Sensei

by Minna Eväsoja

Kun Minna Eväsoja aloitti väitöskirjatyönsä Japanissa, hänelle nimettiin Sensei, opettaja. Vuosien myötä kunnianarvoisasta Senseistä muodostui Minnalle tärkeä ihminen - ja päinvastoin. Yhä vaativampien tehtävien ja keskustelujen kautta Sensei johdatti oppilaansa uudenlaisen ajattelun äärelle. Lopulta myös Sensei oppi suomalaiselta, joka uskalsi kyseenalaistaa.

Sensei on hurmaava kuvaus arvoituksellisesta mutta inhimillisestä hahmosta, joka edustaa vanhaa japanilaista opettamisen perinnettä. Lukija tutustuu myös japanilaiseen tapakulttuuriin ja saa kiehtovan perehdytyksen maalaustaiteen, No-teatterin, teeseremonian ja puutarhojen salattuihin merkityksiin.

Genres: Nonfiction, Japan, Travel, Finnish Literature, Memoir

348 pages, Hardcover

First published March 20, 2023

Reviews

[Sara · Rating 4 out of 5]

Kirjotan ajatuksiani myöhemmin, nyt vaan itken.

[Laura Walin · Rating 4 out of 5]

Minna Eväsoja on kirjoittanut jo useamman teoksen vuosistaan Japanissa, mutta en ole niitä itse tullut lukeneeksi. En siis osaa arvioida, miten paljon Sensei toistaa jo aikaisemmin kerrottua, vaan koen sen aidosti itsenäisenä teoksena. Näkökulmana tässä kirjassa on nimensä mukaisesti Eväsojan kunnioitus senseitään kohtaan.

Kirja on jaettu osiin vuodenaikojen mukaan, kuvaamaan Eväsojan vuoden mittaista jaksoa sensein ohjauksessa. Näitä kehystää sensein elämää taustoittava jakso sekä lopussa jäähyväisten ja luopumisen teemalle omistettu teksti. Jokainen vuodenaikateksti itsessään on lyhyt, ja pääosassa onkin kullekin vuodenajalle ajoitetun japanilaisen kulttuurin osa-alueen esittely siten kuin Eväsoja on sen kokenut. Kaikkeen kietoutuvat sensein opetukset.

Nämä kulttuuri jaksot ovat kirjan ehdottomasti parasta antia. Taas kerran kirjallisuus vie minua sinne, minne en koskaan muuten pääsisi. Eväsojan tekstillä on myös meditatiivinen ja vauhtia hiljentävä vaikutus. Hänen lumoutuessaan yksityiskohtien kuvailusta ja tulkinnasta tulee itsekin hengittäneeksi hitaammin upotessaan japanilaisten esineiden, tapojen ja perinteiden maailmaan.

Eväsojan suhde senseihin ja sen kehittyminen on tietysti myös kiehtovaa seurattavaa, mutta ajoittain teksti tuntuu enemmän henkilökohtaiselta surutyöltä ja silloin lukijalle vähän vaivaannuttavalta. Mutta koko sensein käsite on jotain hyvin japanilaista ja sen myötä tietysti sopii kirjan kokonaisuuteen mainiosti. Viehättävä kulttuurimatka kaiken kaikkiaan!

[meri · Rating 4 out of 5]

tää oli todella kaunis, hidastempoinen, kuvaileva, pohdiskeleva.
ne on sekä hyviä että hiukan heikkoja puolia, nimittäin hidastempoisuus välillä häiritsikin jopa liiallisilla yksityiskohdilla.

rakastin lukea hyvin tarkkoja kuvauksia kaikesta mitä eväsoja kiotossa ja kobessa näki – miten tarkasti hän kaikkea kuvaileekaan 25 vuoden jälkeen. lopussa melkein kyynelet nousivat silmiin. tämä on varmaankin enemmän eväsojaa kuin melkein geisha, josta pidin kovasti, mutta on vaikea olla siihen vertailematta. kirja käsitteli yllättävästikin myös menetystä, muutosta ja häpeää – teemoja, joita ei alussa vielä olisi osannut odottaa.

[Anttoni · Rating 5 out of 5]

Loistelias teos, joka todellakin kuljettaa lukijan Japaniin Eväsojan yksityiskohtaisen ja selkeästi asiantuntevan kerronnan siivittämänä. Vaikka teos on päällisin puolin elämänkerta, tulee siitä mieleen enemmän perinteinen kaunokirjallinen kasvukertomus, jossa päähenkilö tulee sinuiksi itsensä kanssa.

