Omaäänisissä esikoisnovelleissa absurdit tapahtumat ja maaginen lataus johdattavat kohti oivallusta. Kun valtio ilmoittaa lähestyvästä maailmanlopusta tekstiviestillä, aikuiset keskittyvät riitelyyn, ryöstelyyn ja rajojen rikkomiseen. Pieni Minkku, mummu ja Hakke-koira päättävät toteuttaa viimeisen haaveen. Narunpätkä sidotaan mummun polvitaipeen ympärille, Hakke vetää tosissaan, naru syö polkuja Minkun käsiin, ja lopulta mummun jalka liikkuu! Hitaasti unelma nousee yli polven kohti taivasta ja auringonsäteitä.
Vahvatunnelmaiset novellit kertovat maailmanlopuista, uusista aluista ja taivaalla hehkuvasta lihakuusta. Maailma ei aina ole onnela, mutta sydämessä lepattava pieni lintu voi vapauttaa näkemään siinä piilevän kirkkauden.
Useissa kirjoituskilpailuissa palkittu Janica Brander (s. 1983) opiskelee viestintää Tampereen yliopistossa. Hän on työskennellyt lehti- ja radiotoimittajana sekä mainostoimiston copywriterina.
En lue oikein ikinä novelleja, koska on jotenkin tosi raskasta irrottaa tarinasta, joka on vain hetkeä aiemmin imaissut mukaansa. Tämän silti luin ja ehkä nyt luen enemmänkin. Koskettava ja paikoin (oikealla tavalla) häiritsevä.
Kuten usein novellikokoelmien kanssa on, osa novelleista uppoaa enemmän ja osa vähemmän. Branderin kokoelma koostuu kymmenestä novellista, joista itse asiassa aloitus- ja niminovelli Lihakuu jäi itselleni etäisimmäksi. Kokoelma tuntuu paranevan jokaisen novellin myötä. Branderin erilaisissa kertojaäänissä oli jotain lumoavaa, jotain mitä jäin miettimään ja maistelemaan etenkin Karhut ja sudet -novellin jälkeen.
Olin ajatellut lukevani tämän nopeasti (nopealukuinen se olikin, mutta vain hyvällä tavalla!) ja lahjoittavani eteenpäin, mutta taidankin antaa tälle paikan kirjahyllystä. Luulen, että minun on vielä palattava Branderin sanojen pariin.
Branderilla on silmää eri-ikäisten ja muutenkin eri elämäntilanteissa olevien ihmisten tarinoiden kertomiseen. Novelleissa käsitellään mukavan laajalti teemoja ja aiheita, ja kuitenkin kaikista voi löytää samanlaista outoa, maagista tunnelmaa. Niminovelli maistui, kuten myös keski-ikäisen miehen tuntoja kuvasteleva Penkit. Ja kaikki muutkin, nam nam.