”Mutsi jaksaa vinee himassa, että oon aina koneella enkä siivoo. Miten se jaksaa valittaa samasta asiasta vuodesta toiseen.”
DragonSlayer666 elää 24/7 virtuaalimaailmassa ja vain tietokoneriippuvuudesta huolestunut äiti voisi estää häntä tulemasta maailman parhaaksi pelaajaksi. Nuori mies kommentoi vimmaisella nörttiliturgiallaan niin äidin kreikkalaista poikaystävää, ylireagoivaa hattunatsireksiä ja arkkivihollistaan Hege91:tä.
Onneksi kaikkien IRL-urpojen keskellä on yksi punatukkainen tyttö, joka muistuttaa Resident Evilin Milla Jovovichia. Mutta pelimaailman virtuaalisoturille todellisen maailman ihmissuhdepeli outoine sääntöinen on yhtä sekasotkua. Miksi esim. luopua mukavista lenkkareista, kun eikö se ole naamavärkki jota pussataan eikä jotain kenkiä?
YouTuben supersuosituissa Nörtti-videoissa esiintyvä DragonSlayer666 on saanut jo yli 650 000 katselukertaa, ja yli 6000 fania on löytänyt suosikkinsa myös Facebookista.
Melko hyvä nuorten kirja, mutta jonnet ei muista ja mutsi ei ymmärrä.
Pikkuveli luki sarjan neljännen osan ja piti siitä paljon, joten aloitin sitten ihan alusta. Tunnistan kirjassa monia Irc-gallerian kultakaudelta tuttuja juttuja, ite galtsun, runen joka oli hirveä hitti, pissis - ja fruidekulttuurin, koulukiusaamisselvittelyt, jossa koulukiusatut ovat syytettyjä, nettipiuhan joka piilotettiin... Ei jaettu nokia 3310:stä wifiä, ei. Sitä en tiedä, miten vanhemmat osat iskee enää nykynuorisoon, mutta uudemmat ilmeisesti ainakin.
Hauskinta (nostalgiajuttujen lisäksi) tässä kirjassa on itse päähenkilö DragonSlayer666, joka melko kauhea tyyppi, mutta tavalla, jonka moni tunnistaa omista teinivuosistaan. Drago ei tee kotihommia, ei syö terveellisesti, ei edes yritä semmoisia. Hän haukkuu kavereitaan ylimielisesti ja muutenkin kielenkäyttö on ihan kauheaa, suuttuu häviöistä ja kehuskelee voitolla. Muita ei ymmärretä ja tytöt on hirveitä paitsi Fetasalaatti. Jotkut erehtyy luulemaan häntä hyväksi tyypiksi, ja sitten sitä vahingossa saattaa ollakin.
Suosittelukamaa. Melko lyhytkin vielä, eikä kaikki sivut ole edes tekstiä täynnä. Itse luen varmaan koko sarjan, ellen kyllästy.
Olipas riemastuttava lukukokemus! Samanaikaisesti hulvattoman hauska ja hurjan koskettava. Koulukiusaaminen ja ystävyys nousevat keskeisiksi teemoiksi hienolla tavalla. Kirjassa tosin näki jo ajan patinaa, esimerkiksi tapahtumien käynnistyminen nörtin eli DragonSlayer666:n liittymisestä IRC-galleriaan tuntui hurjan kaukaiselta. Lisäksi mietitytti päähenkilön äidin representaatio, mutta koska teoksen kaikki henkilöhahmot ovat karikatyyrejä, aiheesta lienee turha mussuttaa. 3,5/5
Liityn Delikourasta kiitosvirrellä ylistävien kuoroon ja totean lisäksi, että vaikka kirja oli tällaista keski-ikäistyvää tätsyäkin naurunpyrskähdyksiin innoittava, niin se ei tarkoita sitä etteikö kohderyhmääkin se voisi viihdyttää. Tosi kiva kirja! Varmaan pitää jatkoakin lukea, josko siellä palattaisiin Fetasalaatti-aiheeseen. :)
Heh! Kun on koko kevään ahertanut lähinnä tieteellisten tekstien parissa 24/7, jotain tällaista kaipasinkin kesälukemiseksi. En oo tutustunut kirjan hahmoon liittyviin videoihin tai muutenkaan tiennyt tyypistä juuri muuta kuin satunnaisia mainintoja etukäteen, mutta onneks töissä tuli puhe tästä! Katselin kirjan luettuani myös Kirjastokaistalta Aleksi Delikouraksen esityksen aiheesta "pojat ja lukeminen" (kiitos edelleen vinkistä kivalle työkaverille), ja hienoja palautteitahan siellä vilahteli. Päähenkilö ei toimi virheettömästi, mihin Delikouras kirjoittaessaan on omien sanojensa mukaan pyrkinytkin, ja juuri tästä tyypin inhimillisyydestä tykkään kovasti. Pidän myös kirjan huumorista.