Eväsojan teksti on vahvaa, ja muutamia toistoja lukuunottamatta eheää. Joskin nämä toistot vaikuttavat enemmänkin harkituilta teoilta jotka korostavat haluttua tunnelmaa. Eväsojan tekstin vahvuudesta kertoo etenkin pitkä kuvaus vierailusta keisarilliseen Katsura-huvilaan. Päällisin puolin vierailun kuvaus on puuduttavan yksityiskohtainen, mutta tähän kuvauksen virtaan antautuessa välittyykin kuvauksesta Eväsojan syvä japanilaisen kulttuurin tuntemus ja sen mahdollistama avautuminen yksityiskohdille, jotka maallikolta jäisivät huomaamatta. Näin Eväsojan teksti onnistuu välittämään hänen itsensä kokeman ähkyn, jonka vierailu aiheutti. Tämä pätkä vaatii, että siihen palataan uudelleen.

Eväsojan teos onnistuu välittämään arvokkaita puolia perinteisestä japanilaisesta maailmankatsomuksesta, joka on tiivistynyt perinteisiin japanilaisiin taidemuotoihin. Eväsojan kertomukset zenin parissa vietetystä ajasta. Etenkin tarkemmat kuvaukset teoksen Sensein sensein, Hisamatsu Shin'ichin, elämästä ja ajattelusta olivat hyvin kiinnostavia.

Omalla tavallaan Eväsoja jatkaakin Kioton koulukunnan perinnettä välittämällä tuon koulukunnan ajatuksia yleistajuisesti meille suomalaisille. Nämä ajatukset ovat toki sivuroolissa teoksessa ja hyvin suppeasti esillä, mutta heidän ajattelunsa ydin tyhjyydestä ja alkuperäisestä minästä - teoksessakin mainittu Hisamatsun minä vailla muotoa - välittyy juuri oikealla tavalla siten, että lukija jää kaipaamaan lisää.

[Hanna (musteen.jaljet) · Rating 4 out of 5]

Rauhallinen, seesteinen ja hidastempoinen kirja taiteesta, kulttuurista, oppilaan ja opettajan suhteesta sekä ulkopuolisuuden tunteesta. Aluksi en oikein innostunut kirjasta, mutta mitä enemmän luin sitä enemmän Eväsojan kuvailut elämästään ja kerronta saivat jalansijaa. Kirja on oikea nippelitiedon aarteaitta, sillä se vilisee vuosilukuja ja eri taiteilijoiden nimiä ja teoksia. Toisaalta se on myös henkilökohtainen kertomus Eväsojan rakkaudesta japanilaisia taidemuotoja ja varsinkin teetaidetta kohtaan. Kirjan lopussa Eväsoja paljastaa lukijalle kirjan lopussa haavoittuvaisen puolen itsestään mm. kertoen omista epävarmuuksistaan ja peloistaan. Eväsojan ja Sensein välinen suhde on kiinnostava ja lämmin, vaikka sitä hieman värittää kulttuurelliset erot. Kirjan kuvat olivat plussaa vaikka niitä olisi saanut olla enemmänkin

[Amanda · Rating 5 out of 5]

Sensei on haikea kuvaus valintojen myötä sulkeutuvista ovista, muuttuvasta Japanista, saavuttamattomista haaveista sekä tärkeistä ihmisistä etääntymisestä. Kaiken keskiössä on Eväsojan oma sensei, menneen maailman japanilainen filosofi ja akateemikko.

Kerronnassa vuorottelevat Eväsojan kokemukset sensein opissa sekä hyvin yksityiskohtainen kuvaus perinteisistä japanilaisista taidemuodoista. Omaan makuuni jälkimmäistä oli hieman liikaa, mutta kirjan tunteellinen loppupuoli perustelee teoreettisemmat osiot.

Verrattuna Eväsojan Melkein Geisha -teokseen Sensei etenee kronologisemmin ja tietokirjamaisemmin, vaikka kirjoittajan oma ääni ja ajatukset ovat tässäkin jatkuvasti läsnä. Todella hieno, riipaisevakin lukukokemus.

[Eevi · Rating 3 out of 5]

*3.5/5 -- Turhauttavaa kun hyvät kirjat kustannetaan miten sattuu! Tässä oli tosi paljon huolittelematonta kieltä ja kappaleiden järjestys ei ollut kovin johdonmukainen, ite pihvi kyllä kiehtovaa ja ajatuksia herättävää luettavaa.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Todella kiehtova ja ajatuksia herättävä kirja taiteen kokemisesta, tieteestä, oppimisesta, opettamisesta ja filosofiasta.

