Huorasatu

by Laura Gustafsson

Huora, neitsyt, äiti, madonna vai Cher? Suppeahko valikoima. Huorasatu kertoo totuuden naisen esihistoriasta, klitoriksen mysteeristä ja naisvankilan jännittävästä arjesta sekä siitä, mitä todella tapahtuu tyttöjen makuuhuoneissa. Teos pureutuu rujon runollisesti jumaluuteen, eläimellisyyteen ja ihmisyyteen, naisten ja miesten väliseen ristiriitaan, sopivan pukeutumisen ongelmallisuuteen, väkivallan välttämättömyyteen, seksin pohjattomaan hämmentävyyteen, rahaan ja rahattomuuteen sekä tietysti lihaan, kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Kirja näyttää keskisormea kaikkien niiden puolesta, joita on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti lajin, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai sosiaalisen statuksen vuoksi.

Huorasatu on tekijänsä mukaan vähän kuin Raamattu. Vain lyhyempi.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Fantasy, Feminism, Audiobook, Speculative Fiction, Queer

296 pages, Hardcover

First published September 1, 2011

About the author

ENG: Laura Gustafsson describes herself as a playwright, a vegan and a glamour blonde. She's got two university degrees, cats and a husband. Her way of using language has been most influenced by her mother. If Laura wasn't an author, she would use all her time loving animals and listening to 22-Pistepirkko (a Finnish band).

FI: Laura Gustafsson (s. 1983) on näytelmäkirjailija, vegaani ja glamourblondi. Hänellä on kaksi yliopistotutkintoa, kissoja ja mies. Hän on saanut kieleensä eniten vaikutteita äidiltään. Jos Laura ei kirjoittaisi, hän käyttäisi kaiken aikansa eläinten paijaamiseen ja 22-Pistepirkon kuuntelemiseen.

Reviews

[Jemysieni · Rating 3 out of 5]

Olipahan elämys. Tiivistettynä tässä olisi neljän tähden edestä asiaa, mutta kahden tähden kerronta ja toteutus. Tästä kompromissina kolme tähteä.

Tykkäsin, kuinka tarina oli kontekstoitu feministiseen pakettiin toisaalta sivaltavien oivallusten ja toisaalta tulkinnanvaraisempien allegorioiden avulla. Realismi ja mytologia kohtasivat, mutta eivät kovin kivuttomasti. Olisin halunnut pitää tästä paljon enemmän kuin lopulta pidin.

Tässä oli timanttisia aineksia sekä sanoman että juonielementtien puolesta, mutta ne sotkeutuivat keskenään niin pahasti, ettei kokonaisuus pysynyt enää kasassa. Pidän absurdista kirjallisuudesta, mutta silloinkin olisi hyvä, että langat pysyisivät jokseenkin seurattavissa. Hahmojen luonteet eivät myöskään tuntuneet eroavan toisistaan kovin paljon, mikä teki tästä melko sekavan, yksiulotteisen ja paikoin tylsän luettavan.

Kiitän kirjan omistajan kärsivällisyyttä - ikuisuuslaina pääsee viimein palaamaan kotiin. :D

[Waltteri · Rating 2 out of 5]

Tämä olisi toiminut huomattavasti paljon paremmin jonain muuna kuin kaunokirjallisena romaanina. Mielelläni olisin lukenut Gustafssonin terävää ajattelua esimerkiksi kolumnin muodossa. Hänen tekemät, ironisetkin huomiot naisten asemasta olivat viiltäviä. Mutta homman nimen hokasi jo ensimmäisten sivujen aikana ja totaaliseksi kysymysmerkiksi jäi loppukirjan tarkoitus. Gustafssonin räväkkyys olisi toiminut hyvin välielementteinä perinteisemmän romaanikerronnan joukossa. Kokonaista kirjaa siitä ei saanut tekemälläkään.

