Arkkienkeli Oulussa

by Anu Kaipainen

”Schaggin Leena kulki aina kumarassa, vartalo jalkojen päälle suorakulmaan taipuneena kuin jättiläiskokoinen linkkuveitsi. Vasenta kättään hän piti ristiselän kohdalla kämmenpuoli ylöspäin, oikea taas oli vikkelästi vapaa poimimaan kaikenlaista mitä maasta sattui löytämään: risuja ja roskia, villejä kukkia, kun niiden aika oli, jäätyneitä hevosenpullia, leivänkannikoita, verisiä siteitä, revenneitä hihoja ja lahkeita, anturoita, sormia, varpaita, käsiä ja jalkoja. Kokonaisista miehistä Leena olisi pitänyt eniten, mutta mistäpä hän olisi sellaisen löytänyt, narrattava tyttö. Sitäpaitsi kaikki miehet olivat sodassa. Hyvä kun sormenkin löysi ilokseen.”

Leena-repaleelle, jumalan hullulle lahjoittaa kuningas Suomen sodan viimeisinä päivinä miehen. Kauniin, vaaleakiharaisen ja kuolleen. Vain hullulla on valta herättää lavantautiin kaatuneetkin henkiin, ja niin saapuu arkkienkeli Miikkael Ouluun.

239 pages

First published January 1, 1967

About the author

In 1951 Anu Kaipiainen graduated from Kallio Co-Educational High School in Helsinki. In 1955 she graduated with a Master's Degree in Philosophy from the University of Helsinki. After university studies she worked as a mother tongue teacher (Finnish) in Kiuruvesi, Helsinki, Kauniainen, Viinijärvi and Oulu. She wrote literary reviews for newspapers, as well.
The debut novel ”Utuiset neulat” (Hazy Needles) was published in 1960, and since then Kaipainen published novels regularly. She became a full-time writer in 1967. In addition to poems and novels, Kaipainen wrote numerous theater and TV dramas. Kaipainen has also published a collection of poems in 1961.
Anu Kaipainen was awarded State Awards for Literature in 1967 and 1969 and a State Artist's Pension since 1994. In 2002, her book «Granaattiomena» (Pomegranate) was nominated for the Finlandia Award.
Personal live:
Anu Kaipainen, then Mustonen, was married in 1955 with Osmo Kaipainen, who died in 1985. Their eldest son, Jouni Kaipainen (1956–2015), was a composer.

Reviews

[venlandiahymni · Rating 5 out of 5]

runsas, hauska

kertoo omasta kotikaupungistani, joten ihana tunne siitä, kuin lukisi omasta historiastaan sekä siitä, että kirja kertoo minulle sisäpiirin vitsejä.

[Armi Harmit · Rating 5 out of 5]

"Kuunvalo ja päivännousenta, enkä minä yhtään liioittele (...)" s. 37

"Ja kylä, talo, sekin pohjoisessa. Ja niin kuin viirikukko tietyllä tuulensuunnalla kääntää nokkansa pohjoiseen ja pyrstönsä etelää kohti, niin tämä pohjoinenkin oli nokan suunnassa, kirkas ja kylmä ja äänetön kuin talvi. Tai voisi kuvitella, että tuuliviiri pysähtyisi juuri pohjoisen asentoon ja jäätyisi siihen, tulisi talvi, lumi peittäisi metsät ja pellot ja suonsilmäkkeet, niin liikkumaton se ilmansuunta oli. Joet raapivat sen rinnan rikki, pitkät mustanpuhuvat urat nisien ja rintakarvojen pensaistossa, ja talvella revontulet, jotka olivat kuin palohaavoja. Mutta syksyllä kun sumu tuli, talo ei vääntelehtinyt. Se kasvoi suoraan usvasta, joka oli hyvä ja sininen, siniharmaa kuin sinisen pilven reuna, ja talo nousi siitä pehmeästi ja hiukan kallellaan, sumun värinen talo sekin, sillä he olivat jättäneet talonsa maalaamatta, koska asuivat niin pohjoisessa.
Tämä oli värillinen uni." s. 73

[asta · Rating 4 out of 5]

olipa ihanan kummallinen lukukokemus!

[Juurakkotukka · Rating 5 out of 5]

Tää olisin niin hittikirja jos julkaistaisiin nyt!
Teoksissa myyttien ja nykyhetken liitto on jotain Gabriel García Márquez, Ulla-Lena Lundbergin ja Anu Kaajan välimaastosta. Luontokuvauksissa häivähdyksiä Helvi Juvosta ja Edith Södegrania. Erotiikkansa taas lainaa Katri Valan runokielestä. Syvä, moniulotteinen, feministinen hahmokavalkaadi kuin Carson McCullersilla! Mestarillinen!

[Eveline · Rating 4 out of 5]

(3.5 stars, because I missed some wonderful moments because of lack of knowledge of the Finnish language)
Still (the way I read it) a very funny and sad book about war, Finnishness, rules and expectations of women in villages and simple/simplified desires of soldiers. Also, a character with mental illness (a plays a role, because one of the main characters is "crazy", because she can talk to dead people and has her own logic and ways of loving. Another important theme is love and how social rules forbid the most simple things that bring joy to life. The book is mainly written from a (dramatic) female perspective, but also from a polyamorous, single handsome Russian war nurse (?).
The multilingualism and feminism in the book is refreshing and the stereotypes are also funny, because they are exaggerated.
If women are being seen as stupid creatures, well in this book they really are.
If men are being seen as sexist pigs, well in this book they really are.
Except for the (almost dead) wounded soldier that "the crazy Leena" who takes control over the body of this soldier because she "brought him back to life", and the Russian nurse, who, in the beginning was about to bury this young soldier, but who still loved each and ever person he met, whether dead or alive.

The book is about exaggeration of stereotypes and about living in- and outside of the the rules and expectations of a small religious village in the northern part of Finland in the 1800's.

[Eliisa · Rating 4 out of 5]

Mainio klassikko! Elegantti ja kepeä tarina raskaista aiheista.

[Katja Jääskeläinen · Rating 1 out of 5]

Tekotaiteellinen