What do you think?
Rate this book
Trotski
Intohimoisen vallankumousideologin tragedia
Lev Trotski (1879–1940), oikealta nimeltään Lev Bronstein, oli bolševikkivallankumouksen johtohahmoja Leninin ohella. Häntä pidetään myös puna-armeijan luojana ja yhtenä tärkeimmistä vallankumouksen ideologeista. Vaikka Lenin kuolinvuoteellaan testamenttasi Neuvostoliiton johdon Trotskille, onnistui Josif Stalin kaappaamaan vallan omiin käsiinsä. Trotski joutui maanpakoon, mutta sekään ei riittänyt Stalinille: diktaattorin määräyksestä NKVD murhasi Trotskin Meksikossa 1940.
Trotski on ensimmäinen Suomessa ilmestynyt elämäkerta tästä vallankumousmiehestä, jonka perintö elää vielä tänäkin päivänä trotskilaisten ja globaalin kapitalismin vastustajien piirissä. Populaaristi kirjoitettu elämäkerta luotaa Trotskin kautta Venäjän ja Neuvostoliiton 1900-luvun luonnetta ja henkeä. Christer Pursiainen valaisee myös Trotskin ja bolševikkien Suomi-suhdetta: mukana on uutta tietoa Trotskin oleskelusta Suomessa 1905, Suomen roolista Trotskin toimiessa sotakomissaarina, Suomen sekaantumisesta sotaan bolševikkeja vastaan ja Trotskin ajatuksista talvisodasta.
Lev Trotski (1879–1940), oikealta nimeltään Lev Bronstein, oli bolševikkivallankumouksen johtohahmoja Leninin ohella. Häntä pidetään myös puna-armeijan luojana ja yhtenä tärkeimmistä vallankumouksen ideologeista. Vaikka Lenin kuolinvuoteellaan testamenttasi Neuvostoliiton johdon Trotskille, onnistui Josif Stalin kaappaamaan vallan omiin käsiinsä. Trotski joutui maanpakoon, mutta sekään ei riittänyt Stalinille: diktaattorin määräyksestä NKVD murhasi Trotskin Meksikossa 1940.
Trotski on ensimmäinen Suomessa ilmestynyt elämäkerta tästä vallankumousmiehestä, jonka perintö elää vielä tänäkin päivänä trotskilaisten ja globaalin kapitalismin vastustajien piirissä. Populaaristi kirjoitettu elämäkerta luotaa Trotskin kautta Venäjän ja Neuvostoliiton 1900-luvun luonnetta ja henkeä. Christer Pursiainen valaisee myös Trotskin ja bolševikkien Suomi-suhdetta: mukana on uutta tietoa Trotskin oleskelusta Suomessa 1905, Suomen roolista Trotskin toimiessa sotakomissaarina, Suomen sekaantumisesta sotaan bolševikkeja vastaan ja Trotskin ajatuksista talvisodasta.
448 pages, Hardcover
First published September 1, 2011
12 people are currently reading
49 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 6 of 6 reviews
February 6, 2021
Mahtava teos!
Trotski - kuningasagitaattori
Lev Davidovitš Bronstein, Lev Trotski on ehkä Venäjän ja Itä-Euroopan historian mielenkiintoisimpia henkilöitä.
Hänen tarina alkaa ukrainalaisesta suurtilan perheestä ja nuorena lahjakkaana opiskelijana Trotski onnistuu muuttamaan sukulaisten luo Ukrainan Odessaan opiskelemaan.
Odessassa Trotski tutustui erilaisiin nuoriin 'kumouspiireihin'. Tässä vaiheessa hän on vielä maltillinen porvari, ja seuraa mielenkiinnolla radikaaleja nuoria ja opiskelijoita. Tässä vaiheessa Venäjän vasemmistoliikkeet olivat hajautuneita. Oli narodnikkeja eli tšehovilaisia 'talonpoikais-vasemmistolaisia', marxilaisia, nihilistejä ja anarkisteja sekä muita pienempiä ryhmittymiä
Trotski tutustui erilaisiin aatteisiin Odessassa ja lopulta päätyi Kiovaan ja sitä kautta Pietariin.
Trotskin tarinan kehitys ja sen seuraaminen oli hyvin mielenkiintoista, koska kirjassa myös käydään läpi erilaisia (ja äsken mainittuja) vasemmistolaisia liikkeitä, eurooppalaisia vasemmistolaisia liikkeitä jne.