Oon lukenut nyt usean joko blogiin perustuvan tai muutoin samanlaiseen päiväkirjamuotoon kirjotetun kirjan, ja huomannut, että tässä konventiossa etenkin toisteisuus saattaa toisinaan rassata kokonaisuutta. Tosin kaipa se samalla luo autenttista fiilistä, koska jos esimerkiksi omia päiväkirjamerkintöjäni selaan, niin sellaisia tiettyjä asioita toistaviahan ne tekstit usein on.
Ihan mainio opus. Huomaa, että Delikouras on samaa ikäluokkaa kuin itse. IRC-Galleria, Runescape ja muut nuoruusajan ilmiöt ovat kirjassa voimakkaasti läsnä. Yllätyksekseni huomasin, että kirjasarjan päähenkilö DragonSlayer666 ei kirjassa liiemmin pelaakaan Counter Strikeä vaan Battlefieldiä ja Runea. Mielikuvat Nörtti tv-sarjan perusteella olivat toisenlaiset.
Siksi mietin, kuinka 10 vuoden takaiset ilmiöt, kuten IRC-galleria avautuvat nykyisille yläkoululaisille. Maailma muuttuu niin nopeasti. Kirjassakin tuli esiin tilanne, jossa Drago huomasi, että hänen kaverinsa on kotona, kun hän näkyi olevan onlinessa. Ennen jos oli kipeänä pois koulusta ja mesessä keskellä päivää, tiesi että toinenkin oli pois koulusta, jos siellä joku muu oli linjoilla siihen aikaan. Nykyään kaikki ovat online 247.
Tämä oli tavallaan nostalgiatrippi 90-luvun alussa syntyneelle lukijalle. Mutta näyttää myös innostavan 2000-luvun jonneja! Moni äikänope, isi ja äiti saa olla kiitollinen Delikourakselle.
Päähenkilö DragonSlayer666 on kaikessa nihilismissäänkin aika symppis ja osittain samaistuttavakin tyyppi. Minäkin tahtoisin olla rauhassa ja pelata, ja useimmiten asiat tuntuvat menevän enemmän pieleen kuin siten niin kuin tarkoitin. DragonSlayerin ja kumppaneiden sovinismi on lukijalle epämiellyttävää, mutta jonkinlaisessa vilpittömyydessään myös realistisen tuntuista. Toisin sanoen, saatan uskoa että tietyntyyppinen teinipoika ajattelee naisista kuten DragonSlayer, ja on ihan kiinnostavaa lukea kuinka sellainen ajatusmaailma saattaa muodostua. En yhtään ihmettele, miksi tämä sarja on niin suosittu kuin on.
Onpas tämä herättänyt suurta vastenmielisyyttä! Ymmärrän kielen kohtuullisen kökköyden - "koulusurmaaja" ja tarkoitushakuisen teinien mielistelyn, mutta silti. Kyllä kaiken alta löytyi hyvinkin samastuttava tyyppi hermonmenetyksineen, kirjaimilla diagnosoitu semiluuseri, jonka päässä pyörii vähän turhankin monta tunnetta ja liian vähän ajatuksia. Erityisesti nautiskelin ystävyyden kuvauksesta kaikessa sairaalloisuudessaan. Ja rakkaustarinasta, jota koskaan ei tapahtunut.
Hyvinkin vinkkaukseen. Muistuttaa itse asiassa aika paljon DJ Nollaa, josta tykkäsin vuosia sitten myös.