[Wilma · Rating 3 out of 5]

3,5/5
Olipas aika tuhti perehdytys japanilaiseen taiteeseen, toisaalta hirveen liikuttava loppu 🥹 Myönnän, että oon ite aina vähän vierastanut nyky-Japanin antoa pop-kulttuuriin, ja ennen kaikkea sen armotonta suorittamiskulttuuria, mut voi että toi vanha kauneuden katselun taito ja tavoite yhteiselosta ympäristön kanssa 💟 Erityisen ihana ero länsimaiseen kulttuuriin nähden on musta toi opettajan rooli merkittävänä tiennäyttäjänä läpi elämän

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Erittäin suositeltava rentoutumisäänikirjaksi: ravitsee tiedolla ja vieraalla kulttuurilla, on kasvutarina ja Eväsjoki kiva lukija teokselleen.

[Emmi · Rating 3 out of 5]

Käytännössä ylistyslaulu Senseille, jossa pohditaan melko syväluotaavasti menetystä ja ajan muuttumista. Itteä kuitenkin toisto häiritsi.

[Milja · Rating 2 out of 5]

Jos et ole lukenut kirjailijan aiempaa teosta Shoshin - aloittelijan mieli, lue se mieluummin kuin tämä - jos olet ja pidit Shoshinista, et (välttämättä) pidä tästä.

Äänikirjana toimi hyvin illalla kuunneltavaksi - todella unettava teos.

[Elsary · Rating 4 out of 5]

Eväsoja kirjoittaa:

"Minua ihastuttaa ajatus tyhjästä tilasta, sillä teehuone on tyhjä, kun sinne astutaan, ja tyhjä kun sieltä poistutaan. Sellaisessa tilassa sielu lepää. Tänä päivänä todellista ylellisyyttä on tila, joka on suurimman osan ajasta tyhjä."

Ja täydessä junassa istuessani minä mietin: metsä. Parhaimmilla leiripaikoilla nimittäin voi nähdä juuri tämän: saavut nuotiopaikalle, ja tulisijaa ja mahdollisesti lähellä olevia sytykkeitä ja polttopuita lukuunottamatta tila on tyhjä. Ei ketään muuta ihmistä, ei yhtäkään roskaa. Viivyt ehkä vain aterian, ehkä useamman yön, mutta lähtiessäsi jätät paikan taas tyhjäksi, uusia sytykkeitä lukuunottamatta.

Toki monella muulla tavalla teen taide ja vaeltaminen eroavat toisistaan. Jotain samaa niissä ehkä on, ja tämän tajuttuani pystyin arvostamaan ja ymmärtämään Eväsojan hullaantumista aiheeseen paremmin.

Kirjana Sensei on viipyilevä ja kiehtova raotus jo katoamassa olevaan Japaniin, sen vanhoihin perinteisiin ja tapoihin joita, niinkuin Eväsoja huomauttaa, ei moni japanilainenkaan ole kokenut. Eväsojan Japani on myös monella tavalla erilainen kuin oma Japanini - hiljaisempi, pelkistetympi, konservatiivisempi, tiukempi. Mutta vieras se ei ole.

Monin paikoin Eväsojan huomiot huvittivat, joko absurdiutensa tai tuttuutensa takia. Ja monet kuvaukset saivat todella rauhallisen olon sisimpään. Loppua kohden kun Sensein ja hänen Vaimonsa kunto heikkeni, tunsin itsekin surua - heijastin siihen vahvasti omia isovanhempiani.

Suosittelen: teeseremonioista viehättyneelle, oppimisesta innostuvalle, rauhaa kaipaavalle.

[Karoliina Loukari · Rating 3 out of 5]