Trotski puuhaili ympäri Eurooppaa 1902-1905, koska hänet oli karkotettu Siperiaan kumouksellisista aktiviteeteista. Tämän seurauksena hän tutustuu maanpaossa oleviin venäläisiin vallankumouksellisiin sekä muihin eurooppalaisiin vasemmistoliikkeisiin ja niiden johtohenkilöihin, kuten itävaltalaisen Karl Rennerin ja saksalaiset Karl Liebknechtin ja Rosa Luxemburgin.
Trotski saapui Venäjälle kesken vuoden 1905 sekaista tilannetta. Hävitty sota Japania vastaan, kurjat työolot ja alueellinen separatismi rappioittivat Venäjän hyvin keskitettyä hallintoa ja virkakoneistoa. Trotski pääsi jopa vallankumouksen viimeisinä viikkoina merkittävän Pietarin neuvoston puheenjohtajaksi, kunnes neuvoston jäsenet pidätettiin. Vuoden 1905 vallankumous kuitenkin toi Trotskille, Leninille, Bolševikeille ja muille merkittävää kokemusta vallankumouksesta ns. 'carpe diem'-malli, jonka avulla Trotski pystyi vuonna 1917 toimia päättävisesti toisin kuin teoreettisesti, joka oli usein vallankumouksellisten senaikainen ajatustapa ja käytännön keino.
Ensimmäinen maailmansota oli käännekohta Trotskille ja maailman sosialistisille liikkeille. Yleensä internationaali ja yleiset työväenkokoukset pyrkivät ns. 'Kaikki maailman proletaarit, liittykäämme yhteen'-rintamaan, mutta ensimmäisen maailmansodan seurauksena, Saksan, Ranskan, Englannin ja muiden suurten sosialististen liikkeiden maat kääntyivät sisäänpäin ja tukivat oman maan sodankäyntiä. Venäjällä ei kuitenkaan näin käynyt, jonka seurauksena eri vallankumoukselliset piirit hyödynsivät tätä. Viktor Tšernovin SRät eli Sosialistiset Vallankumoukselliset, Leninin bolševikit, Julius Martovin Menševikit ja muut sosialistiset liikkeet taistelivat vallasta työväenliikkeessä. Lopulta maaliskuussa(helmikuussa julaanisen kalenterin mukaan) suuret mielenosoitukset Pietarissa johti Tsaari Nikolai IIn eroon ja väliaikaishallitukseen. Tämä väliaikaishallitus ei kuitenkaan lopettanut sodankäyntiä ja se oli muutenkin jakautunut(kerenskiläisiä sosialisteja, monarkisteja, liberaaleja, maaseutulaisia jne). Kerenskin heikon hallinnon ja Trotskin taidokkaalla agitaatiokyvyllä bolševikit sieppasivat vallan Pietarissa piirittämällä kerenskiläiset talvipalatsiin ja valtaamalla Moskovan.
Trotski osasi pelata sosialistiset vallankumoukselliset(Eserät, SRät), Bolševikit, menševikit, Kerenskin hallituksen ja muut toisiaan vastaan hyödyntämällä puhetaitoa ja suosiota sekä manipuloimalla muita. Bolševikit tukivat Kerenskiä 'Kornilovin kapinan' aikana, mutta lopulta lokakuussa kääntyivät Kerenskiä vastaan.
Bolševikit lähtivät sopimaan rauhaa keskusvaltojen kanssa, ja Trotski toimi neuvottelijana Neuvosto-Venäjän valtuuskunnassa. Venäjän sisällissodassa Trotski jopa ohjasi armeijan kenttäjoukkoja ja ratsasti hevosella taisteluissa.
Kirjassa myös tutkitaan laajasti Trotskin ja Stalinin vihamielisyyden suhdetta ja lopullista valtataistelua Leninin kuoleman jälkeen, jonka seurauksena Trotski asetettiin maanpakoon 1928-1929. Maanpakoon jouduttua, Trotski siirtyy Turkkiin, sitten Ranskaan, Norjaan ja lopulta Meksikoon. Viimeisessä osiossa tutkitaan trotskilaisen aatteen kehitystä, 4. internationaalia, Ranskan trotskilaista liikettä ja myös Trotskin poika, Lev Sedov tulee kuvioihin.
Pursiainen teki loistavan työn magnum opuksessa ja suosittelen kirjaa kovasti!
