Pikku paimen joutuu metsänpeittoon, suntion vaimo viedään kätilöksi maahisille, valekuollut morsian virkoaa arkussa eloon.
Entisaikaan kaikki luonnossa oli elollista pienintä kiveä myöten, hiidet, pirut, maahiset, noidat, trullit ja tietäjät tekivät taikojaan ja temppujaan. Suvun vainajat liikkuivat samoilla tanhuvilla elävien kanssa, eikä paholaisen kanssa ollut leikkimistä.
Vanhat tarinat ovat risteilleet pitkin Eurooppaa. Suomessa ne vilisevät vainajia ja valekuolleita, kalmanhajua ja vaarallista kirkonväkeä. Hurjia juttuja - usko tai älä!
Tarinoissa on voimaa.:) Pidin siitä, että kokoelma oli valikoitu niin, ettei samasta tarinasta ollut kovinkaan montaa muunnelmaa. Tosin taittoa ja toimitustyötä olisi voinut tehdä vielä huolellisemmin.
Ajatus tekstien toimittamisesta siten, että ne oli kaikki kirjoitettu uuusiksi samalla tyylillä, oli toimiva. Ainut harmi vain, että kieliasu oli tavattoman yksinkertaistettu, sekä liian moderni. Raivostuin jokaisen kilometrin ja minuutin kohdalla, koska ne tuhosivat vanhan ajan sadunomaisen tunnelman.
Teksti muistutti enemmän tieteellistä selostusta kuin proosaa. Kuitenkaan en halunnut lukea folkloristiikan kansantajuistettua - tässä tapauksessa rautalangasta väännettyä - tietokirjaa, vaan kivoja tarinoita. Onneksi ne tarinat toimivat itsessään niin hyvin, että jaksoin kaikesta huolimatta lukea koko teoksen.
Jos tämän toimittamiseen olisi saatu mukaan joku menneisiin aikoihin perehtynyt kirjailija, tulos olisi varmasti ollut todella nautinnollinen. Toivottavasti joku vielä joskus julkaisee uuden laitoksen, josta löytyisi sadunomaista ihmeen tuntua proosan kielen myötä.
Kirjassa tuli esille monia mielenkiintoisia uskomuksia, joihin suomalaiset ovat aikojen saatossa uskoneet. Parhaimmillaan tarinat olivat todella viihdyttäviä ja yllättäviäkin! Mutta pikku hiljaa mitä enemmän kirjaa luki, sitä enemmän alkoi tarinat tuntua hyvin samankaltaisilta ja ne toistivat itseään mutta pienin muutoksin. Kirja oli kumminkin suht viihdyttävä teos, josta voi aloittaa perehtymisen vanhoihin kansan tarinoihin.
Ihan ookoo kokoelma kansantarinoita ja kummitusjuttuja perinnearkistoista. Kyllähän tämän lukaisi ajanvietteekseen, mutta jos hakee oikein klassisia mörköjuttuja tai etsii kotihaltijoiden konsteista kertovaa antologiaa, ei Simonsuuren alunperin jo vuonna 1947 julkaistulle Myytillisille tarinoille* ole vieläkään ilmestynyt päihittäjää. (Tämäkin teos lainaa surutta osan kertomuksistaan suoraan ao. klassikosta.)
Jos tämäntyyppiset kummitusjutut ja uskomustarinat eivät ole entuudestaan tuttuja, kirja toimii tietysti johdantona niiden pariin.
Sananselitysosasto loppupuolella tuntuu vähän liioitellulta (vai onko se suunnattu nuorille lukijoille?). Makuasia sekin, että en pahemmin lämmennyt kirjan kuvitukselle, joka sommittelullisesti leviää jokaiseen ilmansuuntaan. Itseäni nyppi myös satunnainen syrjähtäminen minäkertojasta kolmanteen persoonaan kesken kaiken. Olisin myös kaivannut tarinoiden alkuperää kauhujuttujen loppuun, Simonsuurellahan se on aina mainittu a'la Muolaa (1907).
*Mainittakoon vielä, että Simonsuuren kokoelmaa täydentää mainiosti sen sisarteos Kotiseudun tarinoita, joka keskittyy enemmän paikallislegendoihin ja -tarinoihin.
Kokoelma kansantarinoita nykylukijalle valittuna ja toimitettuna. Helpommin lähestyttävä varmaankin kuin Simonsuuren paksut opukset. Kuvitus on vaikuttavaa. Kelpoisa lahjakirja.
I am Finnish myself but quite frankly, I have read more interesting folktales than this collection. Nadir is the story of crap-eating witches, sealing the misogyny of these stories. No, I am not making this up, I wish I was.
Tätä lukiessa muistui mieleen kaikki urbaanit legendatkin kellarin päättömistä naisista, käsiä nielevistä pullonpalautusautoaamteista jne. Mutta kyllä nämä vanhemmat "opettavaiset" tarinat voittivat 10-0 - kamalaa ja ihanaa. Hieno kuvitus!