Eväsojan Sensei on kirjana vähän kuivakka. Kerronta etenee pitkälti "sensei sitä, sensei tätä, sensein mukaan..." -tyylisesti, mikä tekee tekstistä jotenkin raportinomaisen. Tätä tunnelmaa lisää äänikirjamuodossa myös Eväsojan itsensä tapa lukea tekstiä hyvin selostustyylisesti, jopa monotonisesti. Minkäänlainen tunne ei Eväsojan äänestä välity läpi. Koin tämän jotenkin yllättäväksi huomioiden, että kirja on selkeästi hyvin henkilökohtainen ja suhde senseihin hyvin merkityksellinen.
Eväsojan Japanin tuntemus on kuitenkin vaikuttavaa ja Sensei sisältää paljon kiinnostavaa tietoa japanilaisesta kulttuurista. Mieleen jäivät mm. se, että japanilaiset laittavat kukkia likaisiin ja pimeisiin tiloihin, kuten wc-tiloihin ja eteisiin (kuulostaa hyvältä idealta kodin sisustuksessa ylipäätään!) ja että sensein mukaan nälkäisen mahan murina ja hikoilu kuumalla eivät sovi naisille, kyse on vain harjoituksen eli meditoinnin puutteesta (mitä antaisinkaan, jos oppisin moisen taidon 😉).
Parhaimmillaan teos on minusta loppupuolellaan, Eväsojan kuvaillessa japanilaista teeseremoniaa. Toisaalta myös Eväsojan paluu Japaniin vuosikymmeniä myöhemmin ja kohtaaminen senseinsä kanssa, sen jälkeen kun elämä ei mennytkään niin kuin kumpikin oli olettanut, on hyvin koskettavaa luettavaa. Kirjasta viimeiseksi ajatukseksi poimin Eväsojan siteeraaman japanilaisen viisauden, jonka mukaan (vapaasti lainaten) vasta kun ihminen hyväksyy elämäntilanteensa sellaisena kuin se todella on (eli ihminen valaistuu), vasta silloin voi aueta mahdollisuus uuden tien löytämiselle.

[Merle · Rating 4 out of 5]

Aistillinen, opettavainen, liikuttava

[Heidi · Rating 5 out of 5]

Eväsoja on kirjoittanut muistelman joka on täynnä sekä tietoa, elämänoppia että tunteita. Olen lukenut häneltä kolme aikaisempaakin teosta, Melkein geisha, Shoshin - Aloittelijan mieli sekä Bigagu - japanilaisesta kauneudesta. Vaikka nekin olivat kiinnostavia, vasta tämä Sensei kolahti oikein kunnolla. Tässä kirjassa Eväsoja kertoo väitöskirjatyöstään 1990-luvulla Kiotossa arvostetun taiteentutkijan, “Sensein”, johdolla, sekä jälleennäkemisistä seuraavien 25 vuoden aikana. Sensein opetusmetodit ovat jo omana aikanaan kaukana tavanomaisesta. Tavallisten avointen luentojen lisäksi hän kutsuu lupaavimmat oppilaansa yhteisille opintomatkoille museoihin, taidenäyttelyihin ja retriitteihin, jopa kotiinsa sunnuntaiteelle! Sensei ohjaa ja tukee oppilaitaan hyvin henkilökohtaisella tasolla, välillä jopa rahallisesti. Vastavuoroisesti oppilailta odotetaan kunnioittavaa käytöstä sekä täydellistä opintoihin paneutumista, ja sehän nuorelle Minnalle sopii.

Henkilösuhteiden ja arjen lisäksi Eväsoja avaa Sensein opetuksen antia. Japanilainen kuvataide, puutarhat, no-teatteri ja teetaide saavat kirjasta kukin oman lukunsa. Yllättäen pidin kiinnostavimpana no-teatteria käsittelevää lukua, joka avasi vaativaan lajiin liittyvien taitojen opiskelun vaiheita aina aloittelijasta huipulle ja vanhuuteen. Non periaatteet varoittavat pakottamasta taitoa esiin, väkisin yrittämistä. Sen sijaan tavoitteena on nauttia omatahtisista opinaskelista ja arvostaa myös aloittelijan taaperrusta. Juuri näillä periaatteilla Sensei kasvatti myös omia oppilaitaan. No-teatterin analyysissa mieleen nousi yhtäläisyyksiä länsimaiseen balettiin ja oopperaan, jotka myös vaativat esittäjältään vuosikausien tiivistä harjoittelua mutta jotka voivat silti harjaantumattomalle katsojalle näyttäytyä pitkäpiimäisenä ja vanhanaikaisena. Nohon verrattuna ne ovat kuitenkin lähes modernia taidetta, sillä suurin osa no-näytelmistä on 1400-luvulta, eikä niitä ole modernisoitu juuri muuten kuin hyväksymällä naiset lavalle.

Vaikka pidin kirjasta tähänkin asti, tarinan loppu oli suorastaan huikea! Eväsoja ja Sensei kohtaavat vuosien eron jälkeen, eikä kummankaan elämä ole mennyt kuten he olivat odottaneet. Mitä tapahtuu, kun Eväsoja uskaltautuu kertomaan Senseilleen urastaan kaukana taiteesta ja tutkimuksesta, tai kun vanhuus ja vastoinkäymiset koettelevat kaikkivoipaa opettajaa? Mitä on jäänyt käteen vuosien työstä ja opiskelusta? Mitä annettavaa muinaisilla taiteenlajeilla ylipäätään on tälle pintaa ja hetken mielihyvää jahtaavalle ajalle?