Trotski - kuningasagitaattori
Lev Davidovitš Bronstein, Lev Trotski on ehkä Venäjän ja Itä-Euroopan historian mielenkiintoisimpia henkilöitä.
Hänen tarina alkaa ukrainalaisesta suurtilan perheestä ja nuorena lahjakkaana opiskelijana Trotski onnistuu muuttamaan sukulaisten luo Ukrainan Odessaan opiskelemaan.
Odessassa Trotski tutustui erilaisiin nuoriin 'kumouspiireihin'. Tässä vaiheessa hän on vielä maltillinen porvari, ja seuraa mielenkiinnolla radikaaleja nuoria ja opiskelijoita. Tässä vaiheessa Venäjän vasemmistoliikkeet olivat hajautuneita. Oli narodnikkeja eli tšehovilaisia 'talonpoikais-vasemmistolaisia', marxilaisia, nihilistejä ja anarkisteja sekä muita pienempiä ryhmittymiä
Trotski tutustui erilaisiin aatteisiin Odessassa ja lopulta päätyi Kiovaan ja sitä kautta Pietariin.
Trotskin tarinan kehitys ja sen seuraaminen oli hyvin mielenkiintoista, koska kirjassa myös käydään läpi erilaisia (ja äsken mainittuja) vasemmistolaisia liikkeitä, eurooppalaisia vasemmistolaisia liikkeitä jne.
Trotski puuhaili ympäri Eurooppaa 1902-1905, koska hänet oli karkotettu Siperiaan kumouksellisista aktiviteeteista. Tämän seurauksena hän tutustuu maanpaossa oleviin venäläisiin vallankumouksellisiin sekä muihin eurooppalaisiin vasemmistoliikkeisiin ja niiden johtohenkilöihin, kuten itävaltalaisen Karl Rennerin ja saksalaiset Karl Liebknechtin ja Rosa Luxemburgin.
Trotski saapui Venäjälle kesken vuoden 1905 sekaista tilannetta. Hävitty sota Japania vastaan, kurjat työolot ja alueellinen separatismi rappioittivat Venäjän hyvin keskitettyä hallintoa ja virkakoneistoa. Trotski pääsi jopa vallankumouksen viimeisinä viikkoina merkittävän Pietarin neuvoston puheenjohtajaksi, kunnes neuvoston jäsenet pidätettiin. Vuoden 1905 vallankumous kuitenkin toi Trotskille, Leninille, Bolševikeille ja muille merkittävää kokemusta vallankumouksesta ns. 'carpe diem'-malli, jonka avulla Trotski pystyi vuonna 1917 toimia päättävisesti toisin kuin teoreettisesti, joka oli usein vallankumouksellisten senaikainen ajatustapa ja käytännön keino.
Ensimmäinen maailmansota oli käännekohta Trotskille ja maailman sosialistisille liikkeille. Yleensä internationaali ja yleiset työväenkokoukset pyrkivät ns. 'Kaikki maailman proletaarit, liittykäämme yhteen'-rintamaan, mutta ensimmäisen maailmansodan seurauksena, Saksan, Ranskan, Englannin ja muiden suurten sosialististen liikkeiden maat kääntyivät sisäänpäin ja tukivat oman maan sodankäyntiä. Venäjällä ei kuitenkaan näin käynyt, jonka seurauksena eri vallankumoukselliset piirit hyödynsivät tätä. Viktor Tšernovin SRät eli Sosialistiset Vallankumoukselliset, Leninin bolševikit, Julius Martovin Menševikit ja muut sosialistiset liikkeet taistelivat vallasta työväenliikkeessä. Lopulta maaliskuussa(helmikuussa julaanisen kalenterin mukaan) suuret mielenosoitukset Pietarissa johti Tsaari Nikolai IIn eroon ja väliaikaishallitukseen. Tämä väliaikaishallitus ei kuitenkaan lopettanut sodankäyntiä ja se oli muutenkin jakautunut(kerenskiläisiä sosialisteja, monarkisteja, liberaaleja, maaseutulaisia jne). Kerenskin heikon hallinnon ja Trotskin taidokkaalla agitaatiokyvyllä bolševikit sieppasivat vallan Pietarissa piirittämällä kerenskiläiset talvipalatsiin ja valtaamalla Moskovan.
