Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Mielensäpahoittaja #2

by Tuomas Kyrö

Hyvää ruokaa ja mielipahaa!

Mies osaa rakentaa taloja, mutta ei tehdä ruokaa. Ja kun emäntä on Kuusikodin vuodeosastolla, isäntä on nälässä.

On tartuttava kauhaan, kattilaan ja karjalanpaistiin. Etsittävä ohjeita ja harjoiteltava ruuanlaiton jaloa taitoa. Kirjaston valikoimasta löytyy Pankleesialaisia makuja ja Kasvissyöjän maailma, mutta missä on helppoja kotiruokaohjeita tarjoava kirja perunaan uskovalle miehelle?

Seuraa yrityksiä, erehdyksiä ja jäljittelemättömiä näkemyksiä siitä, mikä maailmassa ja ruokamaailmassa on väärin. Ja miten asioiden pitäisi olla, että ne olisivat oikein. Eikä koskaan ole liian myöhäistä oppia tekemään makkarasoppaa, jota vieraat haluavat toisenkin lautasellisen. Kuten naapurin Kolehmainen.

Genres: Finnish Literature, Humor, Fiction, Short Stories, Audiobook, Comedy, Contemporary

130 pages, Hardcover

First published January 1, 2012

About the author

Tuomas Kyrö is a Finnish author and comic book illustrator.

FI: Tuomas Kyrö on suomalainen romaaneja, kolumneja, pakinoita, draamaa sekä sarja- ja pilakuvia tuottanut kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä. Kyrö on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin rahaston palkinnolla vuonna 2005 ja Nuori Aleksis -palkinnolla 2006. Hänen teoksensa Liitto oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2005. Kyrö oli Eeva Joenpellon kirjailijakodin ensimmäinen stipendiaatti vuosina 2005–2009. Nykyisin hän asuu perheineen Janakkalassa.

Reviews

[Markku Kesti · Rating 5 out of 5]

Kyllä minä mieleni pahoitin kun kirja loppui kesken. Ei olleet ennen kunnon kirjat tällaisia rimpuloita, vaan sai monta iltaa lukea ja jännittää mitenkä tässä nyt käy.

[Simppu · Rating 4 out of 5]

Sai vannoutuneen perunanvihaajan näkemään perunan arvon.

[stovryer · Rating 4 out of 5]

Samaa matskua kuin edeltäjänsäkin, tykkäsin. Seuraavaksi sukellan uutuuden, Mielensäpahoittajan hiihtokirjan pariin.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Kuunneltu Antti Litjan lukemana äänikirjana, eli kuten se kuuluisi nauttia (mielestäni). Ei ehkä yhtä koskettava kuin ensimmäinen Mielensäpahoittaja, mutta kyllä sieltä perunan ja pitsan puimisen alta löytyy paljon lämpöä, elettyä elämää ja todella tarkkanäköisiä huomioita. Sanankäytöllisesti timanttia ja ruokateemaa kunniakkaasti noudattava.

[Heli · Rating 2 out of 5]

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tämä Mielensäpahoittaja-sarjan toinen osa oli paljon ensimmäistä huonompi. Miksikö? Ensimmäisessä kirjassa sympatiaa herättänyt jäärä alkoi nyt lähinnä ärsyttää omituisten oikkujensa vuoksi. Hahmossa ei siis ole mitään moitittavaa, mutta hänelle kirjoitetuissa toilailuissa kyllä. Vaikka kahdeksankymmentävuotias käppänä olisi kuinka nälkähoureissaan ja vaikka keittiö onkin hänelle täysin vieras maailma, hän tuskin toimisi niin kuin kirjassa. Tietysti voi ajatella, että omituisimmat temput ovat vain ukon jälkikäteistä tarinanveistelyä.

[Suvi · Rating 5 out of 5]

Taattua mielensäpahoittajaa. Jotenkin oli helppo löytää kirjasta oma isänsä ja appiukkonsa, koska he ovat suurin piirtein mielensäpahoittajan ikäluokkaa, ja varmasti hyvin samantyylisiä. Tämä kirja ei ollut ehkä niin surullinen kuin ensimmäinen, mikä oli toisaalta hyvä. Tämä kirja kertoi tarttumisesta ongelmaan, sen ratkaisemisesta ja hyvästä lopputuloksesta.

[Heta K · Rating 4 out of 5]

Hyvän mielen kirja ☕☕☕

[Toni Kokkoniemi · Rating 4 out of 5]

Todella taitavaa sananpartta. humoristista, kyräilevää ja nostalgista.

[Matti · Rating 3 out of 5]

Samaa hyvää tasalaatuista settiä kuin aikaisemmat (ja myöhemmät) Mielensäpahoittajat. Jos tykkäät muista sarjan osista, tykkäät tästäkin. Tämä keskittyy ruuanlaittoon ja miltei kaiken paheksumiseen. Joitakin asioita opitaan matkan varrella ymmärtämään ja hyväksymään. Itsestä opitaan uusia puolia, pakon edessä ja vastentahtoisesti, mutta lopulta tyytyväisenä.

[Mika Auramo · Rating 1 out of 5]

Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike alitti kaikki odotukset. Kirjassa jatketaan samalla linjalla kuin ensimmäisessäkin osassa eli nykyajan ”outouksia” kavahtava vanha ukko (80 v.) näkee kaikkialla epäkohtia verrattuna vanhaan hyvään aikaan, tässä suomalaiseen ruokaperinteeseen, joka pohjautuu hänen emäntänsä keittokirjaan (saksittu milloin mistäkin, Seurasta jne.). Nyt kahteen osaan jaetussa väkinäisesti kasatussa kaskusikermässä piisaa ruoka-aiheen ympärille kyhättyjä tarinoita neljäkymmentä.