Tämän jälkeen haluan lukea uudelleen tuon Aloittelijan mielen. Kenties nyt ymmärrän paremmin kirjan pointit, kun olen lukenut ensin tämän Eväsojan henkilökohtaisemman kuvauksen aiheesta.

[Taija · Rating 3 out of 5]

Olen varmaan edellisessä elämässä ollut japanilainen, niin paljon japanilainen - se vanha perinteinen - kulttuuri minua puhuttelee: hiljaisuus ja sisäänpäinkääntyneisyys, muurit oman itsensä ja oman kodin ympärillä, minimalismi, japanilainen puutarha, ajoissa oleminen ja turhan säntäilyn välttäminen. Meditointi, zen, febgshui. Japanilla on myös se toinen, aistiärsykkeitä tulviva värikäs kaupunkikulttuuri neonvaloineen ja peliluolineen, mutta siitä puolesta Japania tässä kirjassa ei puhuta mitään.

”Olen aikaisemminkin törmännyt japanilaisten hämmentävän henkilökohtaiseen suhtautumiseen puhelimella soittamista kohtaan. Puhelu muille kuin todella läheiselle ystävälle on lähes yksityisyyden loukkaus: on huonoa käytöstä loukkaavaa, soittaa jollekin, jos asiasta ei ole sovittu etukäteen. Vuosien varrella olen japanilaisten kanssa saanut luurin korvaan ja kerran jopa kuulla kunniani, ”miten kehtasitkin soittaa hänelle kotiin”.”

Kirjassa pidin eniten Eväsojan omista kokemuksista Japanissa, hänen yhteistyöstään Sensein, opettajansa kanssa. Minusta oli myös mielenkiintoista lukea japanilaisesta kulttuurista, miten yksityiskohtaisesti tarkkojen sääntöjen mukaan puutarhoja tehdään tai mitkä ovat teen valmistuksen monimutkaiset salat. Mutta loppujen lopuksi kirjassa oli omiin tarpeisiin aivan turhan yksityiskohtaista tietoa vaikkapa joistain taideteoksista. Eväsojalla kieltämättä on aiheesta paljon tietoa, ja hyvä, että hän on tietonsa kirjannut tähän kirjaan suomalaisten luettavaksi.

Minua arvelutti Eväsojan avoin tapa puhua Senseistä, aivan kuin tämä olisi jo kuollut ja tästä voisi sanoa mitä vain. Erityisesti pisti silmään sensein ja etenkin hänen vaimonsa sairauskertomukset. Onko tämä avointa tietoa? Vaikka sensein nimeä ei kirjassa mainita, hänet on kuitenkin spesifioitu niin tarkkaan että hänet olisi helppo tunnistaa oikeissa piireissä.

Kirjassa oli myös tiettyjä häiritseviä ristiriitaisuuksia. Monesti toistetaan, että Kiotossa mikään ei ole muuttunut tuhansiin vuosiin. Mutta seuraavassa hengenvedossa valitellaan miten Kioto on muuttunut, kahvilat tyhjentyneet, turistit vallanneet huudit, rautatieasema rakennettu uudelleen. Tai miten hyödyllinen japanilainen oppi on saapua ajoissa, mutta Eväsoja itse myöhästelee, jopa tunnin.

”Yksi käytännöllisemmistä ja hyödyllisiksi osoittautuneista opeista on ”saavu aina ajoissa paikalle”. Japanilainen kulttuuri on hienostunutta odottamisen kulttuuria. Paikalle tulee saapua hyvissä ajoin, jotta voi odotella kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa, tyynin mielin. Henkilöä, joka on itseen nähden korkeammassa yhteiskunnallisessa asemassa ja jota kohtaan halutaan osoittaa kunnioitusta, ei koskaan laiteta odottamaan. Japanilaisen etiketin mukaan sivistyneet ihmiset eivät juokse ja ryntäile viime tingassa paikalle.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Minna Eväsoja on kertonut kokemuksistaan Japanissa jo aikaisemmissa kirjoissaan. Uusi teos Sensei : oppilaana Kiotossa palaa samoihin aiheisiin. Siinä Eväsoja käy läpi opintotaivaltaan Japanissa. Japanilaiseen tapaan hänelle nimetään opettaja, Sensei, arvostettu taiteentutkija, joka suhtautuu ulkomaalaiseen naiseen epäluuloisesti.