Trotski osasi pelata sosialistiset vallankumoukselliset(Eserät, SRät), Bolševikit, menševikit, Kerenskin hallituksen ja muut toisiaan vastaan hyödyntämällä puhetaitoa ja suosiota sekä manipuloimalla muita. Bolševikit tukivat Kerenskiä 'Kornilovin kapinan' aikana, mutta lopulta lokakuussa kääntyivät Kerenskiä vastaan.
Bolševikit lähtivät sopimaan rauhaa keskusvaltojen kanssa, ja Trotski toimi neuvottelijana Neuvosto-Venäjän valtuuskunnassa. Venäjän sisällissodassa Trotski jopa ohjasi armeijan kenttäjoukkoja ja ratsasti hevosella taisteluissa.
Kirjassa myös tutkitaan laajasti Trotskin ja Stalinin vihamielisyyden suhdetta ja lopullista valtataistelua Leninin kuoleman jälkeen, jonka seurauksena Trotski asetettiin maanpakoon 1928-1929. Maanpakoon jouduttua, Trotski siirtyy Turkkiin, sitten Ranskaan, Norjaan ja lopulta Meksikoon. Viimeisessä osiossa tutkitaan trotskilaisen aatteen kehitystä, 4. internationaalia, Ranskan trotskilaista liikettä ja myös Trotskin poika, Lev Sedov tulee kuvioihin.
Pursiainen teki loistavan työn magnum opuksessa ja suosittelen kirjaa kovasti!
June 9, 2019
Christian Pursiainen on tehnyt erittäin hyvän suomenkielisen Trotski-elämänkerran. Pursiainen aloittaa vetävästi Lenin testamentista, joka olisi nostanut Trotskin Stalinin ohi neuvostojohtoon. Kirjan yksi ansio on se, että se myös kuvaa Venäjän sisällissodan tapahtumia siten, että se tuo Suomen osan tapahtumiin hyvin esiin. Loppua kohden kirja etenee kuin salapoliisikirja, kun Trotski vaihtaa karkoituspaikkoja ja lopulta joutuu Meksikossa Stalinin miesten murhaamaksi. Ehdottamasti Venäjän historiasta kiinnostuneille suositeltava kirja. Netflixistä löytyy myös venäläisten tekemä Trotski-sarja, joka ei ollut hassumpi. Pisteet 9,5/10.
January 3, 2018
Vaikuttava tarina kynän ja kirjoittamisen voimasta, pakkomielteisestä omistautumisesta ideologialle ja siitä kuinka oma järjestelmä kääntyy itseä vastaan. Kirja valottaa hienosti myös esim. Suomen sisällissodankin taustoja sekä sitä miten pelottavaa ja kaoottista maailmassa on ollut sata vuotta sitten.
May 11, 2012
My big brother and me been having a little bit of a tradition. For years now, every Christmas we have bought each other books on war history. This almost ten year old tradition dated from the days of our living under a same roof, when our conversations circled around three issues; computer games, war history and fantasy literature. Sadly as time went by, I stopped actively playing computer games and my brother pretty much stopped reading fantasy, leaving us it with a single option for chrissy pressies.
So every year I would get a war history book which I didn't read, as I was too timid to tell my brother I don't really read them anymore (our conversations at this point were pretty concentrated on the Christmas eve and you don't tell if a present is unwanted, so we pretty much had no chance to learn whether the other might have wanted something else). I reckoned he still liked them so I kept buying him some as well, trying hard to pick more interesting stories that my dear affixiated brother hadn't yet explored (women in war, the psychological effects etc). I'm assuming he read them and didn't do like I did: haul them at the next possible chance to an used-book store.
This went on for years, until perhaps as a sign of somekind of a sibling connection, both of us decided to throw pebbles into the machinery of our mutual arrangement. Sick of buying war history books, last Christmas I bought my sibling a Hunter Thompson collection and at the same time he bought me Trotsky's bibliography. For a moment we had I guessed both remembered a small detail about the other that we had come across at some point; I that he had liked Fear and Loathing in Las Vegas and he that I'd been a bit of a commie in my teens. I really wasn't anymore. I've come to see the world through slightly less ideological glasses, while still at least darker shade of pink, didn't really see the world from the cracks between the hammer and the anvil, but the books still was closer than anything in almost ten years, so this time I decided to actually read the book before hauling it forward.
