What do you think?
Rate this book
Dikter och prosa 1954-2004
"För att han i förtätade, genomlysta bilder ger oss ny tillgång till det verkliga."
Så lyder Svenska Akademiens motivering då Tomas Tranströmer 2011 tilldelas Nobelpriset i Litteratur.
Med sitt särpräglade metaforrika språk har Tomas Tranströmer sedan debuten 1954 med 17 dikter befäst sin plats som en av Sveriges största poeter. I en vackert formgiven volym ger vi ut Tomas Tranströmers samlade dikter från 17 dikter till Den stora gåtan liksom den självbiografiska prosaboken Minnena ser mig.
Så lyder Svenska Akademiens motivering då Tomas Tranströmer 2011 tilldelas Nobelpriset i Litteratur.
Med sitt särpräglade metaforrika språk har Tomas Tranströmer sedan debuten 1954 med 17 dikter befäst sin plats som en av Sveriges största poeter. I en vackert formgiven volym ger vi ut Tomas Tranströmers samlade dikter från 17 dikter till Den stora gåtan liksom den självbiografiska prosaboken Minnena ser mig.
510 pages, Hardcover
First published January 1, 2004
77 people are currently reading
368 people want to read
About the author
Tomas Tranströmer
155 books387 followersHis poetry, building on Modernism, Expressionism, and Surrealism, contains powerful imagery concerned with issues of fragmentation and isolation. “He has perfected a particular kind of epiphanic lyric, often in quatrains, in which nature is the active, energizing subject, and the self (if the self is present at all) is the object,” notes critic Katie Peterson in the Boston Review.
Critic and poet Tom Sleigh observed, in his Interview with a Ghost (2006), that “Tranströmer’s poems imagine the spaces that the deep then inhabits, like ground water gushing up into a newly dug well.”
His honors include the Lifetime Recognition Award from the Griffin Trust for Excellence in Poetry, the Aftonbladets Literary Prize, the Bonnier Award for Poetry, the Neustadt International Prize for Literature, the Oevralids Prize, the Petrarch Prize in Germany, the Swedish Award from International Poetry Forum,the Swedish Academy’s Nordic Prize, and especially the 2011 Nobel Prize in literature. His work has been translated into more than 50 languages.
Tranströmer suffered a stroke in 1990, and after a six-year silence published his collection Sorgegondolen (Grief Gondola) (1996). Prior to his stroke, he worked as a psychologist, focusing on the juvenile prison population as well as the disabled, convicts, and drug addicts. He lives in Sweden.
On Thursday, 6th of October 2011 he was awarded the Nobel prize in Literature "because, through his condensed, translucent images, he gives us fresh access to reality".
Critic and poet Tom Sleigh observed, in his Interview with a Ghost (2006), that “Tranströmer’s poems imagine the spaces that the deep then inhabits, like ground water gushing up into a newly dug well.”
His honors include the Lifetime Recognition Award from the Griffin Trust for Excellence in Poetry, the Aftonbladets Literary Prize, the Bonnier Award for Poetry, the Neustadt International Prize for Literature, the Oevralids Prize, the Petrarch Prize in Germany, the Swedish Award from International Poetry Forum,the Swedish Academy’s Nordic Prize, and especially the 2011 Nobel Prize in literature. His work has been translated into more than 50 languages.
Tranströmer suffered a stroke in 1990, and after a six-year silence published his collection Sorgegondolen (Grief Gondola) (1996). Prior to his stroke, he worked as a psychologist, focusing on the juvenile prison population as well as the disabled, convicts, and drug addicts. He lives in Sweden.
On Thursday, 6th of October 2011 he was awarded the Nobel prize in Literature "because, through his condensed, translucent images, he gives us fresh access to reality".
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 36 reviews
January 10, 2019
And every tree a prisoner in its soughing.
With giant cones glinting in the moonlight
when the distant pine glows like a beacon.
*
And in the evening I lie like a ship
with lights out, just at the right distance
from reality,
*
Fantastic to feel how my poem grows
while I myself shrink.
It grows, it takes my place.
It pushes me aside
It throws me out of the nest.
The poem is ready.
*
Something wants to be said but the words don’t agree.
*
Weary of all who come with words, words but no language
I make my way to the snow-covered island.
The untamed has no words.
The unwritten pages spread out on every side!
I come upon the tracks of deer in the snow.
Language but no words.
*
What sharp longing! What idiotic hope!
With giant cones glinting in the moonlight
when the distant pine glows like a beacon.
