Tämä on kolmas Emil Wern, jonka luen (ääneen lapselle), ja tässä on kaikkein eniten etsiväjuttuja: sormenjälkiä, epäiltyjä ja valepoliisi. Myös Emilin äiti, Maria Wern, poliisi, pääse tässä kirjassa kunnon rooliin.
Vähän nämä jäävät haljuiksi, kun vertaa Lasse-Maijan etsiviin, Emilit ovat realistisempia. Pienet, yhteiskunnallisesti kantaaottavat yksityiskohdat hyppäävät vähän silmille, mutta hyvähän niitäkin on esille tuoda.