Peliriippuvainen nörttipoika, koulu-uhkauksia, kaunis tyttö johon poika ihastuu ja arvattavat juonenkäänteet plus se, ettei henkilöistä ja heidän kohtaloistaan jaksa välittää. Juu ei. Herra Hevonen kertokoon mielipiteeni: http://www.youtube.com/watch?v=dQ3acv...
Tämä oli todellakin huono kirja. Täytyykö minun lukea tällaista kieltä? Miksi tämä tarina ei kanna? Miksi tämä on kirjoitettu? Lukemisen jälkeen jäi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
pyysin kirjastossa suosituksia nuorille, joita ei lukeminen kiinnosta, ja tää oli yks suositus. haluaisin tosi paljon laittaa oppilaat lukee tän ja keskustelemaan mun kanssa siitä, mitä tää heille tuo, koska tässä ois niin paljon hyvää keskustelunaihetta.
ymmärrän miks tää jakaa mielipiteitä, ja onhan tässä asioita jotka on ongelmallisia, mutta oli ne sitä jo kirjoitettaessa ja tekee tästä paljon uskottavamman gamer-nörttikirjan (esim homottelu, dragonslayerin muutki kommentit). kirjoissa pitääkin olla tällaisia hahmoja, jotta kaikille löytyy samaistumispintaa. ja kyllähän dragokin kasvaa tässä ja käy läpi olennaisia yläastevaiheita.
Tämä kirja yllätti iloisesti. Aihe sinällään itselle täysin vieras, enkä ole erityisemmin kiinnostunut pelinörtteilystä vieläkään, mutta oli tässä jotakin. Uskon, että tietynlaiselle vaikeasti tavoitettavalle ryhmälle menisi nämä nörtit jopa alas. Tarina avasi myös ehkä itselle jollain tapaa cispoikien teinivuosia ja ehkä minulla on nyt hieman enemmän ymmärrystä joitakin asioita kohtaan. Työkaverin suositus, kiitti siitä! Hyvä aina välillä päätyä lukemaan jotain IHAN MUUTA.
Tämä on juuri sitä, mitä lukemista inhoavat nuoret tarvitsevat. Tunnistin parikin tuntemaani nuorta miestä tästä. Nuorten oma maailma ja nuorten omaa kieltä, eikä pyri mielistelemään aikuislukijoita pseudotaiteellisuudella ja syvällisyydellä. Loistava!
Tässä on jälleen yksi lukuisista kirjoista, joihin ei olisi tullut tartuttua ilman kirjallisuustieteen nuortenkirjallisuuden kurssia. Kuulin Delikourasin nörtistä ensikerran vasta kurssin myötä, vaikka olen itsekin ollut aikamoinen nörtti omina yläkouluvuosinani. Joissain määrin voin sanoa samaistuneeni DragonSalyer666:een eli Dragoon ajatellessani omia teinivuosiani. Drago on tietokonepeleihin koukuttunut yläkouluikäinen poika, jonka mustavalkoinen maailmankuva ja ironiset kommentit saavat vanhemmankin lukijan nauramaan. Nörtti-sarjan ensimmäinen osa käsittelee myös vakavampia aiheita, kuten koulukiusaamista ja kouluammuskelua.
Sen lisäksi, että DrangoSlayerin päiväkirjamerkinnät saivat nauramaan, ne myös saivat aika ajoin miettimään, onko joistain asioista ihan okei vitsailla näin. Tällaisesta esimerkkinä esimerkiksi kouluammunta. Drangoa epäillään muutamissa kohdissa kirjaa kouluampujaksi, ja poika saakin siksi paljon kiusaamista osakseen. Dragon kommentit kouluammuntaa kohtaan ovat jotenkin pilailevia ja vähätteleviä, joka puolestaan herätti ainakin minussa omanlaista levottomuutta. Joillekin aihe voi olla arka paikka. Toinen asia oli rasistinen kielenkäyttö, josta on viime aikoina ollut paljon puhetta somessa. Pystyin kuitenkin ohittamaan heitot siksi, että ajatukset sopivat täydellisesti päähenkilön yksinkertaiseen ja supisuomalaiseen ajatusmaailmaan.
