Lovecraft on aina Lovecraft. Mitä enemmän olen lukenut Lovecraftia, sitä enemmän arvostan hänen omintakeista tyyliään, jossa kietoutuu suuri kiinnostus luonnontieteisiin ja hyvinkin laaja, joskin antikvaarinen yleissivistys. Toisaalta Lovecraft myös toistaa aika lailla joka tarinassaan aikakautensa ja genrensä konventioita niin paljon, että suosittelen lukemaan novelleja yksi kerrallaan, välillä taukoja pitäen.
Lovecraft tiivistyy yleensä Cthulhuun ja sitä ympäröivään mythokseen. Kirjoittaja itsekin rakensi johdonmukaisesti kytköksiä tarinoiden välille. Arvostan itse paljon myös hänen New Englandiin sijoittuvia paikallisista urbaanilegendoista ja noituudesta ammentaviin kirjoituksiinsa.
Painokseen sisältyy myös Lovecraft-tutkija S.T. Joshin esittelyitä ja alaviitteitä tarinoihin liittyen. Joskus ne tarjoavat kiinnostavaa kontekstointia, paljastavat viittauksia muuhun aikakauden kauhukirjallisuuteen tai valottavat lisää Lovecraftin elämäntarinaa. Toisinaan tarjotaan ihmeellisenkin pikkutarkkaa tietoa ja Lovecraftin tuotannon sisäisiä, joskus väkinäisiltäkin tuntuvia ristiviittauksia.
As much as I wanted to like this book I felt every story had the same cadence. A long drawn out build up of suspense with no real payoff as Lovecraft often used his “it was too dreadful for me to explain” excuse. Perhaps it would be a better read if I read the stories here and there between other books. But reading one after another felt very repetitive even if the stories were vastly different. I loved the colour out of space and the whisperer in darkness. The shadow over innsmouth was decent as well. I’m definitely not turned off from Lovecraft but I am slightly disappointed to say the least.
This entire review has been hidden because of spoilers.