Even in my ideological haydays I was more into the Cuban revolutionaries than the soviets. Perhaps, it was because of my Finnish inheritance (which sometimes takes issues with say the Winterwar), but I had never even tried to look up to the "heroes" of the Soviet Rebublic. As such the book gave and interesting account into a brutal regime that was far from the utopian visions preached by most of its ideological leaders, Trotsky among them. The book gave an easy-reading look into one of the central characters of the movement. It showed him in all his pettiness, casual crueltie and blindness, but also in his failed promise (that perhaps was fueled in my mind by the little pinko still living in my brain tissue). It both raised the question of what would have happened to communism if Stalin's coup had been repulsed, but also painted it as inevitable because of the (many) human failures of the power struggle's other participant.
Perhaps, if my younger version had read this, his fire would have quivered at its cold currents, but now as an older less ideological (sadly) and more pessimistic (about the qualities of human nature), dare I say, man, the book only served to bring more evidence to the humane weakness behind the fall of communism. It weird how men of such conviction as Trotsky can be so ruthless and innocent at the same time. It almost bring to my mind the character of Carrot from Terry Pratchett's discworld novels who is described as a hero and a good man, which manifest itself in the complete certainty which he wipes the evil he encounters from the face of the world without a sentiment or a gloating word. I'm not saying Trotsky was a hero, he was a murderer like all of the revolutionaries (not just Russian), but...
So every year I would get a war history book which I didn't read, as I was too timid to tell my brother I don't really read them anymore (our conversations at this point were pretty concentrated on the Christmas eve and you don't tell if a present is unwanted, so we pretty much had no chance to learn whether the other might have wanted something else). I reckoned he still liked them so I kept buying him some as well, trying hard to pick more interesting stories that my dear affixiated brother hadn't yet explored (women in war, the psychological effects etc). I'm assuming he read them and didn't do like I did: haul them at the next possible chance to an used-book store.
This went on for years, until perhaps as a sign of somekind of a sibling connection, both of us decided to throw pebbles into the machinery of our mutual arrangement. Sick of buying war history books, last Christmas I bought my sibling a Hunter Thompson collection and at the same time he bought me Trotsky's bibliography. For a moment we had I guessed both remembered a small detail about the other that we had come across at some point; I that he had liked Fear and Loathing in Las Vegas and he that I'd been a bit of a commie in my teens. I really wasn't anymore. I've come to see the world through slightly less ideological glasses, while still at least darker shade of pink, didn't really see the world from the cracks between the hammer and the anvil, but the books still was closer than anything in almost ten years, so this time I decided to actually read the book before hauling it forward.
Even in my ideological haydays I was more into the Cuban revolutionaries than the soviets. Perhaps, it was because of my Finnish inheritance (which sometimes takes issues with say the Winterwar), but I had never even tried to look up to the "heroes" of the Soviet Rebublic. As such the book gave and interesting account into a brutal regime that was far from the utopian visions preached by most of its ideological leaders, Trotsky among them. The book gave an easy-reading look into one of the central characters of the movement. It showed him in all his pettiness, casual crueltie and blindness, but also in his failed promise (that perhaps was fueled in my mind by the little pinko still living in my brain tissue). It both raised the question of what would have happened to communism if Stalin's coup had been repulsed, but also painted it as inevitable because of the (many) human failures of the power struggle's other participant.
Perhaps, if my younger version had read this, his fire would have quivered at its cold currents, but now as an older less ideological (sadly) and more pessimistic (about the qualities of human nature), dare I say, man, the book only served to bring more evidence to the humane weakness behind the fall of communism. It weird how men of such conviction as Trotsky can be so ruthless and innocent at the same time. It almost bring to my mind the character of Carrot from Terry Pratchett's discworld novels who is described as a hero and a good man, which manifest itself in the complete certainty which he wipes the evil he encounters from the face of the world without a sentiment or a gloating word. I'm not saying Trotsky was a hero, he was a murderer like all of the revolutionaries (not just Russian), but...
May 17, 2014
Christer Pursiaisen vuonna 2011 ilmestynyt teos on ensimmäinen perusteellinen suomenkielinen elämäkerta Trostskista. Reilu 400-sivuinen teos käy kattavasti ja tasapainoisesti läpi bolshevikkivallankumousjohtajan ja puna-armeijan perustajan elämän syntymästä Etelä-Venäjällä 1879 kuolemaan Meksikossa 1940.