[Marta · Rating 5 out of 5]

Bon je vais essayer d'écrire cette review en français LOL allons-y bitches

Ma belle amie Imme a décrit ce livre comme "camp punk" quand elle me l'a prêté... et elle avait raison! La narrative, le style, même le format sont délicieusement bizarres et exagérés, généralement super rigolos, avec une humeur parfois absurde et parfois hyper sarcastique. J'AIME. Aussi de bonus points pour toutes les références à la mythologie grecque et en particulier pour la meilleur Aphrodite que quelqu'un a jamais créée. J'AIME x10000.

Mais même si c'est cool et light parfois, il y a beaucoup de choses sérieuses à dire sur ce livre. Laura Gustaffson écrit sur des thèmes féministes comme l'abus sexuel ou la prostitution, et elle traite ces thèmes aussi avec la même exagération et la brutalité avec laquelle elle fait des blagues. Parfois c'est super inconfortables et difficile de lire, mais je crois que ça c'est précisément le point: ces sujets sont tout à fait brutales, et nous devons les observer en leur totalité.

Quand j'ai finis le livre je m'ai rendu conte que j'esperais un final heureux pour toutes les protagonistes (appelle-moi romantique!). Mais non, (spoiler), il y a une fille qui est violée, forcée de marier le violeur, et brutalement assassinée. Est même si après il y a des trucs hyper magiques et bizarres, c'est comme ça, rien de plus: elle a simplement eu une vie et une mort de merde. Pardon?? C'est tout? Ça a été difficile de l'accepter. Et c'est dur de l'accepter mais... il y a de milliers de femmes qui vivent exactement comme ça!! En fait la majorité n'ont jamais vengeance, justice, paix, final heureux, RIEN. Milliers de femmes ont une vie et une mort de merde, par ça condition de femme. PARCE QU'ÊTRE UNE FEMME EST ENCORE UNE MERDE DANS CETTE SOCIÉTÉ. Et peut être c'est ça que l'auteur veut dire? Ou peut être je projecte mes frustrations et interprète ce que je veux mais l'art et la littérature c'est ça non?

Bon en conclusion: ce livre est spécial, différent à tout ce que j'ai lis dans ma vie (grosse déclaration!), si tu parles français ou finlandais c'est impérative que tu le lis et que tu viens m'en parler merci beaucoup!

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Hillitöntä sekoilua mutta tosi kiinnostavalla tavalla, järjettömästi kulttuuri- ja yhteiskuntaviittauksia ja purevaa huumoria.

[Thibault Jacquot-Paratte · Rating 5 out of 5]

Livre super ; ça m'a vraiment fait rire, souvent. C'est écrit avec un humour génial, plein d'imagination, toutefois riche en mythologie. L'humour a beaucoup de niveaux, et se moque de tout le monde. Le livre s'assume à 100% ; le style d'écriture va à fond dans la parole, dans l'argot, etc. Le livre est "trash", mais il est réellement "trash". cela m'énerve les gens qui essaient d'avoir l'air "trash", mais qui en réalité peuvent seulement y aller à moitié. Ici, on sent les tripes de l'autrice ; elle ne se retient devant rien. Le roman prend également position idéologiques / politiques, et le fait franchement. Pas d'opinions vagueument déguisés ; elle y va sans se retenir, sans que cela ne devienne du prêchage non plus. Le roman est vif, plein d'action, plein d'humour, politique, et cru. Pas pour les gens avec une constitution fragile, mais parfait pour les endurcies, ou ceux qui en ont ras-le-cul des romans commerciaux "cuit à point" dans des usines.

Le roman est aussi fort différent de la pièce (traduite en français, mais pas publiée, à ma connaissance), que j'avais pu voir au théâtre ouvert en 2013. Je recommande donc le roman même si on a vu la pièce.

Je peux comprendre qu'on aime moins à certain moments, ou que si on le pose pendant un moment on en perde le fil. D'un autre côté, je l'ai déjà recommandé à trois amis. J'aimerais que ce roman soit traduit en anglais parce que c'est un roman qui fait réagir et réfléchir, et a le potentiel de faire réagir du monde.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-2009: 184/184)
(2010: 4/6)
2011: 3/6
1984-2023: 191/268

