Kirkas, hämärä, kirkas sisältää Eeva-Liisa Mannerin koko runotuotannon. Manner jatkoi runojensa hiomista vielä niiden ilmestyttyäkin tehden uusiin painoksiin muutoksia. Koottujen runojen tarkistettu laitos antaa hyvän kuvan tästä uudelleen kirjoittamisen prosessista, sillä mukana ovat kokoelmien lisäksi myös tehdyt muutokset sekä yksittäisten runojen rinnakkaisversioita. Teoksen on toimittanut ja esipuheen kirjoittanut kirjallisuuden tutkija ja Manner-asiantuntija Tuula Hökkä.
Eeva-Liisa Manner oli luultavasti merkittävin viime vuosisadan jälkipuoliskon suomalaisista runoilijoista. Kirkas, hämärä, kirkas sisältää koko hänen runotuotantonsa, kaikki 11 kokoelmaa. Esikoiskokoelma Mustaa ja punaista (1944) kulkee Kailaan jalanjäljissä, mutta vuonna 1956 Manner löysi oman, modernin äänensä kokoelmassa Tämä matka, josta tuli vuosisadan jälkipuoliskon luetuimpia ja jäljitellyimpiä teoksia. Mannerin asteikko ulottuu eläinten oikeuksista sofistikoituneeseen kulttuurirunouteen.
Mannerin toinen pääteos on Espanjassa kirjoitettu Fahrenheit 121 (1968), jossa yhdistyvät vuosikymmenelle ominaiset osallistuvat pyrkimykset ja Heideggerilta herätteitä saanut metafyysinen mietiskely. Kokoelman monikulttuurisuus ja älyllinen laaja-alaisuus on tyrmäävä. Kolmas pääteos on synkkäviritteinen Kuolleet vedet (1977), jossa tuntuu ekokatastrofin uhka. Antologiaan sisältyvät myös muun tuotannon vakavasta eettisestä pohdiskelusta irrottautuvat riemukkaasti riimittelevät kissarunot sekä laaja osasto ennen julkaisemattomia ja lehdissä julkaistuja runoja.
More like, 3.5 stars. I love Manner's use of images and parallells, but I have to admit the first few works taken into this collection didn't do it for me as much as the ones from the late 60's and 70's. The second half of the collection is pure excellence, a poetry so alive it creeps into your soul. So, 5 stars for the second half of the book.
Eeva-Liisa Mannerin kattava kokoelma on tiivis ja täyteläinen, ei pikalukuun. Mannerin kieli on klassisen tuntuista ja elementit, symbolit tyypillisiä.
Translated poetry mostly to do with the changing Finnish seasons. Nothing spectacular; I suspect stuff is lost in translation, but I love Manner's descriptions of water.