»Hän oli vain luullut nähneensä unta, seisseensä horteessa ikkunassa ja kuvitelleensa. Mutta nyt hän ei luullut mitään, ei kuvitellut vaan oli varma. Pojan pelästyneestä katseesta, silmistä jotka yrittivät kertoa jotakin. Kädestä joka oli painettu vasten ovea. Valkoisesta kämmenestä lasilla.» Viikko ilman vanhempia on aluksi onnenpotku – viimeinkin neljätoistavuotias Tekla voi tehdä mitä haluaa ja tutustua North Endin naapureihinsa, Lunaan, Aasaan ja Havuun. Mutta viikon edetessä eteen kasaantuu kysymyksiä kuin loputonta lunta taloyhtiön pihalle: Ketkä tekevät iskun North Endin suklaatehtaaseen, majaileeko maanalaisissa varastoissa ylimääräistä väkeä, minne pikkuveli katoaa?
Unelmaviikosta painajaiseen. Itkusta nauruun. Niskaan putoava taivas aloittaa uuden nuortenkirjasarjan ja kuvaa Muutoksen jälkeistä aikaa, jossa luonnonvarat loppuvat, talvet ovat hyisiä ja vaatteet tuunataan äideiltä tyttärille. Se on maailma, josta monet ovat unelmoineet, mutta joka voi olla myös ahdas ja pelottava.
Laura Lähteenmäen "Niskaan putoava taivas" on arviolta jonnekin vuoden 2100 paikkeille sijoittuva nuortenkirja 14-vuotiaasta Teklasta, joka asuu North End -nimisellä suklaateollisuuteen keskittyneellä paikkakunnalla kaukana pohjoisessa. Elämä ei ole oikein herkkua vastamuuttaneelle tytölle, sillä pikkuveli käy hermoille, koulu ei maistu, vanhemmat ovat eronneet ja uusia kavereitakaan ei tahdo löytyä mistään. Lisäksi pakkanen vaan kovenee kovenemistaan, eikä lumen tuloa voi estää. Surkeaksi homma alkaa käydä vasta sitten kun pikkuveli katoaa ja nurkissa alkaa hiippailla omituisia hahmoja.
Laura Lähteenmäen "Niskaan putoava taivas" (WSOY, 2012) saattaa olla huonoin vähään aikaan lukemani nuorille suunnattu scifi-romaani. Tarina ei nouse missään vaiheessa siivilleen sen enempää toiminnan kuin ihmissuhdekuvioidenkaan puolesta, ärsyttävät ja ruikuttavat henkilöhahmot toimivat epäuskottavasti ja itsekkäästi, ja jonnekin onnistutaan hukkaamaan myös kaikki yhteiskunnallinen ja ekologinen sanoma, jota kirjaan yritetään ympätä suklaatehtaaseen iskevien aktivistien tai ympäristönmuutoksen toimesta.
Hmm. Odotin jännittävämpää tarinaa, ja aineksia siihen olisi ollutkin etenkin miljöössä ja taustatiedoissa. Loppujen lopuksi kuitenkin varsin laimea kokemus, scifi/dystopia-tarina, jonka suurin jännitysmomentti tuntuu olevan vahingossa yksin kotiin jääminen. Ehkä voisi sopia varhaisnuorille, jotka vasta aloittelevat tietään kohti kunnon dystopioita.
Niskaan putoava taivas, loosely translated "The Falling Sky", is a Finnish post-apocalyptic young adult novel. It takes place in the future, after the "Change" when the natural resources ran out and the winters turned longer and colder. It is the first book in the North End series, from the name of the town where the book takes place.
Fourteen-year-old Tekla is accidentally left home alone with her little brother for a week. At first she’s happy with her newfound freedom with no parents, but quickly she finds out that running the house takes a lot of work. Her brother refuses to go to school. They are running out of heating supplies. She forgets to order food. There’s also something more mysterious going on – who planned the terrorist strike against the North End chocolate factory? Are there people inside the underground storage tunnels?
I was disappointed by the lack of fantasy elements in the book. With minor changes the plot could easily have taken place in our time. The majority of the book is focused on typical teen book themes: moving to a new town and having to start over again; wanting to fit in yet stand out; trying to deal with your annoying little brother whom you still love; wanting to be more grown up than you are. The writing and characterization are solid, so the book is by no means badly written.
Niskaan putoava taivas was too young for me with too little fantasy elements, and I wanted it to be more than it was. This being said, I think the book can work very well for its target group, the younger end of the young adult audience. They can relate to the main character and her problems, and the futuristic elements will be a nice spice.