Eväsoja voittaa kuitenkin sitkeydellään Sensein puolelleen ja oppilaan ja opettajan välille syntyy vuosikymmenten mittainen tärkeä ihmissuhde. Sensein kanssa käytyjen keskustelujen myötä Eväsojan ymmärrys japanilaisesta perinteisestä taiteesta syvenee tasolle, jonka harva suomalainen on saavuttanut. Senseikin oppii matkan varrella jotain uutta, onhan Eväsoja hänen ensimmäinen länsimainen ja vasta toinen ulkomainen oppilaansa.

Muistelmateos koostuu lyhyistä luvuista, joissa Eväsoja valottaa Sensein hahmoa ja opintojaan milloin mistäkin näkökulmasta. Välillä teoksessa uppoudutaan syvälle johonkin tiettyyn taideteokseen tai perinteiseen japanilaiseen taidemuotoon. Eväsoja on opiskellut erityisesti teetaidetta, mutta perehtynyt omakohtaisesti myös muihin klassisiin japanilaisiin taidemuotoihin, kuten keramiikkaan, kukkien asetteluun ja nō-teatteriin.

Sensei on kiehtova kuvaus katoavasta maailmasta. Japanissakin perinteinen taiteenopiskelun kulttuuri on muuttumassa. Monet teetaiteen hienouksista ovat hyvin pienen piirin harrastuksia ja Sensein edustama elämäntapa on hiljalleen kuihtumassa. Senseikin kuihtuu: kirja käy loppua kohden kovin surumieliseksi kuvatessaan Eväsojan etääntymistä japanilaisesta kulttuurista ja Sensein vanhenemista.

Matkan varrella on paljon viehättäviä yksityiskohtia. Japanilainen kulttuuri on lastattu raskaasti merkityksin ja piilotetuin viittauksin. Monien teosten hienouksia on vaikea hahmottaa, jos ei ymmärrä laajasti niiden ympärillä olevaa kontekstia. Sitä Eväsoja pyrkii teoksessaan avaamaan; ei ehkä niitä merkityksiä, mutta ainakin lukija näkee, millainen merkitysten ketju japanilaisesta taiteesta avautuu. Kuvaus jäähyväisteeseremonian valmisteluista on hyvä konkreettinen esimerkki siitä, miten Eväsoja kasaa jokaiseen valintaansa piilotettuja viittauksia Sensein huomattavaksi – ja miten Sensei niistä riemastuu, ja ulkopuoliset ihmettelevät riemastumisen syytä.

Sensei on aiheelleen sopivasti hillityn tyylikäs kirja. Eväsoja kirjoittaa taitavasti ja Sensein hahmoa kunnioittaen. Sensei on hieno matka vieraaseen maailmaan.

[Abrakadabra · Rating 3 out of 5]

Minusta muistelmien arvostelu on aina todella vaikeaa. Usein niihin on kirjoitettu sen verran surullisia ja suoraan sydämestä tulevia elämäntarinoita, että kerronnan kriittinen arviointi tuntuu vääristyneeltä ja epäreilulta.

Luin Sensein "Shoshin - aloittelijan mieli"-teoksen jälkeen. Itselleni molempien lukeminen tuntui osin ajanhukalta johtuen valtavasta sisältöjen päällekkäisyydestä. Jos haluaa oppia japanin perinteisestä taiteesta ja estetiikasta, Shoshinista oppii ehkä enemmän ja monipuolisemmin. Senseissä toisaalta syvennytään käsiteltävään rajatumpaan aihepiiriin enemmän ja pohditaan myös japanilaista filosofiaa ja buddhalaisuutta. Senseissä myös käy paremmin ilmi Eväsojan omat mieltymykset ja vahvuudet japanin perinteisen kulttuurin tuntemuksessa. Näin ollen Sensei on ehkä kokonaisuutena vakuuttavampi esitys kulttuurista ja estetiikasta, vaikka Shoshin on laajempialainen teos.