*
And in the evening I lie like a ship
with lights out, just at the right distance
from reality,
*
Fantastic to feel how my poem grows
while I myself shrink.
It grows, it takes my place.
It pushes me aside
It throws me out of the nest.
The poem is ready.
*
Something wants to be said but the words don’t agree.
*
Weary of all who come with words, words but no language
I make my way to the snow-covered island.
The untamed has no words.
The unwritten pages spread out on every side!
I come upon the tracks of deer in the snow.
Language but no words.
*
What sharp longing! What idiotic hope!
June 18, 2019
❤️ tranströmer ❤️
läser dikterna långsamt långsamt och om igen för att inte missa en stavelse, aldrig missa en rytm, allt är så välbalanserat och slående jävla vackert. detaljerna detaljerna ack så fint
läser dikterna långsamt långsamt och om igen för att inte missa en stavelse, aldrig missa en rytm, allt är så välbalanserat och slående jävla vackert. detaljerna detaljerna ack så fint
August 26, 2018
"Me olemme unissakävelijöitä. Ajelehtivia kuita". Tomas Tranströmer: Vuorelta.
Luen runoja nykyään harvoin - liian harvoin.
Caj Westerberg on suomentanut koottuihin poimintoja nobelisti Tomas Tranströmerin runoudesta 40 vuoden ajalta. Runojen lisäksi kirjasta löytyy pätkä, kovin hienovarainen, Tranströmerin omia muistelmia ja suomentajan jälkisanat ystävästään.
Tranströmerin runoissa on monenlaista virtaa. Ainakin hän leikitteli runomitalla: mukaan mahtuu klassista mittaa, moderneja rakenteita, pikkuruisia haikuja ja usean sivun mittaisina proosannäköisiä runoja.
Tranströmer viihtyi luonnossa ja kaupungissa, Tukholmassa, saaristossa ja ulkomailla. Hänestä piti tulla luonnontieteilijä, mutta tuli psykologi ja lopuksi ihan vaan runoilija. Hän kierteli museoissa ja inspiroitui maalaustaiteesta. Sitäkin enemmän hän uppoutui klassiseen musiikkiin, jossa hänelle soivat säveltäjien kohtalot. Välillä hän oli tavallinen perheenisä pohjoisen pääkaupungin valoisissa ja pimeissä maisemissa. Joskus sivuttiin jopa politiikkaa.
Varhaisimmat runot saaristosta uppoavat helpoiten, kun rakastan saaristoa itsekin. Aallot kiipeävät kuin ilvekset ja lumeton meri on sukua harmaalle vuoriseudulle.
Matkojen varrelta löytyi salaisuuksia. Siesta on hautaanlasku hautuvassa valossa. Mies Beninistä on kolmen kansan vaiettu lähettiläs. Suuri osa runoista oli inspiraatiota matkojen varrelta aina Ruotsin maaseudulta melkein kaikille mantereille.
Pianomusiikki oli Tranströmerille rakasta ja se kuuluu runoissa useasti. Lumisade soi C-duurissa. C on kompassi, jota kohti kaikki matkaa. Haydn allegro tahtoo rauhaa, eikä antaudu. Kun Schubertin jouset soittavat voi tuntea, mitä kasvit ajattelevat.
Kun runoilija vanhenee, alkaa kuolema ja suru kiinnostaa yhtä lailla kuin elämä. Runot lyhenevät, niistä tulee pikkuruisia haikuja. Niihin upotettiin runoilijan salaisuudet - itse en niitä ymmärtänyt.
Jumala on Tranströmerin mukana aika usein. Jumala ei ole uskonnollista, mutta hänellä on energiaa, valoa ja sanottavaa. Ehkä Jumala jätti Tranströmerille kyvyn puhua runojen ja pianonsoiton kautta senkin jälkeen, kun muilla sanoilla puhuminen ei aivohalvauksen jälkeen enää onnistunut.
Runot ovat vaativa asia: niihin pitää uppoutua eikä lueskella viikkojen ajan vähän sieltä ja täältä. Ehkä siksi näistä jäi lukaistu, muttei valaistunut, olo.
Luen runoja nykyään harvoin - liian harvoin.
Caj Westerberg on suomentanut koottuihin poimintoja nobelisti Tomas Tranströmerin runoudesta 40 vuoden ajalta. Runojen lisäksi kirjasta löytyy pätkä, kovin hienovarainen, Tranströmerin omia muistelmia ja suomentajan jälkisanat ystävästään.
