaihella pidänkö Villen kerrontatyylistä: se on sulavaa ja vie tarinaa hyvin eteenpäin, mutta hahmoja hädintuskin pystyy erottamaan toisistaan ja se taas syö pois tarinasta.
Kirja olisi ollut astetta mielenkiintoisempi, jos siinä olisi lajiteltu aito historia keksitystä. Lisäksi itseäni häiritsi, että kirjassa ei missään vaiheessa kerrottu mistä tai kenestä se kertoo. Lähdin lukemaan sitä ja vasta sivun 60 maissa mainitaan, että kirjan päähenkilö on Elias Lönnrot. Tavallaan on kiva, että kirjassa ei ole takakansitekstiä tai alun pohjustusta, mutta silloin se tarvitsisi selkeän ja vahvan alun, jota tässä ei ollut.
Tämän luki läpi nopeasti ja se oli mielenkiintoinen, mutta kokonaisuus tuntuu jotenkin ylimieliseltä, kun lukijalle ei anneta mitään, mihin tarttua kirjan alussa ja lopussakin todetaan, että tarinassa menee faktat sekaisin tahallaan ja vahingossa.
Luin Ville Rannan viinanhuuruisen Kajaanin ruotsiksi Visbyssä. Sinänsä sympaattinen näkökulma Elias Lönnrotin elämään pohjaa pitkälti Rannan persoonnalliseen piirrustustyyliin, joka piirtää 1800-luvun Kajaanista aika lohduttoman kuvan. Viinan ja sukupuoli-ilotteluiden lomassa kerätään sitten suomalaista kansanperinnettä Suomen ja Venäjänkin puolelta pitkillä vaellusretkillä. Sarjakuvaromaani on tunnelmallinen ja tarttuu hienosti kaamosajan Suomen epäeloon ja ilotteluun, mutta mitään sen kummempaa mieleenpainuvaa tästä ei jäänyt käteen. Selkeästi kerrontavapauksia ottanut sarjakuva olisi voinut toisaalta olla dokumentaarisempi tai vapaampi kuvaus Lönnrotin elämästä, nyt ollaan jossakin keskitiellä, eikä tämä tehnyt mitään erityistä vaikutusta.
It took me a little time to adjust myself to the drawings that i sometimes found confusing especially to understand who was the drawn character at a specific time. The first pages, i even thought the girl was an old person : "what ? he's having sex with an old person ?!" haha...
What else... i'm French, and don't know much about Elias Lönnrot, i've learnt about him randomly, i wanted to learn more about his work and I found this book. With this comic, i'm note sure i learnt a lot, well i guess we always learn something anyway. my point is, i found it light, not enough deep...
I like the little erotic drawings though, that was entertaining at least
Otherwise there wasn't a real story or anything really interesting.
Like i wrote, that was entertaining for few hours.
Hieno teos! Omintakeinen piirrosjälki oli paikoin hankalasti tulkittavaa, mutta se lienee tekijän tyyliä. Erityisesti vanhojen ukkojen kuvaus hykerrytti!
Un volume dodu qui tient bien en main, de la chair dessinée, des ombres charnues et la sécheresse de traits sculpturaux. Voilà en peu de mots ce dont ce super ouvrage est fait ! Drôle et intéressant, à l'esprit vif et aux fantasmes avoués le personnage principal (historique !) est absolument génial !
Ce roman graphique qui dépasse les codes tout en cases des BD traditionnelles, nous narre la biographie romancée du médecin de campagne et poète Elias Lönnrot celui qui écrivit l'épopée nationale finnoise Kalevala, recueil des chants et poèmes anciens. Cela sauva et construisit l'identité finlandaise à l'heure de l'invasion russe au XIXè siècle. Ville Ranta arrive à faire de cette vie une pièce semi-burlesque entre tragique et comique, action et réflexion, sauna et neige profonde. L'humour est fin et le personnage attachant...
En ole koskaan ollut kauhean suuri Ville Rannan sarjakuvien ystävä, eikä "Kajaani" (Asema, 2008) vaikuta aluksi tekevän muutosta vallitsevaan maailmanjärjestykseen. Sarjakuvassa Elias Lönnrot yrittää hoitaa lääkärinammattiaan syrjäisessä pikkukaupungissa ja yrittää huolehtia korpiseudulla asuvista vanhemmistaan, ja viettää runsaasti aikaa ryypäten ja naiskennellen. En jaksa innostua, eikä ns. kansallisen ikonin inhimillistäminen hetkauta oikein suuntaan tai toiseen. Kaipa se elämä on aika lailla tuollaista ollutkin 1800-luvulla, mutta hahmona Lönnrot ei vaan jaksa kauheasti kiinnostaa. Loppupuolella tarina alkaa saada kuitenkin enemmän syvyyttä, ja muun muassa traagisen venematkan kuvaus pysäyttää lukijan. Rannan mielipiteitä jakava luonnostyyli tökki aluksi pahemman kerran, mutta ajan myötä silmä tottui siihen ja paikoitellen se näytti oikeinkin hyvältä.
Boken har ett intressant sätt att närma sig biografin. Personen som avhandlas blir mkt mänsklig, samtidigt som beskrivningarna kunde anses "sårande" för personen/dess efterlevande. Jag njöt av den här läsningen.