4,5/5. Kuuntelin ensin äänikirjana (4/5) ja sitten luin (4,5/5). Me Too -ajan kirja, joka on kuitenkin julkaistu peräti kuusi vuotta ennen varsinaista metoota (2017). Ehkä se tekee tästä erityisen virkistävän. Mutta onhan näistä teemoista tietysti puhuttu monella muullakin suulla ja monella muullakin taholla jo pidemmän aikaa. Tämä romaani oli kuitenkin virkistävän räväkkä, röyhkeä, karnevalistinen ja keskisormea nostattava. Yhdistetään antiikin jumalat, nykyaika ja ikiaikainen naisiin heidän sukupuolensa perusteella kohdistuva väkivalta. Tähän kirjaan on saatu ihailtavasti mahdutettua niin suuri joukko tämän väkivallan ilmenemismuotoja, että jossain lukupiirissähän tätä voisi lukea ennalta täytettyjen bingoruudukkojen kanssa. Ja tämä on tarkoitettu pelkäksi kehuksi! Mitään bullshitbingoahan tämä ei olisi, vaan surullista ja täyttä totta. Joku voisi tuntea tarvetta sivuuttaa tämä romaani vaikkapa arvuuttelemalla kirjailijan itsensä mahdollisesti elämänsä aikana kohtaamaa sukupuolittunutta väkivaltaa. Mutta se, kuinka hyvin tai huonosti miehet ovat kohdelleet Laura Gustafssonia on täysin irrelevanttia. Tämän kirjan sanoma pysyy! Huorasadustakaan ei ole mitenkään vaikeaa löytää nerokkaita ja surullisenhauskojakin kohtia lainattavaksi:

"Julian ei vastaa mutta alkaa todella näyttää siltä että hän ei aio käyttää kondomia. Jotkut miehet vaan kerta kaikkiaan ovat sellaisia että haluavat pakottaa nukkuvan naisen ei-suostumukselliseen suojaamattomaan seksiin. Meillä kaikilla on omat perversiomme ja se on ihan ok!
No ei ole. Ne, jotka luulivat että on, voivat käydä ampumassa itsensä." (s. 54)

"Kalla alkaa itkeä. Milla ottaa hänen kauniit kasvonsa kämmentensä väliin ja katsoo häntä silmiin.
Tässä tapahtuu kuumaa lesboseksiä!!!!!!!!!!!
No ei kai. Ei tämä ole mikään HBO.
––
Hän soittaa Millan ovikelloa. Milla päästää hänet ja eläimet sisään.
Ja tässä tapahtuu kuumaa lesboseksiä!!!!!
Eikä tapahdu saatanan sovinisti. Tai jos tapahtuu, sinulle ei ainakaan kerrota." (s. 57-59)

"Isis ottaa esiin muistion. ... Sitten hän luettelee Kallan rikokset.

KOHTA 1: HOMOSEKSUAALISUUS. Naisten tulee harrastaa kuumaa lesboseksiä keskenään vain silloin kun joku heteromies on katsomassa toimitusta. Naiset eivät mielellään saa aiheuttaa toisilleen todellisia orgasmeja mutta voivat kyllä teeskennellä, tosin siinä tapauksessa heidän pitää katsoa paikalla olevaa heteromiestä, ikään kuin hän itse asiassa olisi se, joka aiheuttaa orgasmin. Kuumaa lesboseksiä voi harjoittaa myös kameralle mutta silloinkin on keskeistä että video/valokuvat on tarkoitettu heteromiesyleisölle. Parasta kuitenkin olisi, että mikäli kuumaa lesboseksiä harjoitetaan, se päättyisi aina siihen, että heteromies ejakuloi jommankumman tai mielellään molempien naisten kasvoille sen jälkeen kun on ensin ollut anaaliyhdynnässä heidän kanssaan." (s. 70)

"Miksei Kalla taistellut vastaan silloin ensimmäisellä kerralla. Sillä jos hän olisi tehnyt niin, kaikki olisi nyt normaalisti. Tai jos hän olisi lähtenyt sen miehen matkaan, jonka hän tapasi ensiksi baarissa.
Jos hän ei olisi käynyt naistenhuoneessa juuri siihen aikaan.
Jos hänellä olisi ollut housut eikä hame.
Jos hän ei olisi noussut taksiin. Jos ei olisi satanut, hän olisikin varmaan kävellyt. Jos vain ei olisi satanut!
Jos hän ei olisi juonut puolta pulloa kuohuviiniä kotonaan ennen lähtöä, jos hän olisi meikannut vähän vaatimattomammin, jos hänellä ei olisi ollut irtoripsiä.
Jos hän olisi syntynyt mieheksi.
"Mutta sanoinhan mä sentään ei.""(s. 75)

