Helen Mosterin vetävä esikoisromaani kolmesta eri maailmoissa elävästä ihmisestä, jotka meren pimeyteen hitaasti vajoava laiva yhdistää.
Kun rotterdamilainen merikapteeni Willem Arnesen määrätään noutamaan saksalainen posliiniastiasto ja arvokkaat maalaukset ja kuljettamaan ne Pietariin Katariina Suurelle, hän ei ole mielissään. Talvi on tulossa, ja merimatka pysähdyksineen on pitkä ja vaativa. Willemin esikoispoika Arne lähtee isänsä seuraksi, mutta jo matkan ensimmäisellä etapilla isä ja poika joutuvat piinallisella tavalla vastakkain niin toistensa kuin menneisyytensä kanssa.
Yli 200 vuotta myöhemmin suomalainen tutkija Anton törmää sukellusmatkallaan merenpohjassa makaavaan hylkyyn. Hän alkaa selvittää haaksirikkoutuneesta laivakaunottaresta löytämänsä kahvikupin tarinaa. Tutkimusten edetessä Arnen, Katariina Suuren ja Antonin kohtalot kietoutuvat yhä lujemmin toisiinsa ja meren hiljaisuudessa lepäävään hylkyyn.
Suomi 100 - lue suomalaista kirjallisuutta -projektini satoa. Tuskin olisin tätä teosta muuten lukenutkaan.
Ei ollut ihan huono, muttei myöskään erityisesti minun makuuni. Vrouw Marian hylyn löytymisen inspiroima kertomus osin nykyajasta, osin 1700-luvun lopusta. Toteutus oli aikalailla standardiratkaisu kahden aikatason (kolmen tarinan) kerronnalle. Mielenkiitoista luettavaa omalla tavallaan, koska lukemisen aikana tuli googlesta tarkistettua monia asioita, jotka sivusivat tarinaa. Se voitanee lukea kirjan ansioksi. Mutta kirjallisia ansioita en mitenkään ylenpalttisesti hehkuttaisi.
Teos oli kuitenkin liiaksi nuortenkirjamainen - sen takia tai siitä huolimatta se ei jotenkin "tempaissut minua mukaansa". Mutta luetuksi kuitenkin tuli. Toki vaatimattomat 250 sivua, joten tehtävä ei ollut haastava.