Tästä pääsenkin päähenkilöön. DrangonSlayer666 on onnustunut ja uskottava hahmo. Dragon päiväkirjan kautta pääsi loistavasti teini-ikäisen pojan ajatusmaailmaan mukaan, joka on loppupeleissä hyvin yksioikoinen. Koulun haukkumisesta ja äidin kanssa riitelystä tuli heti omat teinivuodet mieleen. Delikouras ei ollut yrittänyt kaunistella nörtin sanoja, vaan pysyi henkilöhahmossa terävempienkin mielipiteiden kanssa.
Kirja vaikutti aluksi todella hyvältä, ja melko hyvänä se pysyikin loppuun saakka. Ainakin kirjoitusmielessä. Ehkä syynä sille, miksi kirja ei kuitenkaan herättänyt sen enempää innostusta oli, että parikymppisenä on vaikea enää samaistua vuosia nuorempaan nörttipoikaan. Kirjoitustyyli oli kuitenkin humoristinen ja viihdyttävä, ja kirja tulikin luettua hetkessä. Vaikka loppujen lopuksi pidinkin kirjasta, en silti usko lukevani muita kirjan osia. Se oli hyvää viihdettä ja aivan varmasti loistavaa luettavaa nuoremmalle lukijakunnalle. Suosittelen kirjaa siis pelaamisesta kiinnostuneille, yläasteikäisille sekä opettajille ja vanhemmille, jotta teini-ikäisen ajatusmaailmaan olisi taas helpompi päästä käsiksi.
Aleksi Delikourasin "Nörtti - New Game" (Otava, 2012) on nuortenkirja netissä roikkumisen ja verkkopelaamisen maailmaan vähän turhan syvälle uponneesta DragonSlayer666:sta. Hän kertoo kirjan aluksi päättäneensä pitää päiväkirjaa, jos ei muuten niin ihan vaan sen takia, että jos mutsi joskus näännyttää mut nälkään, poliisi löytää mun päiväkirjat ja koko maailma näkee, miten väärin mua on kohdeltu. (s. 9)
Nuoren miehen elämään vaikuttaa aluksi kuuluvan pelkkää pelaamista ja pakollisia arkirutiineja koulussa ja kaverien kanssa, mutta tarina laajenee käsittelemään myös muita teemoja kuten ihastumista Fetasalaatti-lempinimellä tunnettuun punapäiseen tyttöön ja aika julmia piirteitä saavaa kiusaamista niin reaalimaailmassa kuin internetissä.
"Nörtin" juoni ei suostu kulkemaan niitä kaikkein kliseisimpiä polkuja: koulun suosituin poika voikin olla ihan mukava tyyppi, eikä rakkaustarinakaan mene ihan niin kuin etukäteen voisi arvella. Vaikka kirjaa muistetaan yleensä kiitellä sen sisältämän huumoripuolen takia, nousivat toisella lukukerralla päärooliin ehkä kuitenkin nuo vakavammat sävyt.
Miinuspuolena voi mainita, että paikoitellen soudellaan melko epäuskottavilla vesillä. Lisäksi voi miettiä, vieläkö neljä vuotta romaanin kirjoittamisen jälkeen porukka käyttää IRC-galleriaa, mikä kuitenkin on kirjassa melko keskeisessä roolissa.
Vinkkaukseen vaikkapa lukunäyte sivulta 86.
(Luettu ensimmäisen kerran marraskuun 17.-18. 2012.)
Arvoin yhden ja kahden tähden välillä, eli ei oikein uponnut. Ei siitä huolimatta, että olen itse ollut koulukiusattu ja myös nörtti (olen vain toisen ajan kasvatti ja oman koneen sain vasta yliopistossa), vaan ehkä sukupuoli teki osansa. Päähenkilö siis pelkästään ärsytti ja paljolti myös tarinan kuviot. Minulta meni varmaan puoli kirjaa ennen kuin hahmotin, kuka oli hänen kaverinsa ja kuka kiusaajansa, koska hän nimitteli ja haukkui molempia. Kuitenkin lukeminen oli ärtymyksestä huolimatta kevyttä ja helppoa, joten kirja ei ollut täysin surkea. Pari kertaa nauroin myös ääneen, lähinnä juttujen älyttömyydelle. Hm, sanotaan että puolitoista tähteä, mutta pyöristetään ylöspäin.