Tranströmerin runoissa on monenlaista virtaa. Ainakin hän leikitteli runomitalla: mukaan mahtuu klassista mittaa, moderneja rakenteita, pikkuruisia haikuja ja usean sivun mittaisina proosannäköisiä runoja.
Tranströmer viihtyi luonnossa ja kaupungissa, Tukholmassa, saaristossa ja ulkomailla. Hänestä piti tulla luonnontieteilijä, mutta tuli psykologi ja lopuksi ihan vaan runoilija. Hän kierteli museoissa ja inspiroitui maalaustaiteesta. Sitäkin enemmän hän uppoutui klassiseen musiikkiin, jossa hänelle soivat säveltäjien kohtalot. Välillä hän oli tavallinen perheenisä pohjoisen pääkaupungin valoisissa ja pimeissä maisemissa. Joskus sivuttiin jopa politiikkaa.
Varhaisimmat runot saaristosta uppoavat helpoiten, kun rakastan saaristoa itsekin. Aallot kiipeävät kuin ilvekset ja lumeton meri on sukua harmaalle vuoriseudulle.
Matkojen varrelta löytyi salaisuuksia. Siesta on hautaanlasku hautuvassa valossa. Mies Beninistä on kolmen kansan vaiettu lähettiläs. Suuri osa runoista oli inspiraatiota matkojen varrelta aina Ruotsin maaseudulta melkein kaikille mantereille.
Pianomusiikki oli Tranströmerille rakasta ja se kuuluu runoissa useasti. Lumisade soi C-duurissa. C on kompassi, jota kohti kaikki matkaa. Haydn allegro tahtoo rauhaa, eikä antaudu. Kun Schubertin jouset soittavat voi tuntea, mitä kasvit ajattelevat.
Kun runoilija vanhenee, alkaa kuolema ja suru kiinnostaa yhtä lailla kuin elämä. Runot lyhenevät, niistä tulee pikkuruisia haikuja. Niihin upotettiin runoilijan salaisuudet - itse en niitä ymmärtänyt.
Jumala on Tranströmerin mukana aika usein. Jumala ei ole uskonnollista, mutta hänellä on energiaa, valoa ja sanottavaa. Ehkä Jumala jätti Tranströmerille kyvyn puhua runojen ja pianonsoiton kautta senkin jälkeen, kun muilla sanoilla puhuminen ei aivohalvauksen jälkeen enää onnistunut.
Runot ovat vaativa asia: niihin pitää uppoutua eikä lueskella viikkojen ajan vähän sieltä ja täältä. Ehkä siksi näistä jäi lukaistu, muttei valaistunut, olo.
September 5, 2024
Har ganska svårt för dikter & prosa, läst en del av Rupi Kaur, inte det bästa men bättre än mycket jag läst. Men denna tyckte jag väldigt oväntat bra om. Tycker om variationen och alla platser som man teleporteras till. Det blir inte tjatigt som det lätt kan bli. Tyckte väldigt mycket om dikterna i ”Den halvfärdiga himlen”.
January 2, 2021
Lecture terminée, et j'en ressors mitigée. Bien que j'ai apprécié le premier recueil (17 Dikter), les recueils suivants ne m'ont pas tous plu. Avancer dans ce recueil a parfois été pénible, mais j'avais quand même envie de le finir pour la raison suivante: bien qu'un grand nombre de poèmes m'ont laissée de marbre ou ne m'ont pas touchée plus que ça, il y avait certains poèmes ou certains vers qui me parlaient tout particulièrement. Ils sont éparpillés un peu partout dans cette collection de poèmes, ce qui explique ma curiosité à aller jusqu'au bout.
Ce que j'ai le plus aimé dans sa poésie : l'ambiguité entre la musique et le silence, et l'omniprésence de la mort dans ses pensées et dans le décor.
J'en conclus que tout ce qu'il a fait n'est pas forcément fait pour moi, par contre, certaines choses m'ont touchée et je souhaite m'en souvenir. Sur la seconde photo, il y a un de mes poèmes préférés: "Coin de forêt". Je voudrais aussi recopier certains vers que j'ai aimés :
"Passer les murs est une chose douloureuse, on en tombe / malade mais c'est indispensable. / Le monde est un. Quant aux murs... / Et les murs sont une part de toi -- / on le sait ou on l'ignore, mais c'est ainsi pour tout le monde, / sauf les petits enfants. Pour eux, pas de murs.