Eväsojan kirjoitus on paikoin tosi kevyttä ja miellyttävää lukea, sanat virtaavat eteenpäin vaivattomasti ja raikkaasti. Sensein lukeminen rauhotti minua stressin keskellä ja sai keskittymään: on mukavaa lukea kotisohvalta taiteilijan kehittymisestä, No-teatterin näyttelijöiden viimeistellyistä liikkeistä ja teeseremonian eri astioista ja tiloista, hengittää sisään valon ja varjon, talven ja kevään, loistokkaan ja hämyisän vuorovaikutusta eri taidemuodoissa. Kuitenkin välillä Eväsoja toistaa pitkin kirjaa samoja fraaseja varsin häiritsevästi. Mielestäni teos olisi tarvinnut vielä yhden oikolukukierroksen, jotta muistelmista saisi vielä sujuvammat. Välillä toisto voi olla toimiva taidekeino (esimerkiksi Sinuhe egyptiläisessä), mutta välillä kyseessä on yksinkertaisesti heikko sisällön hallinta kappaleiden yli. Senseissä ei osata aina tiivistää kokemuksia kovin elegantisti muutenkaan, vaan kerronta töksähtelee välillä turhaan selittelyyn.

Sensei-romaani on kuitenkin ennen kaikkea kunnianosoitus Sensei-opettajalle, joka on pyhittänyt elämänsä japanilaisen perinteisen taiteen tutkimukselle sekä opin jakamiselle. Sensein luonne, järkkymätön usko oppilaaseen ja valmius nähdä oppilaan omat vahvuudet ja tukea häntä oman äänen löytämisessä tekee hänestä kuolemattoman niin kauan kuin oppilas elää. Sensei on jäänyt asumaan syvälle Eväsojan mieleen ja sydämeen. Ihmettelin muistelmien läpi, kuinka lähes täydellisen kuuloinen opettaja Sensei monella tavalla oli - velvollisuudentuntoinen, tarkka, vaativa, mutta myös virheitä ymmärtävä, oppilaaseen luottava ja hänen kanssaan aidosti vuorovaikuttava ihminen.

Eväsojan opettajasuhteen kehittymisen kuvaus tuntuu tulevan niin suoraan ja niin koko sydämestä, että jokainen lause liikuttaa. Oppilassuhde on paikoin niin kaunis ja toisaalta niin inhimillinen, että pelkäsin sen ohimenevyyttä ja haurautta ja toivoin, että Eväsoja ja Sensei eivät kadota yhteyttään ja kaikkea merkitystä toisilleen. Kirjan lopussa Eväsoja kuitenkin jättää osin hyvästit japanilaiselle itselleen ja hyväksyy kasvavan ulkopuolisuutensa maailmassa, joka oli hänelle joskus kaikista rakkain. Tunne vanhenemisesta, menetyksestä ja elämän virran viemisestä ohi tärkeiden paikkojen on ainakin itselleni tullut tutuksi, joten teos iski loppukolmanneksella pari kertaa kunnolla mieleen.

Loppuhuomiona, että mielestäni kirja oli ehkä myös turhan avoin monista japanissa elävistä henkilöistä, jotka ovat vielä varmasti elossa ja oikein hyvinvoivia. Toivottavasti heitä ei harmita heidän yksityiselämistä tehdyt hitusen liian kiusalliset paljastukset.

[Merja · Rating 5 out of 5]

Pidin kirjasta valtavasti ja kirjan loppuosa sai minut hyvin haikeaksi. Sensei tarjoaa näkymän japanilaisen taiteen maailmaan sekä ns. oppipoika-tyyliseen kulttuuriin, joka on vieras länsimaalaisille ja on suurelta osin hämärä jo nykypäivän japanilaisellekin. Pidin polveilevasta tavasta, jolla Minna avaa vuosiaan Sensein opissa, Sensein persoonaa, japanilaista kulttuuria, kohtaamiaan paikkoja ja raottaa myös verhoa japanilaisen taiteen tulkintoihin. Kirja tuntui minusta kuin japanilaiselta puutarhalta, jossa näkymiä vuoroin avataan ja suljetaan katselijalta. Kerrontatavassa on vastakkaisuutta, sillä se on toisaalta hidastepoinen sekä yksityiskohtainen ja toisaalta kuvatut vuodet käydään läpi hyvinkin nopeasti. Lieko tietoisesti valittuja ja teetaiteen filosofiaa mukailevia valintoja nämäkin.

Iso kiitos Minnalle kirjoistasi. Olen aiemmin lukenut mm. Minnan kirjat Melkein Geisha sekä Shoshin aloittelijan mieli ja rakastan näitä kaikkia. En ole ikinä käynyt Japanissa, mutta olen aina tuntenut suurta vetoa kyseiseen kulttuuriin kaikkine sen vastakohtaisuuksineen. Koen yleisesti haikeutta muuttuvasta maailmasta, taiteen arvostuksen katoamisesta ja yksilöllisyyden korostumisesta länsimaalaisessa maailmassa. Tämä kirja ei vähentänyt haikeutta, sillä siinä(kin) kuvataan katoavaa maailmaa, jota en koskaan pääse tosielämässä kohtaamaan. Toisaalta olen valtavan onnellinen, että sain mahdollisuuden tutustua siihen näin lyhyen hetken ajan kirjaa lukemalla. Iso kiitos siitä.