"Mun pillu on mun pillu. Mä määrään siitä ja teen sillä ihan mitä lystään." (s. 134)

"... yksi kirjailija sanoi tv:ssä että suomalaiset miehet OVAT väkivaltaisia. Suomalaiset miehet suuttuivat ja todistivat väitteen perättömäksi lähettämällä kirjailijalle tappouhkauksia." (s. 147)

"Paratiisisaarella asui pikkuinen Sue
hänellä oli soma pikkuinen suu.
Ja moni mies maksoi pitkän pennin
työntääkseen sinne jok'ainoan sentin.
Mut pitkään ei riitä pikkuinen suu
miehiä kiinnostaa myös jokin muu.
Ehkäisyn unohti usea turisti
nuor' liha kun ihanasti kullia puristi.

Niin on raskaana pikkuinen Sue
siitä parittaja pahasti tulistuu.
Kantava huora, taloudellinen risti
onneksi parittaja on opportunisti.
Hän mainoksen verkkoon lykkää:
"Tonnilla saa tehdä mitä tykkää."
"Mielellään maksamme summan sen",
sanoo miesjoukko ulkomaalainen.

Niille ei alkuunkaan riittänyt seksi
kaikkea sairasta temppua keksi.
Pitivät pään, sisäelimet möivät
aamulla lokit Suen ruumista söivät.
Paratiisisaarella kuoli pikkuinen Sue
ja vastaava toiminta vieläkin jatkuu." (s. 191)

"... He suuttuivat niin pahanpäiväisesti että rakensivat Helvettiin aivan oman sopen naisille, jotka eivät auta toisiaan. Siellä nämä luopiot saisivat kokonaisen ikuisuuden ajan kuunnella seksivitsejä, kärsiä rintojen tuijottamisesta, keittää kahvia ja haistella pieruja." (s. 206)

"Jos toinen ei halua uskoa joutuneensa törkeästi hyväksikäytetyksi, häntä on melkein mahdoton saada vakuuttuneeksi siitä. Raivoaminen ei hyödytä. Manipulointi ei auta. Ei voi vedota järkeen eikä tunteeseen. Missään nimessä ei kannata sanoa että tee sitten niin kuin haluat, mitä minä välitän." (s. 239)

"Naiset ovat Aadamin intohimo. Hän vihaa naisia intohimoisesti." (s. 264)

[Otto Forsbom · Rating 5 out of 5]

Terävä ja oivaltava. Hyviä huomioita ja kommentteja tasa-arvosta, mutta erittäin hauskoihin käänteisiin pyöriteltynä. Luulisi, että lukuisien mytologioiden ja modernin maailman yhdistely ilman mitään rajoitteita olisi lopulta pelkkää dadaa, mutta tässä se tuntuu jopa perustellulta.

[Noel Lonka · Rating 4 out of 5]

En tiiä paransko vai huononsko se tätä lukukokemusta et olin tuhannen kuumetuiterissa puolet ajasta

[Jenny Laine · Rating 2 out of 5]

Vihainen, raaka, inhoakin herättävä, puhutteleva, raskasluettava, kantaa ottava. Olen ihan uuvuksissa tämän kirjan kuuntelemisesta. Huh.

[Make · Rating 3 out of 5]

Olipas tykitystä! Kuulostelen, nousen varovasti ylös, köhin hieman ja pudistelen liiemmät pölyt vaatteista. Selvisin Huorasadusta hengissä vaikka olen mies! Jei!

Ja kyllähän tässä kirjailijaa ymmärtää. Naisia ovat miehet kohdelleet kuin maailman neekeriä (John Lennonin sanat, eivät minun) ammoisista ajoista, ja kyllä asianmukainen reaktio siihen tosiasiaan on aggressiivinen raivari, josta tässä teoksessa on pitkälti kyse.

