”On vain Pohjola, taivaalla läikkyvä revontuli ja porojen karheat korvat.”
Seija Vilénin toinen romaani johdattaa lukijan kansanrunojen myyttiseen Sariolaan, Kalevalasta pohjoiseen. Vahvan naisen kohtalotarina kertoo Louhesta, kuolemasta, kateudesta ja sen pelosta, että lopussa kadotamme vapauden.
Louhi viettää viimeisiä aikojaan hoidattavana ja toisten armoilla, silti sitkeänä ja peräänantamattomana. Hänen tarinaansa tallentaa kirjailija Pertti. Pohjolan ja Kalevalan lisäksi liikutaan nyky-Suomessa, eletään dementiakodin arkea ja pakataan kalaa tehtaan liukuhihnalla.
Teos tarkkailee maailmaa aistillisesti ja lakonisen huumorin avuin. Pohjan akka kulkee kumartelematta ja kosimatta, uhkuen alkukantaista voimaa.
Kummallinen ja ajatuksia herättävä kirja. Raikkaita tulkintoja Kalevalan hahmoista. Louhen lisäksi Kyllikin hahmo viehätti. Vanhustenhoidon ja muistisairauden kuvaukset puhuttelivat.
Tähän kirjaan oli aluksi vähän hankala päästä sisään, mutta kun pääsin, olin kovasti kiitollinen niin kirjailijalle kuin itsellenikin, kun olin päättänyt tähän ryhtyä. Ihastuttava kertomus vanhenemisesta ja kuolemisesta, hiljaisesta poistumisesta ja siitä, miten joillekin menneisyys on kaikki mitä on, kun nykyisyys ja tulevaisuus ovat niin ajallisesti kuin tilallisestikin rajattuja ja kaikkien muiden käsissä. Tämän innoittamana aijon ruveta etsiskelemään lisääkin Kalevalan perinteestä ponnistavaa romaanikirjallisuutta, vaikka väkevästä Pohjan Akasta lukemista tuskin voittaa mikään.
Louhi kertojana puhutteli minua monella tasolla. Kirja ei aukene lukijalle ilman ajatustyötä; kuka kertoo, missä ajassa, onko tämä totta vai harhaa?
Pidin todella paljon Louhesta kertojana hoivakodissa sekä muisteloissaan eläessään uudelleen historiansa nykyhetkenä. Kirjassa on Louhen lisäksi pari muuta kertojaa, mutta tämä on ehdottomasti Louhen kirja.
Hoivakodissa eläminen, kuolema, väkisin makaaminen, yksinäisyys - siinä mainittuna muutama ajattelemisen aihe tämän kirjan sivuilta. Kirja tuskin jättää minua rauhaan pitkään aikaan, vaan huomaan jatkuvasti palaavani sen sanomaan.
Tämä kirja ei kyllä oikein ollut minua varten. Ajoittain kirja tuntui sekavalta, mutta loppua kohden alkoi helpottaa. Jotkin kohdat nivoutuivat erittäin hienosti yhteen. Osa ns. sekavuudesta saattaa kyllä olla suunniteltuakin, kun nyt otetaan huomioon, että seikkaillaan myös dementiakodissa. Kalevalaisten hahmojen päivitettyjä tulkintoja kuitenkin luki mielellään.