Viljan kesä alkaa kurjasti: hän päätyy viululeirille. Onneksi rosvoperhe ryöstää hänet, näyttävästi ja kohteliaasti. Viljan rakastama villi ja vapaa rosvoelämä alkaa: kaahaillaan pikkuteitä, leiriydytään rannoilla ja popsitaan rosvoherkkuja.
Rosvojen kesäjuhlat ovat ovella, ja niiden kuninkuuslajissa Konnakaraokessa on tarkoitus valita tuleva rosvovaltias! Hurja-Kaarlo Rosvola keskittyy tulevaan kilpailuun ja alkaa jo olla varma voitostaan, kun paljastuu, että muut rosvoperheet ovat huijanneet Rosvoloita pahemman kerran.
Viljan neuvokkuus on jälleen tarpeen. Lisäksi Rosvolat saavat riveihinsä täydennystä yllättävältä taholta ja Vilja kuulee ensimmäisen kerran Helmeri Bergin salaisesta ja tärkeästä rosvousoppaasta...
Siri Kolu (18.07.1972) on kirjailija, esitysdramaturgi, ohjaaja ja teatteriopettaja. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja teatteri-ilmaisun ohjaaja. Ennen teatterikoulutustaan hän opiskeli kirjallisuutta ja teatteritiedettä Helsingin Yliopistossa.
Kolu asuu perheineen Vantaalla pääradan varressa. Hän on vapaa kirjailija ja kouluttaja. Vuonna 2013 Siri Kolu valittiin Valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajaksi. Hän toimii myös Lukuinto-lähettiläänä.
Kolu rakastaa vintage-vaatteita, katastrofielokuvia, alkukantaisia vinttikoiria, kirpputoreja, viivattomia muistikirjoja, kokeellista esitystaidetta, vieraisiin kaupunkeihin eksymistä ja arjen keksintöjä. Kolun uusin kiinnostuksen kohde on steampunk kuvitteellisena aikakautena ja pukeutumistyylinä. Kolun suurin pahe ovat korkokengät, joita varten hänellä on kotona oma kaappi. Oikeastaan jo kaksi.
Siri Kolun esikoisromaani Metsänpimeä ilmestyi vuonna 2008. Hauskalla ja omaperäisellä Me Rosvolat -seikkailullaan Kolu voitti Otavan ja Kinoproduction Oy:n lastenromaani- ja elokuvakirjoituskilpailun syksyllä 2009. Kirja ilmestyi huhtikuussa 2010. Kirjaan perustuvat elokuva-, näyttämö- ja kuunnelmaversiot ovat tuotannossa.
Me Rosvolat -kirjan voittokulku jatkui, kun se palkittiin Finlandia Juniorilla 2010. Vuonna 2012 Siri Kolu palkittiin Kaarina Helakisa -palkinnolla ja vuonna 2013 Laivakello-palkinnolla. Vuonna 2012 Me Rosvolat voitti Hollannin tärkeimmän tunnustuksen ulkomaiselle lastenkirjalle, Die Zilveren Griffel -palkinnon. Vuonna 2013 Flemish Children’s and Juvenile Books Jury palkitsi Me Rosvolat Belgiassa. Me Rosvolat -kirjan oikeudet on myyty kuuteentoista maahan.
Rosvoloiden tarinan toinen osa ei jätä kylmäksi, vaan kaappaa lukijan mukaansa yhtä vauhdikkaasti kuin Viljan takaisin rosvoauton kyytiin. Tällä kertaa päästään tutustumaan paremmin rosvojen kesäpäivien lajeihin ja tapahtumiin sekä ihmettelemään sitä kaikkea kränää ja kaunaa, joka rosvosukujen välillä vallitsee. Jännittävyyksiä tavataan myös Rosvoloiden perheen sisäpiirissä, joten jos jonkinlaista tapahtumaa on luvassa. Kieli on edelleen mukavasti ääneen luettavaa, hahmot persoonallisia ja sympaattisia ja tietty anarkia ilahduttavaa. Seuraava osa aloitettiin heti tämän sulkemisen jälkeen.
Taso laski kyllä selvästi 1. osasta. Tässä keskityttiin suurin osa kirjasta nyt rosvo-olympialaisten eri kilpalajeihin, rosvojengien välisiin suhteisiin ja hierarkioihin. Myös 1. osassa oli jo rosvo-olympialaiset, joten tässäkään ei ollut mitään uutta. Kirjasta puuttui se uutuuden viehätys, jota lukijana vielä sai kokea, kun 1. osaa luki. 2. osassa ymmärrys eri hahmojen luonteista ja taustoista syventyi vähitellen. Minusta kirja oli venytetty aivan liian pitkäksi sen sisältöön nähden.
Vilja meinasi jo ahdistua, kun Rosvolat eivät tulleetkaan tasan 1. kesäkuuta häntä kaappaamaan. Hän joutui vartioidulle musiikkileirille, jossa hän joutui harjoittelemaan klassista viulunsoittoa. Onneksi Rosvolat vihdoin saapuivat hänet pelastamaan/kaappaamaan, kun hän oli heille viestinkin lähettänyt. Jälleennäkemisen riemu oli suurta.
Rosvo-olympialaiset järjestettiin jossain päin luoteisessa Suomessa. Sinne saapui kymmenkunta rosvoperhettä eri puolilta Suomea. Oli tarkoitus myös valita uusi rosvokuningas seuraavaksi 10 vuodeksi. Myös Vilja, vasta 11-vuotiaana, pääsi nyt kilpailemaan eri lajeissa. Rosvojen lajit olivat erikoisia, mm. piirakka & paini oli eräs. Sitten oli huija, laji, jossa kilpailtiin valehtelemisessa. Myös konnakaraoke oli olennainen. Sen avulla valikoituisi tuleva rosvokuningas. Hurja-Kaarlohan sitten päätyi edustamaan Rosvoloita, vaikkei hän todellakaan osannut laulaa.
Lopulta Viljan isä, ja poliisisaattue, löysivät rosvojen karavaanarileiriin, ja tämä tapahtui ilmeisesti Viljan veljen selvittämien johtolankojen avulla. Suurin osa rosvoista ehti paeta paikalta. Vilja ja Rosvolat säntäsivät rannalle, ja näyttelivät normaaleja ihmisiä. Kiinni siinä kuitenkin lopulta jäätiin.
Tämä kirja oli ihan ok, mutta jäi intensiteetiltään kauas aloitusosasta, enkä tiedä jaksanko enää kolmanteen osaan tarttua.
Siiis onko jopa parempi kuin ykkönen? NO ON! Tässä päästään oikeesti tekemään asioita eikä vain tutustuta rosvouksen elämään. Niin paljon parempia rikoksia ja siis oikeesti Hertta Säde my love!! JA OIKEESTI rakastannn Viljan varastusta, se on fr mun roman empire, ajattelen sitä ja sitä koko viukuleiriä varmaan joka päivä. Ja aah se viululeirin johtaja.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Leuk boek, maar ik vond het toch minder dan het vorige boek. Ik vond het een beetje uitgerekt en te lang op sommige stukken. Ik miste ook een beetje de overvallen, die juist vrij veel voorkwamen in het eerste boek.
Ik vond het baby gedeelte echt briljant, wie bedenkt nou dat een baby een apocalyptisch wapen kan zijn. Ach dat zijn ze in de echte wereld ook soms. ;)