En siis harmittele sitä, että joka ainoa miespuolinen hahmo - paitsi yksi! - on tässä on joko machopaska tai tekopyhä vinkuja. Bring it on, ja mikäs ettei kun mustasta satiirista on kyse. Kahden tähden verran miinusta annan sen sijaan siksi, että...

a) kirja on liian pitkä. Slayerin keikat kestävät max 80 min. ja siihen on syynsä. Huorasadunkin tyylilaji on about thrash metallia mutta keikan pituus n 2,5 h. Ja se on liikaa.

b) vaikka antiikin taruston ja muidenkin mytologioiden hahmoja on näppärä käyttää aikamme ilmiöiden (ja sitä kautta ihmisluonnon ajattomuuden) käsittelyyn, Gustafsson vie sen niin pitkälle, että jopa tämmöinen uskontotieteen FM joutuu pinnistämään muistiaan ja luentonoottejaan pysyäkseen joka kohdassa tekijän alluusioiden matkassa. Ja sekin on taas liikaa. Sitä paitsi LG kyllä häviää tässä kohdassa miehelle: Neil Gaiman nyt vaan osaa pyörittää jumaluussirkustaan taitavammin.

Propsit: oikea asia, vimma, sanankäyttö, asenne, löyly
Pyyhkeet: pituus, yhden moodin taktiikka, tarkoitukseen nähden ylenmääräinen myyttireferointi

[Susa · Rating 3 out of 5]

Kolme, kolme puoli?

Raivokas, sekopäinen ja räävitön aikuisten satu, teemoina feminismi ja vegaanius. Itse en tykännyt ollenkaan neljännen seinän rikkomisesta, mutta makuasia - jotkut sietää paremmin. Mulle olis voinut kans tiivistää aika paljon. Revittely väsyttää pidemmän päälle. Olisi varmaan ollut parhaimmillaan ilmestymisvuonna, nyt vähän tuntuu että tämäkin on jo vähän nähty. Kuitenkin melko kivasti hauskoja heittoja ja huomioita nykypäivän Suomesta, kreikkalaisilla jumaltaruilla höystettynä.

Lukukokemuksena kuitenkin aika vaikea tähdittää. Ärsytti, kun oli tarkoituskin. Mutta toisaalta oli hauska. Toisaalta ärsytti. Toisaalta suosittelisin kuitenkin kokemuksena? Lukeminen oli mulle kuitenkin melko helppoa, näytelmä-tyylisyydeestä huolimatta. Mennään kolmella tähdellä.

[Maarit · Rating 2 out of 5]

Huorasatu alkoi melko selkeästi, mutta kirjan edetessä juonen puutteen tai sen keksimisen kirjoittamisen aikana kyllä huomasi mieleen jääneestä "mitä tässä kohdassa nyt tapahtui ja mihin tämä juttu liittyy vai liittyykö se mihinkään" -tunteesta. Henkilöhahmoja kirjassa oli paikoin jopa liikaa, osan olisi ehkä voinut jättää pois. Lisäksi kirjan melko suora sanoma miehistä julmina sikoina häiritsi paikoin lukemista, samoin kuin rivien välistä tunkeva sanoma siitä, kuinka liha(nsyönti) on murhaa ja tuomittavaa. Joissain kohdin kirjasta sai irti pari kohtalaista hymähdystä lähinnä juttujen absurdiuden vuoksi. Arvosanaksi annan 2 tähteä, potentiaalia olisi ollut enemmänkin.

[Outi · Rating 3 out of 5]

3 ja puoli tähtöstä. Huorasatu oli sinällään virkistävää kielellistä tykitystä ja seikkailua genrerajojen yli ja ympäri. Pidin eri viittauksista, erityisesti laululyriikoista kappaleiden alussa, vaikka varmasti suurin osa meni ohi. Kirja olisi vaatinut ehkä hieman tiivistämistä.