Le ciel éclatant s'incline contre la muraille. / C'est comme une prière qu'on adresse au vide. / Et le vide tourne son visage vers nous et murmure : / "Je ne suis pas vide, je suis ouvert."" (Vermeer, p.287)
"La vérité repose par terre / mais personne n'ose la prendre. / La vérité est dans la rue. / Et personne ne la fait sienne." (Air Mail, p.293)
"Je vous ai écrit une lettre si sèche. Mais ce que je n'ai pu écrire / s'est gonflé et gonflé comme autrefois les dirigeables pour finalement partir dans le ciel et la nuit." (A des amis au-delà d'une frontière, p.171)
"Marchais le long du mur antipoétique. / Die Mauer. Ne pas regarder par-dessus. / Il cherche à encercler nos vies adultes / dans la ville routinière, le paysage routinier." (Hommages, p.119)
Ce que j'ai le plus aimé dans sa poésie : l'ambiguité entre la musique et le silence, et l'omniprésence de la mort dans ses pensées et dans le décor.
J'en conclus que tout ce qu'il a fait n'est pas forcément fait pour moi, par contre, certaines choses m'ont touchée et je souhaite m'en souvenir. Sur la seconde photo, il y a un de mes poèmes préférés: "Coin de forêt". Je voudrais aussi recopier certains vers que j'ai aimés :
"Passer les murs est une chose douloureuse, on en tombe / malade mais c'est indispensable. / Le monde est un. Quant aux murs... / Et les murs sont une part de toi -- / on le sait ou on l'ignore, mais c'est ainsi pour tout le monde, / sauf les petits enfants. Pour eux, pas de murs.
Le ciel éclatant s'incline contre la muraille. / C'est comme une prière qu'on adresse au vide. / Et le vide tourne son visage vers nous et murmure : / "Je ne suis pas vide, je suis ouvert."" (Vermeer, p.287)
"La vérité repose par terre / mais personne n'ose la prendre. / La vérité est dans la rue. / Et personne ne la fait sienne." (Air Mail, p.293)
"Je vous ai écrit une lettre si sèche. Mais ce que je n'ai pu écrire / s'est gonflé et gonflé comme autrefois les dirigeables pour finalement partir dans le ciel et la nuit." (A des amis au-delà d'une frontière, p.171)
"Marchais le long du mur antipoétique. / Die Mauer. Ne pas regarder par-dessus. / Il cherche à encercler nos vies adultes / dans la ville routinière, le paysage routinier." (Hommages, p.119)
March 13, 2018
* * * * * - I would like to describes this book with the following neologism; 'essence:ial'.
Essence:ial.
This word describes how Tranströmer communicated to me through his book.
Firstly, what the book portrays - the essence of creation.
Secondly, what the book means (to me) - I found it essential to enrich my spiritual side (in a time of a hectic everyday life).
Tranströmer writes using simple words, but complex sentences. He manages to catch the mystery and mysticism of the world, brings it forth. He manages to describe things in a novel way, either by using an adjective in a very different manner or making a heretofore unthought-of parable. All this I found quite refreshing. Of course, this is not light reading. Not if you want to get anything out of it. The words need to be savoured and pondered a bit. And the writings are definitely too rich to consume all at once, at least for someone not used to reading poetry (like me).
My favourites were his poems about nature, and especially about forests.
I bought this book in 2011, when hearing about Tranströmer for the first time. He received the Nobel prize in Literature that year. Maybe others had heard of him before, but not me. I cannot say I am well-versed in poetry, but I liked the description of his verses. I did not begin reading this book until sometime 2015-2016.
I have had it by my bedside all the time, occasionally reading a verse. Relishing the moments, like a fine wine or a good whisky. Not too much at a time, but a little sip to change the focus away from everyday things. This book has become a companion to me during these years. A time when I have become a father (2016) and many changes in my life besides this biggest one.
This book has made it possible for me to retain a small degree of wonder ('magic'?) in my life. Which I find priceless in today's hectic society.
One of my favourite compositions. In Swedish. Its name is 'I det fria' - 'In the free'.
Senhöstlabyrint.
Vid skogens ingång en bortkastad tomflaska.
Gå in. Skogen är tysta övergivna lokaler så här års.
Bara några få slags ljud: som om någon flyttade kvistar försiktigt med en pincett
eller ett gångjärn som gnyr svag inne i en tjock stam.
Frosten har andats på svamparna och de har skrumpnat.
De liknar föremål och plagg som hittas efter försvunna.
Nu kommer skymningen. Det gäller att hinna ut
och återse sina riktmärken: det rostiga redskapet ute på åkern
och huset på andra sidan sjön, en rödbrun fyrkant stark som en buljongtärning.
