Oboin kirja on nuorille lukijoille suunnattu dystooppinen seikkailu, joka vilisee kirjallisia viittauksia. Luin tämän iltasatuna koululaisille, vaikka juoni kokonaisuutena oli heille ehkä hieman haastava, he pitivät kirjasta valtavasti. Oli myös mukavaa kuinka nuoret kuuntelijat kiinnostuivat kirjoista, joihin Oboin kirjassa viitattiin. He huomasivat homman jujun hyvin nopeaa ja kysyivätkin onko jokin hahmo jostain kirjasta. Nyt iltasaduiksi on toivottu niin Pikku prinssiä, Hobittia kuin Tarinaa vailla loppua.
Oboin kirjan maailma on hienosti rakennettu ja linkitetty meidän maailmaamme. Normot, eli ihmiset, kulkevat kuin zombeina - vailla unelmia ja tunteita - vain kämmenissä olevia ruutuja, kjammeneita, tuijottaen. Lukutaitoa ei ole, mutta tarina osoittaa tarinoiden tärkeyden. Juoni sivuaa niin ilmastonmuutosta, mutta leikittelee myös koronasalaliittoteorioilla esittelemällä lepakoihin istutetun viruksen, joka saa aikaan ihmiskunnan lähes tuohoavana pandemian. Ratkaisu on ehkä omiaan herättämään ristiriitaisia ajatuksia vallitsevassa maailman tilanteessa.
Oboi pakenee vankilasta, valtavasta kompleksista, jonka lukuisissa kerroksissa asustavat vangit eivät kaikki edes tunne toisiaan. Hän päätyy toisessa todellisuudessa tai ulottuvuudessa sijaitsevaan Vuorikaupunkiin, jossa normot työskentelevät maapallon ilman parantamiseksi kuin robotit. Kaikkea hallitsee mystinen Wanda, josta kukaan ei tunnu tietävän mitään. Kaupungissa asustaa myös kodittomia, jotka ovat eräänlaisia kapinallisia. He elävät ilman kjammenia, kokoontuen kirjastossa, jossa he löytävät tarinoiden ihmeelliseen maailman. Oboi saa käsiinsä kirjan, joka tuntuu kertovan hänestä itsestään ja joka kirjottautuu sitä mukaan, kun hänen seikkailunsa etenee. Miten hän voi olla vain kirjan hahmo, jos hän kuitenkin elää ja on olemassa?
Kirjan parasta antia on kirjalliset viittaukset, mutta myös otteessaan pitävä juoni. Lopun juonenkäänne oli yllättävä ja lukija saa lopulta itse päättää miten hän haluaa lopun tulkita. Aivan nuoremmille kirjan hienous ei ehkä avaudu kokonaisuudessaan, mutta omat lapset pohtivat monia seikkoja Oboin tarinan edetessä, varsinkin sitä kuinka kjammenit rinnastautuivat älypuhelimiin ja kuinka monet ihmiset kulkevat kaduilla katse ruuduissa kuin normot ikään. Lyhyet luvut tekivät kirjasta jouhevasti etenevän, eikä otteessaan pitäviä juonenkäänteitä puuttunut. Hienosti punottu tarina ja Oboin kirja oli erittäin positiivinen lukukokemus.