Tohmajärvelainen yksityisetsivä Marko Pippurinen on elvyttänyt etsivätoimisto Hakan nuoren kumppaninsa Pyry Lehikoisen avustuksella. Hakasta ja Laittomista tutun parivaljakon toinen puolisko Julia Noussair ilmestyy kuin tyhjästä kiintoisan tarjouksen kanssa. Marko tarttuu tilaisuuteen innokkaasti – mutta tulee avanneeksi pelin, joka pakottaa hänet käymaan kauppaa suuremmilla panoksilla kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki kulminoituu vauhdikkaaseen aarteenmetsästykseen Pohjolan erämaissa.
Kirja alkaa varsin mehevästi Marko Pippurisen verbaalikomiikalla. Sanailu onkin kirjan parasta antia - en oikein jaksanut tykästyä trillerimäisempään osuuteen tai Lapin mystiikkaan.
Ei oikein ollut mun kirjojani. Vauhdikas, kyllä kyllä. Ja naurattihan minua välillä, vaikka huumorikaan ei oikein ollut minun sorttiani.
Arviooni vaikutti varmasti se, että jonkin matkaa luettuani oivalsin, että olisi pitänyt lukea aikaisemmat saman sarjan kirjat ennen tätä. Minua häiritsi valtavasti se, että kirjassa viitattiin aikaisemmin tapahtuneisiin juttuihin, joista minulla ei ollut aavistustakaan.
Onkin tullut ahmittua näitä Tuomas Liuksen kirjoja viime aikoina. Tässäkin piisasi vauhtia ja vaarallisia tilanteita, huumoria unohtamatta. Lisäksi pidän kovasti hänen moniulotteisista henkilöhahmoistaan. Kaikenkaikkiaan kelpo dekkari tämäkin, ainoana miinuksena että tämän lukee ihan liian nopeasti.
Liian väkivaltaista. Yäk. Loppukin omituinen. Helmet: 16 (liikutaan todellisen ja epätodellisen välillä; Anna shamaani?) Popsugar: 44 (read the book during the season it is set in) Pohjoinen: 9 (sijoittuu Pohjois-Suomeen) Kahavia Halapahallin kassisa: Liperi