Essence:ial.
This word describes how Tranströmer communicated to me through his book.
Firstly, what the book portrays - the essence of creation.
Secondly, what the book means (to me) - I found it essential to enrich my spiritual side (in a time of a hectic everyday life).
Tranströmer writes using simple words, but complex sentences. He manages to catch the mystery and mysticism of the world, brings it forth. He manages to describe things in a novel way, either by using an adjective in a very different manner or making a heretofore unthought-of parable. All this I found quite refreshing. Of course, this is not light reading. Not if you want to get anything out of it. The words need to be savoured and pondered a bit. And the writings are definitely too rich to consume all at once, at least for someone not used to reading poetry (like me).
My favourites were his poems about nature, and especially about forests.
I bought this book in 2011, when hearing about Tranströmer for the first time. He received the Nobel prize in Literature that year. Maybe others had heard of him before, but not me. I cannot say I am well-versed in poetry, but I liked the description of his verses. I did not begin reading this book until sometime 2015-2016.
I have had it by my bedside all the time, occasionally reading a verse. Relishing the moments, like a fine wine or a good whisky. Not too much at a time, but a little sip to change the focus away from everyday things. This book has become a companion to me during these years. A time when I have become a father (2016) and many changes in my life besides this biggest one.
This book has made it possible for me to retain a small degree of wonder ('magic'?) in my life. Which I find priceless in today's hectic society.
One of my favourite compositions. In Swedish. Its name is 'I det fria' - 'In the free'.
Senhöstlabyrint.
Vid skogens ingång en bortkastad tomflaska.
Gå in. Skogen är tysta övergivna lokaler så här års.
Bara några få slags ljud: som om någon flyttade kvistar försiktigt med en pincett
eller ett gångjärn som gnyr svag inne i en tjock stam.
Frosten har andats på svamparna och de har skrumpnat.
De liknar föremål och plagg som hittas efter försvunna.
Nu kommer skymningen. Det gäller att hinna ut
och återse sina riktmärken: det rostiga redskapet ute på åkern
och huset på andra sidan sjön, en rödbrun fyrkant stark som en buljongtärning.
August 26, 2016
Tomas Tranströmers samlade verk i en enda volym. Det är klart att det är en given femma. I ärlighetens namn är jag inte någon stor lyrikvän. Men jag kan verkligen känna Tranströmers dikter. De ligger på en nivå som jag känner mig bekväm med. Att döma av hans popularitet är det fler än jag som känner så.
Det är väl en del av hans storhet – att han skrev poesi som väldigt många kan relatera till. Det är inte alla moderna poeter man kan säga det om. Tranströmer är kanske en perfekt inkörsport till tyngre poesi?
Den här samlingen innehåller även den självbiografiska prosaboken Minnena ser mig som jag tycker är helt fantastisk.
Det är väl en del av hans storhet – att han skrev poesi som väldigt många kan relatera till. Det är inte alla moderna poeter man kan säga det om. Tranströmer är kanske en perfekt inkörsport till tyngre poesi?
Den här samlingen innehåller även den självbiografiska prosaboken Minnena ser mig som jag tycker är helt fantastisk.
Read
August 1, 2011Je continue à avancer avec délices dans ma découvrerte de la littérature suédoise. Tomas Tranströmer est un poète merveilleux dans la lignée du symbolisme autant que du surréalisme. Ses métaphores sont d'une richesse inouïe tendant souvent vers le fantastique et toujours proches de la nature et des grands mystères de l'existence.
April 28, 2012
En underbar bok med en av världens bästa poeter. Här får man rubbet!
July 16, 2017
Knyga daugkartiniam skaitymui. Kasdienybės Poezija, taupi, paprasta, bet norisi skaityti dar kartą, tada atsiveria kiti planai, ir taip vis norisi grįžti ir grįžti, pamatyti vis naujus gylius.
September 27, 2022
Pasaulis svyruoja, Transtriomeris ne. Rašo kietai ir taupiai, lyg išeigines klumpes skaptuoja.
August 8, 2020
Förstår nog vad max 50% av dikterna egentligen handlar om men fint som satan skriver han
June 12, 2024
Upea teos, vaikuttavaa runoutta. Hämmästyttävää kyllä Tranströmerin vanhempikaan tuotanto ei ole ikääntynyt pätkääkään.