[Tero · Rating 4 out of 5]

Asia on juuri kuten aiemmat kirjaa arvioineet ovat kirjoittaneet: kaunis, hieno kuvaus oppilasajasta Kiotossa, opettajan ja oppilaan välisestä vuorovaikutuksesta, ja haikeista muistelmista. Japanilainen kulttuuri ja japanilainen estetiikka kiinnostavat minua. Opiskelen Japanin politiikkaan ja yhteiskuntaan liittyviä asioita. Silti ymmärsin myös, että minä en voi ymmärtää kirjoittajan syvällistä kokemusmaailmaa. Ajattelin, että tässä sen nyt näkee, että en ole japanilaisen estetiikan opiskelija, kun teoksen yksityiskohtaiset ja hitaat kuvailut saivat kirjan joskus tuntumaan minusta hieman itseään toistavalta. Olin etsinyt ensimmäisen kirjan luettuani tietoa kirjoittajasta internetistä ja muistan ihmetelleeni, miksi kirjoittaja ei asunut Japanissa ja toiminut alan professorina. Sen vuoksi loppu yhtäältä vastasi kysymyksiini, toisaalta herätti huolta omasta akateemisesta tulevaisuudesta. Ajattelin, että 'olipa harmillista, että kirjoittaja ei silloin tehnyt siten' ja niin edelleen. Kuvaukset Kiotosta ovat toki ulkomaalaiselle vertaansa vailla. Luen varmasti myös kirjoittajan teokset, jotka kertovat japanilaisesta estetiikasta.

[Liisa · Rating 4 out of 5]

Minna Eväsoja opiskeli vuosia Japanissa, opettajanaan sensei. Kirjan punaisena lankana on sensein ja oppilaan välisen suhteen tarkastelu, mutta samalla Eväsoja valistaa japanilaisesta estetiikasta, kuvaa lähes tuskallisen yksityiskohtaisesti oman teeseremonian suunnittelua ja toteutusta sekä jakaa kokemuksiaan ulkomaalaisena Kiotossa perinteisten taidemuotojen parissa. Jälkimmäinen aihe olisi kiinnostanut enemmänkin, mutta tartuin heti perään Eväsojan aiempaan teokseen Melkein geisha, joka täytti tiedonhaluni siltä osin.

[Juha Saxberg · Rating 4 out of 5]

Minna Eväsojan Sensei on haikean kaunis kertomus hänen viisaasta opettajastaan, mutta myös Kiotosta, japanilaisesta kulttuurista ja Eväsojasta itsestään.

Kerronnan rauhallisuus ja yksityiskohtien tarkka kuvailu klassiseen japanilaiseen tyyliin toimii hienosti, erityisesti Eväsojan itsensä lukemassa äänikirjassa. Vahva suositus kaikille Japanin ystäville!

[Muovikuusi · Rating 4 out of 5]

Hieman pitkäveteinen, mutta sitä elämänkertoihin kuuluvat kirjat usein on. Ihan periaatesyistä olen yrittänyt käydä Eväsojan kirjallisuutta läpi ihastuttuani Melkein Geisha kirjaan löydettyäni sen kirjastosta vuosi sitten. Eväsojan kokemukset ovat herkistyttäneet, vaikkei itsellä ole mitään samoja kokemuksia.

[Matteus · Rating 3 out of 5]

Kiinnyin Senseihin. Japanissa kuunnellessa hienon taiteen kulttuuri avautuu ihan uudella tavalla.
Opin todella paljon mielenkiintoisia asioita!
Kuitenkin hieman liikaa itseensä toistava kirja.

[Kaija]

Todella yksityiskohtainen tietopaketti kirjailijan opiskelusta Japanissa. Paljon tietoa japanilaisesta historiasta, kulttuurista ja tavoista.

[Milla · Rating 4 out of 5]

Jokin japanilaisessa estetiikassa ja teekulttuurissa kiehtoo valtavasti. (äänikirja)

[Jaakko Viitanen · Rating 3 out of 5]

huima, sydäntälämmittävä tarina jonka luettuani olen kiitollinen, että se kirjoitettiin

[Annukka Manninen · Rating 4 out of 5]

Ajoittain viiden tähden arvoinen, ajoittain kolmen. Kuin ois jäänyt viimeistelemättä, jotkin asiat toistui.