Antaumuksella keskeneräinen

by Maria Peura

Antaumuksella keskeneräinen sai alkunsa, kun Maria Peura osallistui Teatterikorkeakoulussa kurssille, jonka tarkoituksena oli tutkia sitä mikä estää kirjoittamisen. Itsesensuurin kohtaaminen alkoi tuottaa monenlaista materiaalia. Mistä häpeässä, syyllisyydessä ja itsen kohtaamisen pelossa on kysymys? Onko pelko jopa hyvä opas? Mitä enemmän pelottaa, sitä varmemmin voi tietää katsovansa kohti jotakin joka on totta. Entä miten rohjeta ja pystyä kirjoittamaan kohtaamansa sanoiksi?

Kirja on tarkoitettu kaikille niille jotka halajavat uskaltaa kirjoittaa, kaikille niille jotka kamppailevat taiteenteossa totuudellisuuden kanssa. Ja kaikille niille, jotka kamppailevat oman epätäydellisyytensä kanssa yrittäessään luoda jotakin joka ei sitä olisi.

Genres: Nonfiction, Writing, Finnish Literature

320 pages, Hardcover

First published January 1, 2012

About the author

Maria Peura (s. 1970) julkaisi esikoisromaaninsa On rakkautes ääretön vuonna 2001. Se valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi ja sai Olvi-, Nuori Aleksis- ja Hyvä teko lapselle -palkinnon. Vuonna 2004 häneltä ilmestyi lasten runokokoelma Mimmi Moun ilotaika (Tammi) ja kaksi vuotta myöhemmin hänen toinen romaaninsa Valon reunalla (Teos), joka on julkaistu myös englanniksi. Peuran kolmas romaani Vedenaliset ilmestyi vuonna 2008, ja samana vuonna hän valmistui dramaturgiksi. Vuonna 2010 Peura kirjoitti loistavan tietokirjan kirjoittamisesta, Antaumuksella keskeneräinen on kirja kirjailijan ammatista.

Reviews

[Ulla | tarinannuppuja · Rating 4 out of 5]

Sirpaleinen mutta ihailtavan rehellinen ja kaunistelematon kuvaus koko siitä tunneskaalasta, jonka kirjailija käy läpi romaania työstäessään. Mukaan mahtuu häpeää, kateutta, pelkoa, epävarmuutta, riemua, tyytyväisyyttä, syyllisyyttä... Tematiikaltaan muistuttaa Saara Turusen Sivuhenkilöä.

[Elisa · Rating 4 out of 5]

Antaumuksella keskeneräinen on Maria Peuran TeaKissa suorittamiin dramaturgian opintoihin kuuluva opinnäytetyö, tai oikeammin muokattu versio siitä. Työn tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Mitä kirjoittaminen on? Minkälaisia lainalaisuuksia ilmenee keskeneräisessä kirjoitusprosessissa? Mikä estää kirjoittamista? Miten olla kirjoittaessa mahdollisimman tosi? Näihin vastauksia etsiessään Peura käy läpi omaa kasvuaan kirjailijuuteen, työpäiväkirjan merkitystä työskentelylle sekä kolmannen romaaninsa (Vedenaliset, 2008) työstämistä samanaikaisesti. Peuran päiväkirjamainen kerronta imaisi minut mukaansa ja luin kirjan yhden lauantaipäivän aikana tehden samalla muistiinpanoja. Silmät sikkurassa illalla vielä kirjoitin pitkästä aikaa omaa työpäiväkirjaani sivun verran. Oivalsin esimerkiksi, että minun on lakattava ajattelemasta vielä kovin vaiheessa olevaa opinnäytettäni lineaarisesti, ja nähdä sen rakenne orgaanisena, eri osa-alueita sisältävänä kehänä (tästä sivulla 163), ja silloin keskeneräisyys lakkaa ahdistamasta. Ymmärsin myös, että tarvitsen systemaattisemmin muutakin aikatauluuni kuin vain tämän yhden työn työstämistä. Kirjoitin yhden päivän kohdalle: "tee varaukset tenttikirjoihin ja avaa muistiinpanotiedostot niille". Jos vellon yhden ja saman jutun parissa päivästä toiseen kadotan kykyni nähdä mitään tuoreesti, ehkä.

Kirja oli minulle niin antoisa, etten kykene mahduttamaan mitenkään näin tiiviiseen arvioon siitä inspiroituneita ajatuksiani, vaan toteanpa vain, että etenkin jos painiskelet tutkimustyön tai minkä tahansa tyyppisten tekstien tuottamisen kanssa -- aikataulujen ja muiden aiheeseen liittyvien juttujen -- niin suosittelen tämän lukemista. Ahmin kirjoittamisoppaita mielelläni silloin, kun itselläni on prosessi edessä tai käynnissä, joskus muulloinkin. Rakastan myös lukea työskentelypäiväkirjoja muilta aloilta, esimerkiksi levyntekoprosessista studiopäiväkirjaa tai vastaavaa. Se on ehkä vertaistuen etsimistä, lohduttavaa ja inspiroivaa. Opiskelu on etenkin loppuvaiheessa kokemuksieni mukaan melko yksinäistä puuhastelua, opinnäytetyöstäni ei ole vastuussa kukaan muu kuin minä itse. Haalin kaiken tuen ympärilleni, mistä voi olla henkisesti tai konkreettisesti apua.