Sanoma ja kaiken maailman sorron ja alistamisen esiintuominen olivat tärkeitä ja hyviä pointteja, mutta tarttuuko kirjaan ne, ketkä sanomaa kipeimmin tarvitsevat? Tällaiselle jo mielipiteissään vahvalle feministille sanoma oli ehkä liian selviö, ei niinkään silmiä avaavaa.

[Jenni · Rating 3 out of 5]

Olipa absurdi lukukokemus. Niin absurdi, etten oikein vieläkään osaa sanoa, tykkäsinkö.

Juonessa ei ole päätä eikä häntää, mutta tilannekomiikkanahan tämä kai pitäisi ottaa. Naiset (jumalaiset ja kuolevaiset) seikkailevat ympäri Suomea, Kreikkaa ja Tuonelaa ja sekoilevat mitä kummallisimmilla tavoilla. Kirjan vahvuuus on sen kieli, dialogi joka vie mennessään, joka on ihan kuin oikeasta elämästä.

Gorea oli sen sijaan vähän liikaa omaan makuun. Ja se totaalinen seurattavan juonen puute, no kyllähän se vähän häiritsi.

[S · Rating 5 out of 5]

Näytelmäkirjailijan romaaniesikoinen on ravisteleva kuvaus maailmasta, jossa itsestäänselvyyksiä ei ole. Pidän siitä, miten Gustafsson saa sekoittumaan toden ja fantasian, kauniin ja rujon.

Tärkeä kirja.

[Laura · Rating 1 out of 5]

Aika tasan puoleenväliin pääsin, kunnes totesin, ettei pelkkillä - sinänsä hauskoilla - tyyliseikoilla korvata puuttuvaa juonta.

[Aava · Rating 3 out of 5]

Kolme tähteä, tämä ei ole läheskään yhtä hyvä kuin Gustafssonin muut kirjat, joita olen lukenut. Yleensä en pidä lainkaan näin humoristisista kirjoista, joten tämä oli siihen verrattuna jopa positiivinen yllätys. Monesti samat kaavat toistuivat, mutta jotenkin tässä jaksoi silti pysyä mielenkiinto yllä - ehkä se oli paikoin hörähtelemään saava absurdius tai intertekstuaalisuus ja varsinkin antiikin Kreikan hahmot. Yleensä minua ärsyttäisi vanhan taruston hahmojen liittäminen nykyhetkeen vailla sellaista tietynlaista kunnioitusta, mutta jotenkin se ei tässä häirinnyt.

Tykkäsin lukujen välissä mustalla olevista "taruista" ja siitä, että tässä oli paljon hahmoja, sillä muuten lukeminen olisi voinut käydä jo pitkäveteiseksi. Toisaalta hahmoja tuntui olevan vähän liikaakin, että välillä piti peruutella jo luetuille sivuille, että muisti, kenestä tässäkin oli nyt kyse. Ironisella tavalla puettua asiaa tässä kuitenkin oli järjettömästi! Feminismistä ja yllätyksekseni myös todella paljon muiden eläinlajien hyväksikäytön vääryydestä. Tosin olisi Millakin saanut olla vegaani eikä kasvissyöjä 😌

[Niko-Janne Vantala · Rating 3 out of 5]

Siinä missä Juha Vuorinen on tehnyt Suomen oloissa sievoista tiliä sovinistisella alapäähuumorillaan ja innostanut siinä ohessa myös juuri ja juuri lukutaitoisen kansanosan kaunokirjallisuuden pariin lataa Laura Gustafsson varsinaisen kirjallisen vastapommin. Vuorisen sovinismi on nimittäin lasten leikkiä verrattuna Gustafssonin telaketjufeminismiin - vai olisiko ydinpommifeminismi osuvampi nimitys? Gustafsson ei halua jäädä jälkeen myöskään alapääosastossa ja seksismissä, vaan antaa paukkua oikein olan takaa. Huorasadussa killbillmäinen väkivaltafantasia yhdistyy kreikkalaiseen jumaltarustoon, josta löydetään tai ollaan löytämättä vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Myös Raamattu saa kuulla kunniansa. Kaiken taustalla kirkkaanpunaisena hehkuva feminismi ja suoranainen miesviha ei täytä mitään loogisuuden vaateita, eikä se varmasti ole tarkoituskaan. Tämä Finlandia-ehdokas (!) on paikoitellen aika viihdyttävää ja oivaltavaakin luettavaa, jollei ideologian käsittämättömän epäloogisuuden anna häiritä.

