Laulujoutsen, ultima thulen lintu - Suomen kansallislinnun tarina, todellinen klassikko.
Laulujoutsen-kirjan tapahtumapaikkana on aution erämaan ja jylhien tunturien kätkemä lampi, sen päähenkilöinä joutsenet Marski ja Hanna, joskus myös jokin susi, riekko tai - taljoista ommeltu tekoporo Petrus, johon piiloutuneina mies ja kamera uskalsivat lähestyä yksinäistä lintukotoa. Yrjö Kokko, kirjan Tiiti, kuvasi ja havainnoi joutsenia yhdessä Niuniun, saamelaisen Sulo Rovan kanssa. Tarinassa on eräretken jännitystä ja luonnon mystiikkaa, sen harvinaislaatuisissa kuvissa Lapin runoa ja todellisuutta.
Kun kirja vuonna 1950 ilmestyi, laulujoutsenia pesi Suomessa viitisentoista paria. Monikaan ei ollut joutsenta ikinä nähnyt. Teoksella on ollut merkittävä osuus myös luonnonvaraisten lintujen, erityisesti joutsenten suojelun kannalta. Yrjö Kokko aloittama määrätietoinen työ joutsenkannan pelastamiseksi ja laulujoutsenen suojelemiseksi on tuottanut tulosta: nykykanta on n. 8 500-10 000 paria.
Teoksen antia ovat myös ainutlaatuiset kuvat joutsenista ja pohjoisen elämästä. Kokko keräsi materiaalia tätä teosta varten vuosia kuvaten harvinaisia lintuja vaikeissa olosuhteissa. (less)
Yrjö Kokon Laulujoutsen — Ultima Thulen lintu (1950) on teos, jonka ansiosta laulujoutsenet säilyivät Suomessa 🤍 Myöhemmin se valittiin Suomen kansallislinnuksi. Teos käsittelee kahden erämiehen seikkailua Lapin erämaassa joutsenen kuvaamiseksi. Eikä se ollut aikanaan helppo rasti. Aiemmin joutsenia eli lähinnä Lapin erämaassa ja laji oli katoamassa metsästyksen vuoksi ja munankeräilijöiden tuhotessa pesiä.
Ajan hammas purrut tätäkin teosta, mutta siinäkin mielessä kiinnostava teos. Sivulla 273 kaunein ylistysruno ja puolustuspuhe luonnolle ja laulujoutsenelle, jota olen lukenut. Itkin koko kirjan tästä loppuun asti. Lyyrisen kaunista.
Tuli katsottua myös areenan dokumentti Laulu joutsenesta, jossa seurataan Yrjö Kokon jälkiä. Suosittelen — rentouttava ja yleissivistävä.
Luonnon tahdin mukaisen verkkaista sekä rikkaan kuvauksellista puolifiktionaalista proosaa luomakunnan ja sen herkän kauneuden katoamisesta. Toiminnallisen tekstin ystäville teos saattaa olla puuduttava, mutta pyhiinvaellusmatkana luonnon ainutlaatuisuuden sekä elämän ja elämisen suojelutarpeen äärelle kirja ei luontokadon ja kaupallisen kulttuurituotannon kiihtyessä ole kadottanut virkettäkään alakuloisesta ajankohtaisuudestaan, saati hiljaista henkevyyttä esiin kutsuvasta ilmaisuvoimastaan. Kotimaisen kirjallisuuden nöyrä mutta ohittamaton suurteos.
Lähilammen joutsenten touhuja katsellessa tuntuu vaikealta käsittää, että joskus on pitänyt taivaltaa kymmeniä peninkulmia pitkin Lappia edes yhden pesivän parin löytääkseen. Jopa virallinen arvio 15 jäljellä olevasta parista lienee tämän kirjan valossa ollut yläkanttiin. Toisaalta juuri tämä on se kirja, jonka ansiosta tilanne on nyt toinen.
Kirjana tämä oli mukavaa luonto- ja eräilykuvausta.