"Ruben Waara työnsi ruuvimeisselin ovenkarmin ja lukon väliin. Hän katsoi ympärilleen ja kun ketään ei näkynyt, väänsi. Vanha puu rusahti ja lukon salpa tuntui väljemmältä. Toisella, vielä napakammalla väännöllä ovi aukesi."
Harrastajasukeltaja löytää Hangon edustalta 1970-luvulla mereen upotetut myrkkytynnyrit sekä pääkallon, kohtalokkain seurauksin. Käynnistyy peittelyjen ja uusien rikosten sarja. Yli 30 vuotta syyllisyyttä kantanut merimies pyytää Waaralta apua, eikä Waara tiedä mihin lupautuu. DDR:ään matkalla olleet taistelukaasut on nostettava merestä, vaikka ne kätkevät useiden henkilöiden mustan menneisyyden. Kuka valehtelee, kenelle ja miksi?
Romaanin taustana on helteinen Hanko, Bengtskärin majakka sekä aava, kaunis ja julma meri.
Mukavaa dekkarilukemista, ei tosin kovin mielenkiintoinen aihealue itselle (sukeltaminen, DDR, kylmä sota). Taidan kuitenkin palata kirjan päähenkilön Ruben Vaaran seikkailuihin myös sarjan muiden kirjojen parissa - tästä voisi tulla pidempiaikainen tuttavuus.
Halusin tutustua Matti Remeksen tuotantoon hänen Suomen Kuvalehdessä julkaistun kirjoituksensa jälkeen. Se oli erittäin hauskasti kirjoitettu ja avasi minulle ihan uusia faktoja: Tunnustan luulleeni, että Matti Remes on Ilkka Remeksen vähemmän tunnettu - ja vähemmän suosittu - veli tai muu sukulainen. Kävikin ilmi, että hän on nimenomaan Remes - Ilkka Remes taas on kirjailijanimen taakse kätkeytyvä Petri Pykälä.
Tämä oli waara sarjan kirjoista mukiinmenevin. Tarina pysyi kasassa liki loppuun saakka. Iskeeköhän Remeksellä lopussa aina väsy kirjoittaessa, koska tarina hyppää välillä kuin neula rikkinäisellä älppärillä.