[Tuukka Aaltonen · Rating 3 out of 5]

Huorasadun lukemiseen meni kolme ja puoli vuotta mutta viimeinkin pääsin loppuun asti. Kirjan kerronta on virkistävän omanlaistaistaan. Ensin ihmettelin näennäisesti näytelmäkirjamaista kerrontaa ennen kuin sain tietää, että tarina on alunperin ollut nimenomaan näytelmä ennen kirjaksi kirjoittamista.

Tarina oli kuitenkin turhan poukkoileva eikä onnistunut pitämään minua mukanaan. Eteenpäin lukeminen oli aktiivista yritystä lukea eikä innolla eteenpäin soljuvaa kirjan ahmimista. Joku toinen kirjoitti täällä arvostelussaan, että kirja olisi toiminut paremmin tiiviimpänä kokonaisuutena ja olen samoilla linjoilla. Vaikka asioiden vieminen äärimmäisyyksiin on Huorasadun tyyli niin se tuntui pidemmän päälle yhä raskaammalta ja hieman itseään toistavalta. Kolme tähteä kuitenkin siitä, että kirja puhutteli, teki asioita eri tavalla ja oli paikoin ihan viihdyttäväkin.

[Lumissa · Rating 4 out of 5]

Oikein riemastuttava lukukokemus! Näin kirjan näytelmäversion aikanaan, se oli jokseenkin sekava ja latteahko kokonaisuus, ja niin jäi kirjakin vuosiksi lukematta. Harmin paikka, sillä se mikä ei toiminut näyttämöllä, toimikin tekstinä erinomaisen hyvin.

Kielelliset roiskaukset jaksoivat parhaimmillaan aidosti naurattaa, huonoimmillaankin nytkäyttää suupieltä. Absurdi tarina, mytologiaviittaukset ja vauhdikas juonenkuljetus muodostivat yhdistelmän, joka hieman lyhennettynä olisi hengästyttänyt vähemmän, eikä olisi tarvinnut edes jäädä harkitsemaan kolmen ja neljän tähden välille kuten nyt kävi. Törmään kuitenkin niin harvoin hyvään huumorikirjallisuuteen, että jo yksin siinä onnistuminen käänsi vaa'an lopulta neljän tähden puolelle.

[Sini Kollan · Rating 3 out of 5]

Tässä kirjassa on paljon hyvää ja ajattelemisen aihetta. Samalla moni hahmo ja tapa kuvailla ihmisiä ei ole todellakaan kestänyt aikaa kovin hyvin ja tuntuu vuonna 2021 jopa (esim.) rasistiselta. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja tässä formaatissa kirjan nopeatempoinen ja poukkoileva juoni ei häirinnyt niin paljon. Olen aikoinaan nähnyt kirjaan liittyvän näytelmän, eli tiesin vähän mitä odottaa, mutta silti kirjan hervoton tykittely oli välillä jopa vähän tylsää. Juoni ei joka kohdassa kanna yhtä hyvin, mutta uskallan silti väittää Huorasadun olevan aikansa tuotteeksi selvästi positiivinen teos.

[Misto · Rating 1 out of 5]

En itse asiassa lukenut tätä loppuun, sanon sen näin heti alkuun.

Huorasatu on kirja, josta haluaisin pitää. En kuitenkaan nauttinut sen lukemisesta millään tavalla juuri lainkaan. Osuin muutamaan kohtaan, jotka oli oikein hyvin kirjoitettu, ja joissa oli miltei nerokkaita oivalluksia, mutta muuten koin vain turhautuvani. Ja mitä pidemmäksi aikaa kirja jäi hyllyyn niin, etten jatkanut lukemista, sitä tuskallisemmalta jatkaminen tuntui.

Tämän pitäisi olla hyvä, mutta jokin ei nyt vain klikannut.