"Myös kirjoittamisen prosessiin kuuluu ahdistusta, turhautumista ja tyhjyyttä ja ne tunteet on kohdattava. Kun kohtaan ne siinä prosessissa, ne tavallaan vievät prosessia eteenpäin. Eli jos ei synny mitään, niin parasta on, että en tee mitään. Suostun olemaan tyhjyydessä. Kohtaan tyhjyyden. Ehkä tartun hyvään kirjaan ja alan lukea. Jos se on väistöliike, se on hyvä väistöliike." (s. 32)

Tämä kirja oli loistava väistöliike. Sain vielä samana viikonloppuna laadittua työni alustavan rakennehahmotelman, kun kuvittelin sitä kehän muotoon. Sain sen tehdyksi, koska "[o]li kirjoittaminen arkea tai juhlaa, tarinaa on vain syytä viedä eteenpäin."

[Salla Hiltunen · Rating 3 out of 5]

Päiväkirjassaan Maria Peura kuvaa Vedenaliset-romaaninsa syntyprosessia ja muutenkin elämäänsä romaanin kirjoittamisen aikaan. Tästä käy hyvin ilmi se, miten kaikki elämässä vaikuttaa kirjoittamiseen – ja toisaalta miten kirjoittaminen vaikuttaa muuhun elämään. Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, millainen merkitys työpäiväkirjalla voi olla kirjoittamisprosessissa.

Vaikka kirja poukkoilee päiväkirjoille ja tajunnanvirralle tyypillisesti vähän sinne tänne (ja vaikka kirjoittaja vaikuttaa aika raskaalta ihmiseltä), tämän lukeminen oli kuitenkin ihan antoisaa. Peura kirjoittaa kauniisti, ja samaistuin moniin kirjassa kuvattuihin kirjoittamisen herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin. Välillä harhaudutaan vähän liikaa jonnekin sivupoluille, ja joitain osia olisikin ehkä voinut vielä karsia tästä painetusta versiosta pois. (Pohjanahan tässä on Peuran dramaturgian opintoja varten tekemä opinnäytetyö.)

En ole lukenut Maria Peuralta muuta, mutta pitänee tutustua myös hänen fiktioteoksiinsa.

Tämän kannen voisi muuten kehystää ja laittaa seinälle. Siihen on tiivistetty olennaisia asioita kirjoittamisesta.

[Tomi · Rating 4 out of 5]

Tämä olikin tovin keskeneräinen. Kuten yleensä pidän päiväkirjamaisista teoksista, pidin tästäkin.

[Jenny Kangasvuo · Rating 5 out of 5]

Syvästi ajatteluttavaa, pelottavaakin luettavaa. Harvoin lukee näin avointa, tarkkaan harkittuja huomioita sisältävää ja silti prosessinomaista tekstiä. Kenelle tahansa kirjailijalle sopivaa vertaistukitekstiä.

[Laura Hack · Rating 4 out of 5]

Suosittelen etenkin kaikille tajunnanvirtakirjoittamisesta kiinnostuneille! Ihailen Maria Peuran lausetta ja rehellisyyttä.

[Iira · Rating 4 out of 5]

Ihanan henkilökohtainen ja avoin kuvaus kirjailijuudesta ja sen tekemisestä leipätyönään. Peuran teksti on sujuvaa ja sitä lukee ilokseen. Peura on avoin moneen suuntaan ja ennen kaikkea rehellinen. Purskahdin vapauttavaan itkuun loppuun päästyäni. Tämä antoi voimaa jatkaa omalla "kirjoittamistiellä" eteenpäin, mutta muistaen, että sivupoluillekin saa välillä harhautua. Tuntuu, että nyt oli hyvä aika lukea tämä, ehkä siksi, että Peura puhuu avoimesti omista TEAK-ajoistaan ja sinne pian pyrkivänä kritiikki avaa silmät näkemään sekä itsensä hakijana että koko "instituution" uudella tavalla.

-

2013: Koulussa opiskelevana välittynyt kuva on muuttunut, muttei kovin perustavanlaatuisesti. Ymmärrän edelleen hyvin Peuran suhdetta kirjoittamiseen ja kirjailijuuteen, mutta nyt poimin muistiini ihan erilaisia kohtia kuin viime vuonna lukiessani.

[Outi · Rating 4 out of 5]

Hyvin henkilökohtainen ja päiväkirjamainen, mikä tietysti on ollut tarkoituskin. Pystyin aika hyvin samaistumaan Peuran oman paikan etsintään, melankolisuuteen ja kirjoittamisen pohdintaan. Peuran teksti on romaaneistaan tutulla tavalla kaunista, välillä runollistakin, mutta helppolukuista. Lähinnä tällä hetkellä kirja inspiroi edes aloittamaan. Kirjoittamaan edes jotakin huonoa, kunhan saisi hanan kuitenkin auki. Täten koen, että onnistui tehtävässään.

[S · Rating 4 out of 5]

A very interesting read for those who have read Peura's novels "On rakkautes ääretön" and "Vedenaliset". If you have not read those books, though, this might not offer as much of interest, as Peura reflects her thoughts about writing on her own life but quite heavily also on the project she was working on at the time, "Vedenaliset".

If you have read those, then you are in for a treat.

[Arja-täti · Rating 3 out of 5]

Omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta jollain tasolla myös hyvin ahdistavaa luettavaa. Noinko epävarmaa elämä on? Toisaalta toi niin lähelle oman nuoruuden Mukka-ihailun vuodet, jotka olen unohtanut tyystin. Minunhan piti muuttaa Pelloon :)

[Annikka K]

Hieno kirja.