Elämäkerran parasta antia on sen alkuosa Trotskin maanpakolaisuuden alkuun asti. Tämän jälkeen kerronta käy hajanaisemmaksi - mahdollisesti lähteiden vähyyden vuoksi. Trotskin yksityiselämästä syntyy melko tarkka kuva, mutta lukija olisi odottanut tarkempaa syventymistä Trotskin ainakin maanpakolaisuuden alkuvaiheessa ylläpitämiin suhteisiin Neuvostoliittoon. Toisaalta lukija saa vahvan käsityksen trostkilaisen liikkeen synnystä ja hajanaisuudesta, mutta ei kirjoittajan analyysia trotskilaisuuden punaisesta langasta. Jo vallankumouksen aikana Trotski näyttäytyi itsevarmana ideologina, mutta merkittävä osa "ideologiaa" on vastausta vallankumouksen odotuksen olosuhteisiin ja vallankumouksen jälkeen neuvostovaltion vakiinnuttamiseen liittyviin haasteisiin. Mikä oli vuosikymmenten yli vaikuttanut ja edelleenkin vaikuttava trotskilaisuuden kova ydin? Mitä trotskilaisuudelle tapahtui Trotskin kuoleman jälkeen?
Teoksen suomalainen lisäarvo on, että Trotskin elämän mielenkiintoiset liittymäkohdat Suomen historian kohtalonhetkiin - piileskelyt Suomessa ennen vallankumousta, Mannerheimin ja Judenitshin keskustelut hyökkäyksestä Pietariin, ajatus Trotskin tuomisesta Repolaan talvisodan aikana Venäjän väliaikaisen hallituksen johtohahmoksi jne. - käsitellään luultavasti yksityiskohtaisemmin kuin ulkomaalaisen tutkijan kirjoittamalta teokselta odottaisi.
Jos historiaa kirjoittaa hyvin, lukija ei jää kaipaamaan lähdeviitteitä. Pursiaisen teos on historiankirjoitusta parhaimmillaan: sujuvasti kirjoitettua, mukaansatempaavaa ja populaaria. Lukukokemukseni perusteella olisin itse palkinnut Pursiaisen/Trotskin Tieto-Finlandialla 2011.
Elämäkerran parasta antia on sen alkuosa Trotskin maanpakolaisuuden alkuun asti. Tämän jälkeen kerronta käy hajanaisemmaksi - mahdollisesti lähteiden vähyyden vuoksi. Trotskin yksityiselämästä syntyy melko tarkka kuva, mutta lukija olisi odottanut tarkempaa syventymistä Trotskin ainakin maanpakolaisuuden alkuvaiheessa ylläpitämiin suhteisiin Neuvostoliittoon. Toisaalta lukija saa vahvan käsityksen trostkilaisen liikkeen synnystä ja hajanaisuudesta, mutta ei kirjoittajan analyysia trotskilaisuuden punaisesta langasta. Jo vallankumouksen aikana Trotski näyttäytyi itsevarmana ideologina, mutta merkittävä osa "ideologiaa" on vastausta vallankumouksen odotuksen olosuhteisiin ja vallankumouksen jälkeen neuvostovaltion vakiinnuttamiseen liittyviin haasteisiin. Mikä oli vuosikymmenten yli vaikuttanut ja edelleenkin vaikuttava trotskilaisuuden kova ydin? Mitä trotskilaisuudelle tapahtui Trotskin kuoleman jälkeen?
Teoksen suomalainen lisäarvo on, että Trotskin elämän mielenkiintoiset liittymäkohdat Suomen historian kohtalonhetkiin - piileskelyt Suomessa ennen vallankumousta, Mannerheimin ja Judenitshin keskustelut hyökkäyksestä Pietariin, ajatus Trotskin tuomisesta Repolaan talvisodan aikana Venäjän väliaikaisen hallituksen johtohahmoksi jne. - käsitellään luultavasti yksityiskohtaisemmin kuin ulkomaalaisen tutkijan kirjoittamalta teokselta odottaisi.
Jos historiaa kirjoittaa hyvin, lukija ei jää kaipaamaan lähdeviitteitä. Pursiaisen teos on historiankirjoitusta parhaimmillaan: sujuvasti kirjoitettua, mukaansatempaavaa ja populaaria. Lukukokemukseni perusteella olisin itse palkinnut Pursiaisen/Trotskin Tieto-Finlandialla 2011.
October 24, 2013
Varsin helppolukuista, mutta silti tiukkaa asiaa. Suosittelen (erityisesti Neuvostoliiton) historian ystäville.
Displaying 1 - 6 of 6 reviews