Ihmistieteet ja filosofia

by Panu Raatikainen

Yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden asema tieteiden joukossa on monien kiistojen kohteena. Voidaanko ihmismieltä, inhimillistä kulttuuria ja yhteiskuntaa ylipäänsä tutkia tieteellisesti? Noudattavatko ihmistieteet ja luonnontieteet pohjimmiltaan samaa tieteellistä menetelmää vai onko ihmistieteillä oma luonnontieteistä poikkeava lähestymistapansa? Voiko tiede ja erityisesti ihmistä tutkiva tiede olla “arvovapaata”?

Ihmistieteet ja filosofia etsii vastauksia näihin kysymyksiin ja esittelee samalla keskeiset vaihtoehtoiset lähestymistavat, joilla niitä on tarkasteltu.

Teos ei edellytä filosofisia esitietoja, joten se soveltuu kaikille aihepiiristä kiinnostuneille. Se sopii myös metodologiseksi oppikirjaksi kaikille ihmistieteellisille aloille.

Genres: Philosophy, Nonfiction, Finnish Literature

173 pages, Paperback

First published January 1, 2010

Reviews

[Alma · Rating 4 out of 5]

Olen erään opiskelijakaverini kanssa usein keskustellut siitä, miten yliopistossa olisi alussa hyvä olla joku kevyesti tieteenfilosofinen kurssi, joka pohjustaa, mitä tiede ja tietäminen yleensäkin on. Vähän myöhään, mutta nyt sain tällaisen pohjustuksen.

Kirja jakaantuu kolmeen palaan. Ensimmäinen osa käsittelee erilaisia tieteenfilosofisia näkökulmia, käytännössä positivismia, relativismia/konstruktionismia ja realismia. Toinen osa pureutuu ymmärtävään ihmistieteeseen, joka on tarjonnut joitakin ajatuksia siitä, miten ihmistieteiden kohteena olevaa ihmistä voisi ja tulisi ymmärtää ihmistieteissä. Esittelyosion jälkeen Raatikainen arvioi ymmärtävää ihmistiedettä omassa luvussaan. Lopuksi turistaan hetki siitä, voiko tiede olla arvovapaata.

Teos saa korkeat tähdet, koska filosofiateokseksi se on tiivis, selkeä ja relevantti. Yhden tähden teos menettää ymmärtävän ihmistieteen osiosta, jonka esittely takkusi itsellä. Ehkä en vaan oikein ymmräränyt esitettyjä argumentteja.

[Minäpäminä · Rating 2 out of 5]

Puiseva ja puolueellinen. Tiedekritiikki johtaa natsismiin mutta 1900-luvun totalitarismien yhteyttä tieteen pyhittämiseen (eugeniikka, yhteiskunnallinen determinismi) ei käsitelty.

Feyerabendin tiedekritiikki ja epistemologinen anarkismi ohitetaan toteamalla, että "sillä voidaan oikeuttaa myös merkittäviä ja ongelmallisia yhteiskunnallisia muutosvaatimuksia" (lue: kreationismin opettamista jenkkikouluissa). Feyerabendin teoria ei siis ole Raatikaisen mielestä poliittisesti tarkoituksenmukainen eikä siitä sen enempää.

Kuvaavaa myös se, että "sosiaalisesta konstruktionismista" puhutaan kolmen aukeaman verran, mutta "sosiaalista konstruktiota" ei kertaakaan määritellä.

Näin tietyn tieteenhaaran tai tiettyjen tutkimusongelmien tutkimatta jättäminen tai tulosten julkaisematta jättäminen voi ainakin väliaikaisesti olla oikea ratkaisu. (s.149)

[Juho · Rating 3 out of 5]

Hyvä johdanto tieteenfilosofian perustaviin käsitteisiin ja näkemyksiin. Kuitenkin pintapuolisesti kaikkia teemoja käsitellään mutta tämä toimiikin erinomaisena aloituskohtana filosofian opiskelijalla tai muuten vain aiheesta kiinnostuneella.

[T · Rating 4 out of 5]

Rakenteeltaan vähän kummallinen kirja. Varsinkin neljännessä kappaleessa näkyy, että on koetettu jonkin verran vetää mutkia suoriksi (ehkä aikataulun puitteissa?) Monesti selittävyyteen tuntui jäävän aukkoja; itsellä oli jatkuvasti netti auki apuna tätä lukiessa.

Lisäksi pitkä miinus hakemiston puutteesta! Tällaisessa kirjassa sellainen tulisi ehdottomasti olla.

Joka tapauksessa voin suositella tämän lukemista.

[Eve Lumerto · Rating 3 out of 5]

Hyvä ja tiivis katsaus filosofiaan, sopi hyvin opiskelujen alkuun luettavaksi, varmaan mille tahansa humanistille hyödyllinen. Saattaa käydä paikoin puiseksi, jos aihe on tutumpi.

[Lasse Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Luin tämän koulukirjana, ihan kelvollinen tämmöselle joka ei paljon filosofiasta tiedä.