Suomessa vähän tunnetusta poliisin peitetoiminnasta kertova tarina koukuttaa ja yllättää.
Rikosylikonstaapeli Antti Hautalehto saa komennuksen vaaralliseen peitetehtävään. Hänestä tulee pikkurikollinen Harri Kvick, joka värvätään kansainvälisen huumeliigan juoksupojaksi Helsingissä.
Yhä suuremmat huumelastit kulkevat Antin avulla myyjältä ostajalle, ja liigan johtajat käärivät muhkeita voittoja. Antti näyttelee osaansa kylmän rauhallisesti, vaikka luodit lentävät ja paljastuminen tietää hengenmenoa.
Operaatio Troijalainen on ensimmäinen osa Antti Hautalehdosta kertovasta dekkarisarjasta.
Mietin jopa 5, ku muhun jotenki vetos tän kirjan rikostutkinnan uskottavuus/asiantuntevuus (salee illuusio) ja sit toi päähenkilöhahmo. Oli sellanen roisi, hyvä meininki 👍 Kuuntelin tän, että voin lukee nyt kakkososan, jonka nappasin mukaani Porin apsilta pelireissulla ja ootan innolla 🤭
This is a fantastic debut novel from Rönnbacka. As much action as in the books of James Thompson, Jo Nesbø, or Michael Connelly. I can't wait to read the other book(s) by this author. This stuff should definitely get translated in other languages too - it'd sell easily here in the US.
Rönnbacka used to work for the police forces in Finland, and his knowledge in how the police and legal stuff works there shows very well. We have Antti Hautalehto, a constable who has just been transferred from Helsinki to Porvoo (a small pretty town not too far from Helsinki) to learn new skills as a crime technician, when he's called in to work in a dangerous gig as an undercover agent. And he transforms to a gangster called Harry Kvick. There are a lot of awesome characters, both good and bad (and rarely just pure good or pure bad), and they set the pace. In addition to the beautiful and picturesque town of Porvoo we also get a taste and smells of Finnish early summer, brilliant humor and play with words, and also enough sidetracks, such as Heli, a beautiful lady who Antti can't keep his mind off, and the mystery of garden gnomes that are getting vandalized...
My only complaint is that I want the next book now! I think many of my friends who share the same taste in Scandinavian and world crime might agree* that this might even be the next James Thompson...
Upea erikoisromaani. Kirjasta huomaa etta Ronnbackalla on kokemusta poliisin tyosta. Vauhdikas rikosromaani, hyvat karakterit ja kaunista makua Suomen kesasta kaiken vakivallan keskella. Loistavaa huumoria ja upeita sanaleikkeja dialogeissa (ainoa huono puoli etta tarvitsisi oikeastaan sanakirjaa aika tiheaan). Voi kun olisi jo seuraava kirja sarjasta kourassa. Lisaa Rönnbackaa kiitos! Ja nama kelpaisivat kylla monelle ystavistani joilla samanlainen maku skandirikoskirjojen kanssa kunhan vaan tata saisi muillakin kielilla*.
Romaanin perusjuoni oli mielenkiintoinen ja vetävä. Loppua kohden jännityskin tiivistyi ja ihan lopussa juoni onnistui yllättämäänkin. En kuitenkaan välittänyt Rönnbackan joskus turhankin yksityiskohtaisesta kirjoitustyylistä, mutta mikä eniten ärsytti oli päähenkilö Antin ruokavalion esiintuominen. Selvä, Antti karppaa, Antti on laihtunut ja elämänsä kunnossa, hän ei syö pullaa, jättää vehnät ja perunat syömättä. Entä sitten?
En onnistunut kiintymään henkilöihin niin paljoa, että seuraavat osat Antin tarinassa kiinnostaisivat paljoakaan.
Ei hassumpi dekkari. Faktat kunnossa ja paikatkin olivat minulle tuttuja, joten tähtiä annoin neljä kappaletta. Mukana oli myös humoristisia kohtia. Pitää lukea myös muut Rönnbackan kirjat.
Myöhemmät Hautalehdot ovat parempia, mutta ei tämäkään huono ollut. En ole suurin fani kirjoille, joissa on kansainvälistä rikollisuutta. Tässä fokus oli onneksi ihmisissä, mutta kun katse kääntyi gangstereihin, uskottavuus (ja kiinnostavuus) kärsi heti.