Luin kirjan sen jälkeen, kun sen palautti kirjaston pöydälle yksi vitosluokan "tää poika ei lue mitään, etkö sä nyt löytäis tälle jotain kirjaa" -tapaus. Poika oli lukenut kirjan viikonloppuna ja halusi heti kakkososan. Kun kakkonen oli meiltä lainassa,hän ei halunnut odottaa varausta, vaan lähti saman tien pääkirjastoon hakemaan sitä.
Ihan mielenkiintoinen kurkistus itselleni täysin outoon nörttiteinipoikien maailmaan. Kirjasta jäi sen verran "kieli poskessa tehty" fiilis, etten ihan kauheasti jaksanut huolestua päähenkilöiden sekopäisistä toilailuista tai potentiaalisesta syrjäytymisuhasta. Opinpa kirjaa lukiessani muutaman uuden sanankin.
Vaikka en kirjan iälliseen kohderyhmään kuulukaan, se jaksoi olla tarpeeksi viihdyttävä. DragonSlayer666:n viehättävin piirre on hänen epätäydellisyytensä. Hänkin tekee virheitä ja ylilyöntejä, eikä itse tunnu niitä aina tajuavankaab maailman ympärillä näyttäytyessä epäoikeudenmukaisena.
Mainitut pelit ja valitut some-sivut tosin tuntuivat vanhahtaneilta verrattuna nykypäivän tilanteeseen (kirja on kuitenkin julkaistu vasta 2012). Pelaamisen ja tietoteknisten juttujen harrastajana se rikkoi lukukokemusta yllättävänkin paljon.
Arvoin kahden ja kolmen tähden välillä. Juoni jäi mielestäni heppoiseksi, huumori toimi välillä ihan hyvin, välillä taas ei ollenkaan. Henkinen kolmas tähti siitä, että on onnistuttu kirjoittamaan kirja, jonka voisi kuvitella uppoavan myös vähemmän lukeviin yläkouluikäisiin poikiin. Vinkkaukseen menee, tosin ei mitään hajua, miten tämän vinkkaan. Hankala saada tähän vinkkausotetta, en keksi koukkua. Pelkällä lukunäytteellä varmaan mennään.
En yhtään ihmettele sitä, että kirja on saanut suosiota nuorten keskuudessa, sen verran rehellisesti se kertoo teinituskasta ja epävarmuudesta. Dragon peliriippuvaisuus paistaa tekstin lomasta, mutta sitä ei erikseen painoteta. Kukin tehköön omat johtopäätöksensä. Kirja ei varmasti miellytä kaikkia, mutta eihän se kirjallisuuden tehtävä olekaan.
En ihmettele että tätä kirjaa on kehuttu ja sitä lukevat jopa pojat joita ei muuten lukeminen kiinnosta. Tosi elämänmakuinen ja kuvaa nuorten elämää ja olemista hyvin, ei tartte ollenkaan nolostua tekstistä eikä kielestä. Nyt pitää saada käsiinsä toinen osa :)Hyvä vinkkauskirja yläkoululaisille ehdottomasti!
No joo, teinit on ärsyttäviä, ei siinä mitään. Mutta kyllä Nörtin luki ihan mielellään ja seurasi päähenkilön kehittymistä ja sosiaalistumista. Mutta voi ei, Fetasalaatti!
Tykkäsin nopealukuisuudesta ja kirjan maailman ja todellisuuden sekoittumisesta esimerkiksi somen ja youtuben välityksellä. En ihmettele, että on tehonnut teinipoikiin.
Loistava, hillittömän hauska päiväkirjaromaani pelihullun pojan elämästä!
Nörtti-kirjojen kautta pääsee kurkistamaan, mitä netti- ja peliriippuvaisen teinin päässä oikein liikkuu. Okei, kieli on karseeta ja Dragonslayer666 pahimman luokan kusipää, mutta siitä huolimatta (tai ehkä juuri näistä syistä) tämä kirja on vain ihan paras!
Aleksi Delikouraksen Nörtti yllätti positiivisesti. Pelimaailmaan uppoutuneen nuoren miehen maailma on muutamia seikkoja lukuunottamatta hyvin uskottava. Kirja on helposti lähestyttävä, nopealukuinen ja sopivan tapahtumarikas.