May 14, 2018
„Wybitność” poezji Tranströmera jakoś ominęła mnie szerokim łukiem. Jego wiersze z chwilą przeczytania odchodzą w zapomnienie, nic ich nie trzyma w umyśle. Często też dana strofa zaczyna się jakąś myślą, która do czegoś dąży, zwykle do jakiegoś meritum, ale... w ostatniej linijce mamy wypowiedź kompletnie bez związku z tym, co było wcześniej. Nie raz miałam takie wrażenie. Wiersze są zwykle zlepkami obrazów, często do siebie nie przystających. Rzadko zdarzają się takie ze spójnym zamysłem, jakąś opowieścią (np. ten o kompozytorze, „Sen Bałakiriewa”), która nieco dłużej są w stanie zatrzymać uwagę czytelnika. W wierszach często przewijają się obrazy morza, łodzi i wyposażenia, wybrzeży, fal, ale nie tylko, czasami tematyka była bardziej abstrakcyjna. Lepsze były fragmenty prozy, jednak ciężko mi stwierdzić, czy moja pozytywniejsza ich ocena wynika z tego, że rzeczywiście były lepsze, czy z tego, że nie były wierszami i łatwiej było się zanurzyć w narrację. Niestety, twórczość tego „wymagającego poety” (jak pisze na okładce Adam Zagajewski) nie porwała mnie zupełnie. Wiersze nie w mojej estetyce, a tematyka też zbyt szeroka, może nieuporządkowana. Jeśli zostanie mi w pamięci choć jeden utwór, będzie to już niezwykłym sukcesem.
https://jedenakapit.blogspot.com/2018...
https://jedenakapit.blogspot.com/2018...
March 14, 2017
You will find some memorable things in here. This book is not bullshit, it has things you relate to. If you want to give poetry a chance this is your book.
I nonetheless give it 3 stars - worth reading once, not more. So much of this is just vaguely awarding to read, as for instance re-reading a funny quote in Guide to the Galaxy, but poetry tends to be fetishized. I think it is just intellectual fraud that caused this to earn a noble prize.
Some fine formulations, like that you can touch history (The grand father of Tranströmer lived when the Bastille was stormed) the formulations awakens associations. But if you read non-poetry with the poetry mindset, looking for profound stuff, you will find it. Individual poems are worth re-reading annually but they are few.
I nonetheless give it 3 stars - worth reading once, not more. So much of this is just vaguely awarding to read, as for instance re-reading a funny quote in Guide to the Galaxy, but poetry tends to be fetishized. I think it is just intellectual fraud that caused this to earn a noble prize.
Some fine formulations, like that you can touch history (The grand father of Tranströmer lived when the Bastille was stormed) the formulations awakens associations. But if you read non-poetry with the poetry mindset, looking for profound stuff, you will find it. Individual poems are worth re-reading annually but they are few.
April 21, 2018
Su poezija viskas labai subjektyvu; abejoju, ar įmanoma "objektyviai" gera poezija.
Kabina arba ne, ataidi kažką iš skaitytojo vidaus arba ne. Šita man neataidėjo, maža to, fundamentaliai nepatiko "įvykių atpasakojamojo" tipo eilėraščiai kaip sub-žanras apskritai.
Buvo gražių momentų, buvo skambių, įsmingančių frazių, kurios grybštelėjo po žiupsnį tos universalios žmonijos tiesos, kurios ieškom poezijoj. Ne vieną kartą nuleidau knygą ir tyliai sau pakartojau eilutę, kurią ką tik perskaičiau, skonėdamasi.
Bet tokių buvo mažiau nei tikėtasi, turint omenyje tarptautinį šio poeto įvertinimą ir apdovanojimus; būtent dėl to "didžio poeto" įvaizdžio visiškai negalėjau atleist ir paviršutiniškumo jam (kurio būta daug), nors gal būčiau atleidusi kažkam mažiau žinomam ir net nepastebėjusi.
Kabina arba ne, ataidi kažką iš skaitytojo vidaus arba ne. Šita man neataidėjo, maža to, fundamentaliai nepatiko "įvykių atpasakojamojo" tipo eilėraščiai kaip sub-žanras apskritai.
Buvo gražių momentų, buvo skambių, įsmingančių frazių, kurios grybštelėjo po žiupsnį tos universalios žmonijos tiesos, kurios ieškom poezijoj. Ne vieną kartą nuleidau knygą ir tyliai sau pakartojau eilutę, kurią ką tik perskaičiau, skonėdamasi.