Aivan mahtava Antti Hautalehdon ensimmäinen seikkailu. Jos Antti ois olemassa niin menisin sen kanssa naimisiin. Hauska, älykäs, nokkela, vahva. Täydellistä.
Tykkäsin Antti Hautalehdosta hahmona ja lukisin hänestä enemmänkin, mutta tässä oli liian tarkkaan kuvailtua väkivaltaa, niin mä en vaan halua lukea sellaista.
Äijämäistä huulenheittoa, karskia meininkiä, mutta silti vetävä juoni. Ammattimaiset naishahmot puuttuivat, naisten roolit tässä kirjassa olivat ennalta-arvattavan tylsät.
Ajoittain oikein sujuva ja vauhdikas dekkari, jossa ilmeisesti tästä kirjasta alkavan sarjan päähenkilö (poliisi) soluttautuu huumejengiin. Loppu oli hieman hölmö ja turhaan venytetty kostofantasia.
Christian Rönnbackan Operaatio Troijalainen on viihdyttävä ja vauhdikas rikosromaani, jossa yhdistyvät toimiva juoni ja oivaltava huumori. Kirja onnistuu pitämään lukijan otteessaan alusta loppuun, sillä tapahtumat etenevät sujuvasti ja tarina kuljettaa lukijaa vaivattomasti kohtauksesta toiseen.
Teoksen ehdoton vahvuus on huumori, joka keventää rikosjuonen vakavampia teemoja ja tekee henkilöhahmoista helposti lähestyttäviä. Huumori ei tunnu päälle liimatulta, vaan se syntyy luontevasti dialogista ja tilanteista, tuoden tarinaan persoonallisen sävyn. Tämä tekee lukukokemuksesta miellyttävän ja paikoin jopa naurattavan.
Myös juoni toimii erinomaisesti. Rönnbacka osaa rakentaa tarinan niin, että kiinnostus säilyy koko ajan, eikä lukija pääse pitkästymään. Käänteet vievät tarinaa eteenpäin sopivalla rytmillä, ja kokonaisuus pysyy hallittuna, vaikka tapahtumia on runsaasti.
Operaatio Troijalainen on ennen kaikkea sujuvaa ja viihdyttävää luettavaa, joka sopii erityisesti niille, jotka arvostavat rikoskirjallisuudessa kepeämpää otetta ilman että jännitys kärsii. Se on kirja, jonka parissa aika kuluu huomaamatta ja joka jättää lukijalle hyvän mielen.
Koukuttavaa äijäkirjallisuutta, jota kaipaa aina välillä kaikkien feel-good- ja chick-lit-kirjojen väliin. Olen joskus kuunnellut myöhempiä osia tästä sarjasta, ja nyt kun löysin nämä aiemmat äänikirjapalvelusta, otin nämä kuunteluun.
Christian Rönnbackan esikoisteos on jämäkkää peruskamaa poliisin arjesta. Rikoksia tarkastellaan Pohjanmaalta olevan komean karppaajan näkökulmasta. Helsingistä Porvooseen rikostutkijaksi muuttanut ylikonsta lähtee selvittelemään peiteoperaatiossa kansainvälistä huumekauppaa. Siinä sivussa metsästetään puutarhatonttujen ammuskelijaa ja hakkaillaan naisia. Pilke silmäkulmassa saa luomet nykimään niin kioskimyyjän kuin naisasiakkaidenkin kohdalla.
Kun kertomusta on edennyt puolentoistasataa sivua, tarinaan alkaa tulla imua, ja jännitys tiivistyy loppua kohden. Rakenne on jonkin verran hatara alkupuolella, ja sivujuonet ovat irrallisen tuntuisia. Toisaalta on ahdistelijaa pelkäävä tanssinopettaja, arkiset operaatiot Porvoossa, välillä seurataan Ruotsista lähtöisin olevan liigan (Order of the Bolt) rangaistuskeinoja ja Suomeen tulevaa suurlastia.
Henkilöt jäävät melko pinnallisiksi ja yhden ominaisuuden ihmisiksi. Ben ja Celian ovat kuin mafioherroja pyörittäessään ravintolabisnestä. Kaksoisveljestorbedot Albert ja Ahmant puolestaan näyttävät järkälemäisiltä bodatuilta tappokoneilta, joiden älykkyysosamäärä jää reippaasti alle sadan. Poliisiesimiehiin en saa oikein otetta. Naiset vaikuttavat stereotyyppisiltä perusblondeilta.