Todella hyvää tulevaisuuden visiointia. Hyvät henkilöhahmot herättävät kiinnostuksen tarinaan eikä haittaa vaikka välillä juoni eteneekin hieman hitaasti. Kirja herättää paljon omia ajatuksia luonnonsuojelusta ja ihmisten kulutuskeskeisyydestä. Sopivasti avoimia kysymyksiä jäi myös jatko-osiin.
Olipas monenlaisia tunteita herättävä teos. Pidin kirjoitustyylistä - tähän oli helppo hypätä mukaan. Talvi toimi tässä myös hienona kehyksenä kaikelle. Kirjan päähenkilön touhu vaikutti kuitenkin välillä epäuskottavalta - kuka järjestää syntymäpäiväjuhlat kun pikkuveli on kateissa ja ehkä hengenvaarassa? Suklaatehtaan kuviot jäivät myös vähän irrallisiksi ja osan kirjan haasteista oisi voinut jättää pois, vaikka edes ne paleltuneet varpaat. Huolimatta kirjan jokseenkin painostavasta ja kummasta yleisfiiliksestä tartuin opukseen kuitenkin aina mielelläni, eli mun makuuni vetävästi kirjoitettu. Pidin myös siitä, miten ystävyys kirja edetessä vähitellen rakentui hyvin erilaisten hahmojen välille.
Vaikka juoni eteni hitaasti eikä juonenkäänteitä ollut kovin montaa, kirja oli tosi mukaansatempaava! Tykkään Suomen talvesta ja siksi kuvailut North Endin talvesta osui ja upposi minuun. Tämä kirja ei ollut itselleni juurikaan jännityksen tai suurien tunteiden kirja, vaan lähinnä nautinnollista luettavaa. Kieli oli helppoa, sujuvaa ja kaunista. Arkiset asiat lasten silmin oli ihanasti ja uskottavasti kerrottu ja tilanteisiin paneuduttiin juuri sopivassa määrin. Tykkäsin kovasti ja uskon että kirja voi olla hyvinkin opettavainen varsinkin Teklan ikäisille lukijoille.
Miten ihanan ärsyttävä päähenkilö! Monta kertaa huusin sisäisesti ei hänen valinnoilleen, mutta lopun lähestyessä aloin olla ylpeä hänen rohkeudestaan ja ratkaisuistaan. Taitavasti kuvattua nuoruutta ilmastonmuutoksen myötä melko äärimmäiseksi muuttuneessa ympäristössä. Sää ja luonnonilmiöt kietoutuivat mukaan ikään kuin yhtenä hahmona.
Ihastuin Laura Lähteenmäen kieleen ja kirjoitustyyliin, kun luin hänen nuortenkirjansa Nut Case. Niinpä ilahduin, kun löysin tämän hänen kirjoittamansa dystopisen North End -trilogian. Olen näitä trilogian osia kirjastossa monesti käsissäni hypistellyt, mutten ole aiemmin innostunut näitä lainaamaan.
Niskaan putoava taivas kertoo hyvin moniulotteisesti neljätoistavuotiaan Teklan tarinan, joka jää sattumien vuoksi viikoksi kahdestaan kotiinsa pikkuveljensä Kaurin kanssa. Tekla on muuttanut perheineen äskettäin hyiseen North Endiin, makeistehtaan työntekijöiden asuntoalueelle, eikä tunne oikein ketään. Pikkuveli lintsaa koulusta, opettajat ovat oudon tiukkapipoisia ja asunnon lämmittäminen ei olekaan niin helppoa - varsinkaan, jos lainaa viimeiset lämmitykseen käytettävät juparikokassit naapurin söpölle Havulle. Lisäksi tehdasalueella liikkuu outoja hiippareita.
Alussa Tekla halveksii alueen nuoria, jotka näyttävät toppakamppeissaan hänestä käveleviltä toukilta. Tytöt eivät juurikaan meikkaa tai laita hiuksiaan. Tekla on ollut aiemmassa kotikaupungissaan suosittu, pukeutunut muodikkaasti ja hänellä on ollut pientä kipinää Lennyn kanssa. Nyt häntä katsotaan karsaasti, hän ei tahdo sopeutua North Endin tuhansiin sääntöihin eikä ilmanalaan. Hän ikävöi ystäväänsä Siria ja Lennyä, joiden hän odottaakin tulevan parin päivän päästä synttäreilleen.
Kirjan tarina sijoittuu tulevaisuuden Suomeen jälkeen Muutoksen. Tehdasta epäillään käyttävän kaakaoplantaaseillaan lapsityövoimaa, mutta tehdas vakuuttelee, ettei näin ole. Silti äärijärjestöt eivät usko tehtaan vakuutteluja - ja iskevät tehtaalle juuri pahimpaan joulusesonkiaikaan.