Bet tokių buvo mažiau nei tikėtasi, turint omenyje tarptautinį šio poeto įvertinimą ir apdovanojimus; būtent dėl to "didžio poeto" įvaizdžio visiškai negalėjau atleist ir paviršutiniškumo jam (kurio būta daug), nors gal būčiau atleidusi kažkam mažiau žinomam ir net nepastebėjusi.
August 18, 2019
Det var länge jag inte läste poesi på svenska, än mindre svenska poeter. Antingen engelsmän/amerikaner eller annat i engelsk översättning. Men en bekant rekommenderade Tranströmer och spelade en inläsning av "Romanska bågar", så jag köpte den här samlingen på Pocket Shop i Stockholms Central. Fler svenska poeter har tillkommit, sedan dess. Tranströmer blev i vilket fall en favorit i allmänhet, med en förmåga att få till målande och intressanta metaforer och vackert språk. Inte alltid, förstås, men tillräckligt ofta för att det skall vara minnesvärt. Det enda jag verkligen hade velat klara mig utan är haiku-dikterna, som med ett eller två undantag inte var speciellt bra.
June 16, 2017
Tranströmer's poems are full of melancholy. Sometimes they are calm and peaceful, sometimes intense. Sometimes they seem as if told by a lateral contemplator, sometimes they are deeply personal. But there is almost always some sadness in them, even if just a hint. But in a beautiful way, a way that makes you feel better.
September 13, 2019
Dikt är en speciell form av konst. Det är svårt att förmedla en hel upplevelse med få ord. Tomas lyckas dock göra det i flertalet av sina dikter. Några i denna samlingen kändes däremot platta.
Några av mina favoriter är:
- Preludier, 1970
- Schubertiana, 1978
- Codex, 1983
Några av mina favoriter är:
- Preludier, 1970
- Schubertiana, 1978
- Codex, 1983
January 23, 2012
inte min kopp te, är jag rädd
November 2, 2012
Amazing poems.
August 1, 2014
Совпадение, пересечение, чувство близости,
Общность.
Читала стихи, как себя - открытую книгу.
Отстранение, темь, гладь и тишь.
Общность.
Читала стихи, как себя - открытую книгу.
Отстранение, темь, гладь и тишь.
June 5, 2018
Amazing poetry. Will be returning to this in the future, actually feel like starting over again.
August 2, 2019
Det är förstås bra, objektivt sett, men jag är inget större fan av naturskildringar. Dikterna om människans inre och om Gud berörde mig desto mer.
November 20, 2021
Kaiken tämän korkeakirjallisen proosan keskellä oli kyllä äärimmäisen virkistävää lukea mestarillista poetiikkaa. Keltaisen kirjaston ainoa runokokoelma, nobelisti Tomas Tranströmerin Kootut teokset, vakuutti (samoin kuin Caj Westerbergin käännöstaituruus).
Ehkä eniten runouden tasosta kertoo se, että vaikka tämä on aika tuhti, melkein 500 sivun paketti runoja, niin silti tuntui, että olisin voinut lukea ainakin vielä pari kokoelmaa. Yhtäkään huonoa teosta tässä ei nimittäin ollut (vaikka myöhäiskauden haikut ei ehkä olleet ihan mun juttu). Tranströmer oli todella taitava luomaan tunnelmaa ja rakentamaan tarinaa luovilla kielikuvilla. Melkein joka toisessa runossa oli jokin sanailu, josta tuli sellainen "tämä pitää painaa mieleen" -fiilis.
Nobelin perusteluissa kerrottiin, että "tiivistetyillä, läpikuultavilla runokuvillaan hän tarjoaa meille tuoreen tavan katsoa todellisuutta." Tähän perusteluun voi kyllä yhtyä, tämä kuuluu niihin niteisiin, jotka lienee pakko hankkia ihan omaksi.
"Nukahdin sängyssäni
ja heräsin kölin alla.
Aamulla neljältä,
kun olemassolon puhtaaksi kalutut luut
seurustelevat keskenään kylmästi."
Ehkä eniten runouden tasosta kertoo se, että vaikka tämä on aika tuhti, melkein 500 sivun paketti runoja, niin silti tuntui, että olisin voinut lukea ainakin vielä pari kokoelmaa. Yhtäkään huonoa teosta tässä ei nimittäin ollut (vaikka myöhäiskauden haikut ei ehkä olleet ihan mun juttu). Tranströmer oli todella taitava luomaan tunnelmaa ja rakentamaan tarinaa luovilla kielikuvilla. Melkein joka toisessa runossa oli jokin sanailu, josta tuli sellainen "tämä pitää painaa mieleen" -fiilis.