Loppua kohden rikokset päätyvät vääjäämättä päätökseensä. Helin ahdistelija Jari joutuu maksumieheksi, samoin käy tietysti muillekin pahiksille ja pettureille. Kaiken kaikkiaan lain omiin käsiinsä ottavasta balettia harrastavasta toimintasankarista jättää vähän epävarman olon. Silti kirja on hyvää lomalukemista, koska rikospoliisin työtä on kuvattu tarkan yksityiskohtaisesti, ja juoni etenee kiinnostavan vauhdikkaasti. Dialogi on monin paikoin hyvin onnistunutta ja tapahtumien kulkuun on helppoa eläytyä. Myöskään loppuratkaisu ei ole mitenkään pliisu, vaan toimintaa ja yllätyksiä riittää ihan viimeisille sivuille, joskin epilogi on turha – ellei tarkoitus ole pedata yksioikoisen pohjalaisen pinnan alla olevaa humanismia seuraavaa osaa silmälläpitäen.
Kuultuani paljon kehuja Antti Hautalehdosta kertovasta sarjasta, lähdin lukemaan ensimmäistä kirjaa erittäin suurin odotuksin. Meinasin kuitenkin jättää leikin kesken melkein heti alkuun - tarina alkoi jotenkin hyvin epämääräisesti ja dialogi tuntui erittäin tönköltä ja väkinäiseltä, enkä päässyt millään muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. Onneksi en ole helposti luovuttavaa sorttia ja melkein kuukauden tauon jälkeen päätin kuitenkin vielä yrittää kirjan lukemista, ja ilokseni huomasin, että selvittyäni alusta tarina tempaisikin minut mukaansa ja oli tarpeeksi mielenkiintoinen saamaan minut unohtamaan pienet viat ja lukemaan sen loppuun melkein yhdellä istumalla.
Juoni eteni vauhdikkaasti ja oli mielenkiintoista lukea poliisin työskentelystä. Minua kuitenkin yhä edelleen häiritsi hieman tylsähkö dialogi, enkä oikein millään lämmennyt tarinan sankarille Antille - koin hänet hieman ärsyttävänä hahmona, kuten myös Helin. Lukukokemus oli kuitenkin hyvin viihdyttävä ja sen verran utelias olen näkemään, paraneeko sarja edetessään, että muihinkin osiin tulee varmasti tartuttua jossain vaiheessa.
Ihan jees. Huomaa todellakin, että kirjoittaja tietää harvinaisen syvällisesti mistä puhuu ja osaa kuvailla hyvin elävästi poliisien systeemejä ja metkuja. Paikoitellen aavistuksen häiritsevän seksististä ulosantia. Lisäksi harmittaa, ettei tarina pyöri lainkaan niillä raiteilla, mitä alkujaan antaa ymmärtää. Alkuun paljonkin käsitelty vainoamistilanne yllättäen jääkin taka-alalle ja tuntuu kuin se olisi kokonaan unohdettu. Lopussa vain pikaisesti palattu tekemään "hupsista ainiin tämäkin oli" yhteenveto.
Mikäli kirja kiinnostaa nimenomaan vainoamisasetelman vuoksi, ei kannata vaivautua lukemaan sillä huumemetkut ovat tarinan pääosassa.
Point of view vaihtelee aivan liian tiuhaan tahtiin ja liian monen näkökulman välillä. Kaikesta huolimatta tarinankerronta osaa olla koukuttavaa ja sitä löytää itsensä lukemasta aina vain seuraavaa kappaletta, vaikka kuinka kyllästyttäisi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Uusi tuttavuus kirjailijana, alkuun hieman vaikeuksia "slangin" kanssa...muuttuiko tyyli kirjan edetessä vai tottuiko siihen mutta lopussa se ei enää häirinnyt! Kirjassa tavallaan monta linjaa jotka etenivät omaa tahtiaan, välillä yhtyivät toisiinsa. Ammattimainen tieto suomalaisen poliisijärjestelmän käytännöstä, pääjuoni oli yllätyksiä täynnä, tosin osa tapahtumista oli arvattavia!Ihan luettava kirja! =)