Niskaan putoava taivas on minusta melko synkkäpiirteinen kirja, mutta ei kuitenkaan liian masentava. Ihmiset joutuvat säännöstelemään kaikkea, ja saunassa käydäkseen täytyy polkea ensin crosstrainerilla lisävirtaa. Asuntoja saa lämmittää vain tiettyinä kellonaikoina ja ruokaostokset tehdään nettitilauksina kotiovelle. Herkkujen ostaminen on turhaa ylellisyyttä. Teklaa moititaan koulussa siitä, että hän on syönyt jäätelöä, silä asuntojen alhaalla sijaitsevan yhdyskäytävän yhteisissä pakastimissa ei saisi säilyttää herkkuja. Maailman ilmasto on muuttunut niin rankasti, että kaakaoviljelmiä on Italian korkeudella.
Pidän siitä, ettei Tekla saa tarinassa asioita sujumaan unelmiensa mukaisesti, vaan saa huomata, että hänen on opittava selviytymään nyt uudessa yhteisössä. Hän ystävystyy viimein talon nuorten kanssa, mutta Havu jää hänelle tavoittamattomaksi. Hänen entisistä ystävistään paljastuu ikäviä asioita, joten hänen on suunnattava katseensa kohti uutta. Tekla on luonteeltaan juuri niin naiivi ja lyhytkatseinen, kuin 14-vuotiaalta voi odottaa, mutta jotain kasvamista tarinan loppuun mennessä hänessä tapahtuu.
Mielelläni jatkan tämän sarjan lukemista ja saan tietää, miten elämä tehdasalueella jatkuu iskujen jälkeen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Olipas hankala löytää oikea kirja täältä, kun ei hakusanoilla Laura Lähteenmäki ja North End löytynyt mitään. Hauska pieni dystopia- kirja, tykkäsin. Luin (kuten tavallista) yhdeltä istumalta. Enkä tainnut muuten edes jaloitella välissä.
Kirjassa oli outoja sanoja, kuten kopariko (jopariko? tms.), joilla lämmitetään asuntoja.
North End on talo "pohjoisessa" (ilmeisesti Suomessa), jossa on hyytävän kylmät talvet ja tarkkaan säännöstellyt ihan-kaikki. Maailmassa on tapahtunut joku mystinen "muutos", ja kaikkien on kierrätettävä ja käytettävä julkisia kulkuvälineitä yms. Niin kuin toivoisi ihmisten tekevän jo nyt, mutta kirjan maailmassa niin on Pakko tehdä.
Jännä kirja. Taitaa olla oikeastaan sarja, jonka seuraavankin osan aion kyllä lukea. Suosittelen.
Lähteenmäen Niskaan putoava taivas jää harmittavasti jonkinlaiseen toistomyllyyn pyörimään, eikä sieltä separoidu kermaa tämän kakun päälle.
Sinänsä kiinnostava maailma ja kohtuullisen hyvinideoidut - vaikkakaan eivät ihan originelleimmasta päästä olevat - henkilöt (mascaraa käyttävä kissamies luonnollisesti hienoimpana) eivät pelasta romaania, kun juoni juuttuu jurraamaan paikalleen. Hyvää luonto- ja vihreys-analyysia, kivoja ideoita. Essee tulevaisuudentutkimukseen, ei paljon enemää. Höh :(.
ps. Plussaa eronneiden vanhempien asumisratkaisusta :)
Kirja oli aivan mahtava! Kirja kertoo 14-vuotiaasta Teklasta ja hänen pikkuveljestään Kaurista. Kirja kertoo ystävyydestä, pettymisistä ja jännittävistä tapahtumista. Kirja oli helppo ja nopea lukea. Henkilöt olivat ihanan tavallisia. Alkkuun olisin ehkä kaivannut hieman enemmän selvennystä joihinkin asioihin mutta kyllä niitä sitten pidemmälle lukiessa ymmärsi paremmin. Kirjan loputtua oli pakko laittaa seuraavatkin osat varaukseen omasta kirjastostani, innolla odotan miten Teklan ja kumppaneiden tarina jatkuu.
Toimiva kokonaisuus, josta jää kuitenkin kaipaamaan jotain. En kuitenkaan vielä osaa sanoa, mitä. Mutta tällaista dystopiaa kaipaan, menee hiukan nuoremmille eikä kirja ole tiiliskivi. Ja silti mukaan pääsee hyvin ja lukeminen on sujuvaa. Kelpo vinkkauskirja.
Kirja ei ole se maailman raflaavin nuortenkirja, mutta pidin talvisesta, kylmästä tunnelmasta ja siitä, että arki muuttui äkkiä hieman oudoksi. Mukava kirja, kun kaipaa jotain rauhallisempaa luettavaa.