[Anneli Renfors · Rating 5 out of 5]

Tätä kirjaa rakastin ja varmasti tulen palaamaan näihin rajuihin feministisiin satuihin, joissa Afrodite on typerä light-colaa juova blondi, Penelope tappaa miehensä Odysseuksen sukkapuikolla ja kaltoin kohdellut naiset lähtevät tuhoamaan patriarkaattia jonnekin historiaan, mutta heidät tyrmää Aristoteles, joka vaatimattomasti ilmoittaa olevansa kaikkein viisain. Aadam on perskännejä vetelevä juoppo, jonka mielestä naisilla ei kuulu olla lukutaitoa vaan heidän paikkansa on keittiössä. Kuolleitten valtakunnasta palataan - Taka-Töölöön ja kirjailija Laura Gustafsson on yksi henkilöhahmoista.

[voodoocactus · Rating 3 out of 5]

Um. What the fuck did I just listen??

I liked the narrator but I was VERY confused by the structure of the audiobook: the chapters are very short and there are 128 of them when the actual chapter count is 16, and the last chapter starts in the last 37seconds of chapter 125 which means…I don’t know what it means. There’s no real logic.

This is satire, anarcho-feminist manifesto, mixing the main story with short side stories. It’s funny, weird, vulgar, violent, sharp, and sad. I don’t know what else to say. Weird as fuck.

[Rasmus Tillander · Rating 4 out of 5]

"Kuolemassa vallitsee ikuinen iltahämärä, sen tietävät kaikki. Eikä joessa ole virtausta, se on pysähtynyt. Siksi soutaminen voisi käydä ripeästi mutta soutaja ei pidä mitä kiirettä. Afroditella on aikaa katsella ympärilleen. Hän nukahti kerran yöbussiin ja ajeli Espooseen. Siellä näytti vähän samalta"

Kaikessa hirveässä karmeudessaan tämä oli kyllä aika hervoton kirja, nauroin useamman kerran ääneen.

[Sha · Rating 2 out of 5]

Huhhuh. Lukukokemus oli hyvin ristiriitainen: alku tuntui hyvin tahmealta, mutta viimeisestä komanneksesta tai neljänneksestä huomasin nauttivani. Paljon aineksia joista en pitänyt, mutta toisaalta myös ajattelun aiheita. Ehkä suurin ongelma teoksessa oli juuri se, että siinä oli liian paljon kaikkea eikä mihinkään siksi oikein pystynyt keskittymään.

[Hannah · Rating 1 out of 5]

Tiedän, ettei kirjasta saisi - saatika pitäisi sanoa näin mutta huono.

Ostin tämän antikvariaarista, onneksi, muuten olisin surrut menetettyjen pennosten eteen.

Juonta ei ole, mutta jos on, on se piilotettu käsittämättömän hyvin.
Kirja saa epäilemään omaa mielenterveyttä, on se sen verran sekava.

En suosittele. Kenellekään. Ikinä.

[Manna · Rating 3 out of 5]

Räväkkää tekstiä, rönsyileviä juonenkäänteitä, nasevaa huumoria ja yhteiskuntakritiikkiä - mutta jotain jäi silti puuttumaan, tai ehkä jotain oli liikaa. Yllättävä ja melko hämmentäväkin lukukokemus, joka jätti miettimään, olisiko tämä toiminut kuitenkin tietokirjana paremmin... Vahva suositus kuitenkin!

[Pia · Rating 2 out of 5]

Höh.
Potentiaalia oli vaikka kuinka, mutta lopputulos jäi latteaksi.

Kirjailijan olisi pitänyt vain muutamassa henkilöhahmossa, eikä heitellä jatkuvasti uusia nimiä tai persoonia mukaan. Juoni jäi vähän puutteelliseksi.

Parasta antia oli välitarinat, erilaiset kertomukset maailmasta ja naisista.

[Ilona · Rating 4 out of 5]

Hyvin erikoinen, riemastuttava, ällöttävä, hätkähdyttävä, suututtava, rönsyilevä, naurattava, joskus kyllästyttävä ja sekavakin lukukokemus naiseudesta, tytöistä, miehistä, jumalista, feminismistä, seksistä, rakkaudesta ja sankaruudesta.