Tämän kirjan runoissa pääosaa näyttelevät vesi sekä ihminen ja muut merestä nousseet. Tarinalliset, pidäkkeettä fantasioivat runot juhlistavat elämänmuotojen jatkumoa: niihin sukeltavat niin esihistoriallinen pakicetus kuin nykyihminen seuranhakupalveluineen.
Silene Lehto on syntynyt Hattulassa vuonna 1979, kasvanut Valkealassa ja työskentelee nykyisin Helsingissä Kallion kirjastossa. Hän juhli hopeasijaa vuoden 2009 J. H. Erkon lyriikkakilpailussa 30 runon sarjalla, josta hioutui hänen esikoisteoksensa Hän lähti valaiden matkaan.
Tarinoita, isoja ruskenkarvaisia perhosia, eksyneitä lepakoita, avoimen ikkunan edessä lepattavia verhoja, illallista tihkusadetta, valoa ikkunassa, ihmisen valo. Pidin näistä teksteistä todella, ihastuttivat tarkalla katseellaan, vähän pahoittelevalla soinnillaan ja tunnulla siitä, että tässä nyt loukataan jonkun yksityisyyttä, ehkä. Löysin muutamia uusia suosikkirunoja, muutamia erikoisuudellaan sävähdyttäviä ilmauksia, ja kokonaisuus oli eheä ja kiinnostava, lähestymistapa juuri oikea.
Runoja on aina vähän vaikea arvioida, muuta kuin kielen ja tunnelman avulla. Ne olivat pääasiassa molemmat hyviä, hauskojakin, mutta kaikkeen en päässyt millään sisälle. Kaunista kieltä Lehto kyllä käyttää ja onnistuu hymyilyttämään ja välillä myös surettamaan. "Ethän kerro miten paljon minussa on pimeyttä.".