”Muistan ajatelleeni, että jos oli meidän vuoromme tehdä historiaa, niin olkoon sitten niin.”
Tarina nuoren miehen matkasta Hornet-lentäjäksi kurkistaa Suomen vaarallisimman ammatin kulisseihin ja maamme ensimmäisen superhävittäjän ohjaamoon.
Kun psykiatriseksi sairaanhoitajaksi opiskeleva Heikki Mansikka kuuli ystävältään Ilmavoimista, hän tiesi vihdoin mitä halusi elämässään tehdä. Alkoi pitkä ja vaativa tie kohti F/A 18 Hornet -hävittäjän ohjaimia ja lopulta laivueen komentajuutta. Lentäjäuransa aikana Mansikka oppi ennen kaikkea itsestään ja päätyi osaltaan muuttamaan simputuskulttuuria kohti ihmisläheistä johtajuutta. Nuorena lentäjänä hän halusi olla itse paras, mutta kouluttajana hän toivoi oppilaidensa lentävän itseään paremmin.
Millaista on lentää Hornet-hävittäjää, jonka G-voimat voivat viedä tajunnan ja jonka ohjaimissa onnistumiseen tai kuolemaan johtavat päätökset pitää tehdä sekunnin murto-osissa? Entä miltä tuntuu, kun harjoittelun sijasta valmistaudutaan lähtemään suojaamaan Suomea tositilanteessa?
Everstiluutnantti (evp.) Heikki Mansikka on lentänyt Suomen ilmavoimissa Hornetilla kolmella vuosikymmenellä ja edennyt Hornet-lennonopettajaksi ja Hornet-laivueen komentajaksi. Hän teki hävittäjälentäjien kognitiivista kuormitusta ja suorituskykyä käsittelevän väitöskirjan Coventry Universityssä ja on maanpuolustuskorkeakoulun dosentti. Mansikka toimii lisäksi Chief Air Combat Scientist -tittelillä suomalaisessa Insta Groupissa tehtävänään tutkia ja kehittää Ilmavoimien ja erityisesti hävittäjäohjaajien suorituskykyä.
Teoksessa Heikki Mansikka kertoo pitkästä ja monivaiheisesta urastaan puolustusvoimissa. Kerronta on vauhdikasta ja mielikuvat yhdistyivät nopeasti Top Gun -kuvastoon, ainakin elokuvalla ja kirjalla on mielestäni selvä, yhteinen vire.
Mansikan koulutus- ja urapolun kuvauksesta tuli mieleen myös toinen, oman alansa huipputekijä, jonka kirjan luin hiljattain. Aivokirurgi Juha Hernesniemi ei ollut Mansikan tavoin peruskoulu- ja lukioaikoinaan mikään koulun terävin tai taitavin oppilas, mutta iän tuoman kypsymisen ja omaan alaan liittyvän suuren innostuksen myötä tie huipulle aukeni askel kerrallaan. Onko kyseessä vain joku sukupolvikokemus vai voiko huikeita uratavoitteita havitella myös joku melko keskinkertaisesti suoriutuva henkilö?
Jos ummistaa silmänsä jatkuvalle työnarkomanian ihannoimiselle ja pakkomielteiselle täydellisyyteen pyrkimiselle, kirja on oikein viihdyttävää ja innostavaa luettavaa.
Mukaansatempaava tarina Mansikan matkasta sairaanhoitajaopinnoista aina hävittäjälentäjälaivueen komentajaksi ja lentäjien suorituskyvyn tutkijaksi asti.
Mansikan rehellinen ja avoin kirjoitustyyli vetoaa lukijaan ja inhimillistää hävittäjälentäjän ammattia, josta saakin kirjan lukemisen jälkeen varsin realistisen kuvan.
Kaiken kaikkiaan hieno ja koristelematon kuvaus hävittäjälentäjän elämästä ja urasta Suomen Ilmavoimissa sekä ennen kaikkea kovasta työstä omien unelmien eteen.
Erinomaisen mielenkiintoinen kirja, joka tuli luettua vain muutamassa illassa. Tyylissä on paljon samaa kuin tiedustelumajuri Timo Lieneen kirjassa Irtoviiksimies. Välillä ollaan tiukoissa paikoissa, välillä pidetään hauskaa. Kirja kattaa Mansikan uran varusmiespalveluksesta lentäjäksi, kouluttajaksi ja lopulta koko laivueen komentajaksi sekä siirtymiseen siviiliuralle eläköitymisen myötä. Kirjassa on luonnollisesti paljon juttua hävittäjistä, mutta yllättäen myös pedagogiikasta ja johtamisesta, kaikki yhtä mielenkiintoisesti ja omakohtaisesti esitettynä. Suosittelen.
Mielenkiintoinen tirkistys sangen suljetun piirin toimintaan ja elämään. Viihdyttävintä tämäntyyppisissä kirjoissa ovat henkilökohtaiset sattumukset ja kommellukset. Niitä tässä olikin ihan mukavasti, mutta lisääkin olisi mahtunut. Se mitä en odottanut löytäväni, oli pohdinnat tiimityöstä, mennen ihan tiimin jäsenten psykologiseen turvallisuuteen asti. Tiimityöhön liittyvät asiat pistivät pohtimaan omaakin toimintaa työpaikalla. Jos kirja onnistuu olemaan viihdyttävä ja samalla aikaansaa jotain rakentavaa ajatustoimintaa, niin silloinhan lopputulos on erittäin onnistunut.
Erityisesti pidin kirjassa siitä, miten siinä puhuttiin johtamisesta ja ilmavoimien sisäisistä prosesseista/käytännöistä. Kaveri on päässyt elämässään pitkälle ja saanut tehdä jotain sellaista, mistä useammat meistä vain haaveilevat.
Mutta välillä omakehu, itsensä korottaminen ja työnarkomania kaiken muun kustannuksella paistaa aika voimakkaasti läpi. Mutta paljon pitää uhrata, että voi olla hävittäjälentäjä.
Kun on koko lapsuutensa elänyt kiitotien päässä, näissä mansikankin uran maisemissa ja haaveillut itsekin lentäjän urasta, niin kirja toimi kyllä hyvin.
Lentokonehullulle todella mielenkiintoinen kirja, joka on kirjoitettu niin mukaansatempaavasti, että ei niin kovin hullutkaan kyllä pitävät tästä. Erittäin lämmin suositus!
Helmet-lukuhaaste 2024 5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi
Aiemmin vieras alue ei ole enää niin vieras. Myös kouluttajan työstä kertominen hymyilytti itseäni kun samoja perusjuttuja käyn omassa työssä läpi ihan eri alalla.