Nobelin perusteluissa kerrottiin, että "tiivistetyillä, läpikuultavilla runokuvillaan hän tarjoaa meille tuoreen tavan katsoa todellisuutta." Tähän perusteluun voi kyllä yhtyä, tämä kuuluu niihin niteisiin, jotka lienee pakko hankkia ihan omaksi.
"Nukahdin sängyssäni
ja heräsin kölin alla.
Aamulla neljältä,
kun olemassolon puhtaaksi kalutut luut
seurustelevat keskenään kylmästi."
August 11, 2022
"Modlösheten avbryter sitt lopp.
Ångesten avbryter sitt lopp.
Gamen avbryter sin flykt.
Det ivriga ljuset rinner fram,
även spökena tar sig en klunk.
Och våra målningar kommer i dagen,
våra istidsateljéers röda djur.
Allting börjar se sig omkring.
Vi går i solen hundratals.
Var människa en halvöppen dörr
som leder till ett rum för alla.
Den oändliga marken under oss.
Vattnet lyser mellan träden.
Insjön är ett fönster mot jorden"
Tranströmer är som allra bäst när han berör gränsen mellan varats verklighet och den verklighet som finns bakom det vi ser. Poesin drivs framåt av så drabbande naturmystika metaforer och av något som nästintill kan liknas vid ett religiöst meningssökande. En gigant inom poesin!
Ångesten avbryter sitt lopp.
Gamen avbryter sin flykt.
Det ivriga ljuset rinner fram,
även spökena tar sig en klunk.
Och våra målningar kommer i dagen,
våra istidsateljéers röda djur.
Allting börjar se sig omkring.
Vi går i solen hundratals.
Var människa en halvöppen dörr
som leder till ett rum för alla.
Den oändliga marken under oss.
Vattnet lyser mellan träden.
Insjön är ett fönster mot jorden"
Tranströmer är som allra bäst när han berör gränsen mellan varats verklighet och den verklighet som finns bakom det vi ser. Poesin drivs framåt av så drabbande naturmystika metaforer och av något som nästintill kan liknas vid ett religiöst meningssökande. En gigant inom poesin!
October 22, 2024
曾经尝试阅读艾米莉·狄金森、Mary Oliver和Louise Glück，但总是感到困惑，甚至在读完博尔赫斯的《诗艺》后也觉得像上完数学课仍然不懂题目。这本特朗斯特罗姆的诗全集让我摆脱了“我读不懂诗”的自卑。
神秘的力量让我从《半完成的天空》开始阅读，这是我最喜欢的集子。那种瞬间视觉化的意境和时间静止的体验，带给我震撼的惊喜与难以再遇的失落。阅读完特朗斯特罗姆的所有作品后回头读了序言，发现李笠不仅翻译得好，序言也写得精彩。他解释了特朗斯特罗姆的诗与中国古诗的相通之处，才让我明白了为什么我难以理解许多欧美诗人的作品，而特朗斯特罗姆的诗却能给我留下深刻的印象（确实俳句我也读不太懂）。
李笠是一位出色的翻译家，他与特朗斯特罗姆的关系让我对他的翻译充满信心。
「问：诗的本质是什么？答：诗是对事物的感受，不是再认识，而是幻想。一首诗是我让它醒着的梦。诗最重要的任务是塑造精神生活，揭示神秘。」
神秘的力量让我从《半完成的天空》开始阅读，这是我最喜欢的集子。那种瞬间视觉化的意境和时间静止的体验，带给我震撼的惊喜与难以再遇的失落。阅读完特朗斯特罗姆的所有作品后回头读了序言，发现李笠不仅翻译得好，序言也写得精彩。他解释了特朗斯特罗姆的诗与中国古诗的相通之处，才让我明白了为什么我难以理解许多欧美诗人的作品，而特朗斯特罗姆的诗却能给我留下深刻的印象（确实俳句我也读不太懂）。
李笠是一位出色的翻译家，他与特朗斯特罗姆的关系让我对他的翻译充满信心。
「问：诗的本质是什么？答：诗是对事物的感受，不是再认识，而是幻想。一首诗是我让它醒着的梦。诗最重要的任务是塑造精神生活，揭示神秘。」
March 19, 2020
90% psykotisk diffus rationalistisk naturromantik
10% lite kristet och introspektivt
10% lite kristet och introspektivt
May 26, 2020
Beautiful poetry.
June 13, 2020
Nekantrauju atsiversti tekstus originalo kalba!
Displaying 1 - 30 of 36 reviews