"Jag har alltid varit folkskygg, och det har blivit värre med åren..." Liza Marklund har skrivit krönikor i svensk och utländsk press i 25 år. För första gången är många av dem samlade i en fullmatad volym som målar en bred och brokig bild av hennes liv, journalistik och författarskap under ett kvarts sekel.
"Redan som litet barn kunder jag börja gråta av att något var orättvist; en ytterligt skamsen och svidande gråt.
Här beskrivs framgångens baksida, dess utsatthet och ensamhet, lyckan över barnen och vardagen, vikten av att våga vara naken - inte bara utan kläder. Här hittar vi hennes brinnande engagemang kring de allra mest utsatta: de sönderslagna kvinnorna, de våldtagna barnen, de terroristanklagade männen.
"Som krönikör har jag egentligen bara haft en princip: jag ska aldrig stryka medhårs. Den dagen jag skriver för att få dunkar i ryggen är det dags att lägga ner. Det har gjort mig osams med en rad grupper och personer genom åren..."
Men här avslöjas också de pinsamma misstagen, de dråpliga missförstånden och texterna hon inte vågade publicera när det begav sig.
"Äntligen fick mina antagonister bevisat att jag är en fullkomlig jubelidiot. Stackars Expressen höll på att drunkna i hatmejl..."
Scandinavia’s undisputed queen of crime fiction, Liza Marklund is the No. 1 international bestselling author of the Annika Bengtzon series.
Liza Marklund was born in 1962 in the small village of Pålmark, close to the Arctic Circle in Sweden. She is an author, journalist, columnist, and goodwill ambassador for UNICEF. She is also co-owner of Piratförlaget, one of Sweden’s most successful publishing houses. Since her debut in 1995, Liza Marklund has written eleven novels and two nonfiction books. Liza co-wrote the international bestseller The Postcard Killers with James Patterson, making her the second Swedish author ever to reach No. 1 on the New York Times bestseller list. Her crime novels featuring the gutsy reporter Annika Bengtzon have sold more than 13 million copies in 30 languages to date.
Liza Marklund worked as an investigative news reporter for ten years and as an editor in print and television news for five. Today, she also makes documentaries for television and writes for various newspapers. Her topics are often women and children’s rights. Liza has made documentaries about children with HIV/AIDS in Cambodia and Russia, and a series about domestic violence, Take a Little Beating.
Liza is also a popular columnist since 20 years. Her columns have appeared in various Swedish and international newspapers and magazines, including Financial Times in the UK, Welt am Sonntag in Germany, Dagbladet Information in Denmark, and Ilta-Lehti in Finland. She is a regular columnist in Swedish tabloid Expressen and Norwegian daily Verdens Gang. Today, Liza and her family divide their time between Stockholm in Sweden and Marbella in southern Spain.
Kokoelma kolumneja, jotka kirjoitettu eri julkaisuihin. Mielenkiintoisia havaintoja, tarkkaavaisia näkökulmia, hiljaisia voihkaisuja tai kuiskaavia hätähuutoja väkivaltaa vastaan, tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta, naisten tai lasten oikeuksien puolustamisen tärkeydestä.
Osa kirjoituksista on minun makuni mukaan kärjistettyjä ja henkilökohtaisia hyökkäyksiä jotakin yksilöä vastaan. Mutta suurin osa kirjoituksista sivuaa kuitenkin aihealueita, joista pitäisi kirjoittaa ja puhua paljon enemmän, mutta joista syystä tai toisesta vaietaan.
Joidenkin kirjoitusten avaama uusi ajatuksen siemen tai tarjoama uusi näkökulma, puolustaa näkemystä antaa yksi tähti enemmän, kuin tähän asti olin alunperin ajatellut.
Itseäni koskettavin ja puistattavin analyysi oli yksinkertaistettu ja varmastikin totuudenmukainen kaava siitä, miten kenen tahansa ihmisen saa murrettua ja alistettua (allaoleva teksti on vapaa lainaus, ei sanaata-sanaan lainaus kirjasta): - eristetään ulkomaailmasta - pidetään olosuhteissa, jotka luovat epävarmuutta - aiheutetaan kipua, tehdään asioita, joita kohdehenkilö ei haluaisi itselleen tehtävän - toistetaan toimintaa, kohdellaan epäkunnioittavasti tai sadistisesti, epäinhimillisesti - nöyryytetään, esimerkiksi videoimalla aiheutettu kärsimys - uhkaamalla häpäistä uhri, esimerkiksi näyttämällä filmille taltuoitu häväistys ulkopuolisille esim. uhrin vanhemmille - uhkaamalla viedä henki (tappaa) - tarjoamalla parempaa tulevaisuutta (lämpöä, ruokaa, valoa, raaimman pahoinpitelyn loppumista), jos uhri suostuu alistumaan ja tottelemaan alistajiaan mitään kyseenalaistamatta - uhkaamalla ulottaa toiminta uhrille rakkaisiin läheisiin, jos ei sittenkään alistuisi, yrittäisi pakoon tai kertoisi tapahtuneesta kenellekään... - Lopussa ”orjakauppias” on tyytyväinen, kun muutostyö on tehty. Yleensä siihen ei mene kahtakaan viikkoa. Kipu, uhkailu, nöyryyttäminen ja syyllisyys ovat tehokas cocktail, kun ihmiseltä on ryöstetty oma tahto.
(Valitettavasti omakohtaisen kokemuksen kautta voin vahvistaa, että juuri kuvatunlainen toiminta saa ihmisen murtumaan henkisesti, ja tapahtumat jättävät syvät haavat, jotka jos pystyvät paranemaan, jättävät syvät jäljet murrettuun psyykkeeseen, sekä sekä fyysistä että psyykkistä arpikudosta, joka olemassaolollaan muistuttaa uhria tapahtuneesta, tahtoi hän sitä tai ei.)
Vaikka kirjassa onkin käsitelty juuri tällaisia, ihmistä ja ihmisarvoa rikkoviakin, sairaita toimintatapoja, pidin siitä, että kirjan kirjoittaja on uskaltautunut käsittelemään näitä yleensä tabuiksi jääviä aiheita. Sitäkin enemmän pidin hänen tämänkin kolumninsa loppupäätelmästä, jossa hän mm. toteaa, että meillä kaikilla on yksilöllinen vastuu tekemisistämme ja että kenelläkään ei tulisi olla oikeutta saada ostaa toisen ruumista. Ei yhtä ainutta!
Aihealueiden ja sisältönsä puolesta en suosittele kaikista herkimmille. Toisaalta toivon mahdollisimman monen lukevan myös tämänlaisia kirjoja ja kirjoituksia, jotta näistä vaietuista aiheista ei enää jatkossa vaiettaisi ja että edes pientä muutosta kohti inhimillisempää, empaattisempaa ja tasa-arvoisempaa maailmaa olisi voisi tapahtua.
Yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksista. Marklund osaa pukea yhteiskunnalliset ongelmat sanoiksi, jotka jättävät lukijan vastaavasti sanattomaksi ja pohtimaan omaa osuuttaan kyseisissä dilemmoissa. Ehdoton suositus kaikille, etenkin naisille ja feminismistä kiinnostuneille.
Kyllästyin Marklundin dekkareihin, mutta hyvä, että tartuin tähän. Suomeen kaivattaisiin yhtä teräviä, pelkäämättömiä ja yhteiskunnallisia kolumnisteja. Lukukokemus kuin potku palleaan!