Ensimmäisissä novelleissa muutaman sivun mittaiset lyhyttarinat liittyvät jotenkuten toisiinsa, mutta kirjan edetessä enää vain vaivoin. Alkuasetelma on kyllä hyvä, kun Mielensäpahoittaja joutuu opettelemaan kokkaamisen, kun ei enää ole tyytyväinen kunnalliseen ruoka-apuun.

Siihen se realismi sitten jääkin. Tohtori Kivinkinen tulee kuorimaan perunoita hänen kanssaan, koulutaksilla haetaan naapurikunnasta kevytmakkaraa... Minäkertojan eli Mielensäpahoittajan sanaväännöksen ja väärinkuulemiset ovat samaa tasoa kuin vanhoissa suomifilmeissä torpan ukon suusta kuultuna. Karppaamisestakin tulee karpoamista, ja se saadaan yhdistetty Hannu Karpoon.

Jokaisessa novellissa on siis jokin kertojalle outo asia, josta hän pahoittaa mielensä. Useimmiten kaskujen aiheiden ja todellisuuden kanssa ei juurikaan ole tekemistä. Niistä saa lähinnä vaikutelman, että äijänkäppänä on jumittunut vuosikymmeniksi omaan mökkiinsä. Kalapuikot ovat outoja ilmestyksiä; säilötyt herkkusienet merkillinen uutuus; kotikaljaa ei juoda; verta ei saa kaupasta jne. Enin osa esimerkkihenkilöistä (K-Kaupan Väiskistä alkaen) ei sano nuorehkolle lukijalle yhtään mitään.

Missään vaiheessa ei tunnu siltä, että Mielensäpahoittaja muuttuisi realistiseksi, toisin sanoen olisi uskottava. Kirjaa lukiessa tuntuu, että äänessä on vain kirjailija, ei kirjan päähenkilö, sillä niin absurdilta hän vaikuttaa. Olisi vaikea kuvitella ketään täysijärkistä vanhusta niin hulluksi, että yrittäisi marketissa oman puukkonsa kanssa alkaa sohimaan sianniskasta itselleen sopivaa palasta.

Kaiken kaikkiaan kertojasta välittyy tunteeton ja katkera elämäänsä tyytymätön vanhus, vanha jäärä, jolla ei tunnu olevan edes siedettäviä välejä kenenkään kanssa. Emäntää tosin käytiin kerran kämmenselästä silittämässä sairaalassa, vihattua naapuria kestitettiin vastentahtoisesti, lapsenlapset ovat karkkia mussuttavia typeriä penikoita, ja miniäkin täysi ääliö, joka kokeilee bataattia, vaikka perunaakin on olemassa. Viimeiseksi tulee sentään myönteinen päätösnovelli tyyliin Pauli Kohelo.

[Matti · Rating 2 out of 5]

Mielensäpahoittaminen jatkuu ruokaan ja sen valmistukseen liittyvistä nykyajan epäkohdista. Mitään uutta näkökulmaa jatko-osa ei tarjoa ja tarinaa ei edes enää yritetä rakentaa, vaan sisältö on irtonaisia kaskuja. Ihan viihdyttävää tekstiä ja edelleen hauskojakin juttuja mukana, mutta näin ekan kirjan, elokuvan ja teatteriesityksen jälkeen peruskonsepti alkaa olla jo ns. nähty.

[Linnea · Rating 4 out of 5]

Lupsakka, lempeä, lämminhenkinen. Symppaan tätä mielensäpahoittajaa, joka kaiken sen jaanaamisen ohella uskaltaa tarttua kauhaan ja lastaan ja valmistaa kastikkeita ja paisteja ja lettuja. Hyvä välipalalukeminen.

[Laura · Rating 2 out of 5]

Ensimmäinen osa nauratti, ilahdutti ja sai oivaltamaan, tälle osalle parhaimmillaan hymähdin. Ei riittänyt sama voima enää toiseen kirjaan, vaikka ihan mukavahan tämä oli lukea. Vaan vähän jäi se (yhteiskunta-)kriittisyyskin valjuksi, harmi kun ensimmäisessä se niin kovin hyvin toimi.

[Terhi Rannela · Rating 5 out of 5]

Adoptoisin Mielensäpahoittajan milloin tahansa isoisäksi. :0)

[Iira · Rating 5 out of 5]

Kyllä on ihan ensimmäisen veroinen tämä toinen!

[Paula Lukkariniemi · Rating 5 out of 5]

Tänään 29.10.2024 sain loppuun kirjan nimeltä Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, vauhdikas, innostava, mukava, mukaansa tempaava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja.
Luin Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike kirjan ensimmäisen kerran vuonna 2014 ja toisen kerran vuonna 2019 ja nyt sitten luin sen kolmannen kerran. Mielestäni kolmas lukukerta oli parempi kuin ensimmäinen ja toinen lukukerta.
Lukiessani kirjaa nimeltä Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike minulle tuli sellainen tunne että Mielensäpahoittaja olisi kertonut minulle kaiken. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli.
😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Ilman odotuksia ja spontaanisti aloitin tämän ja yllätyin kuinka nostalginen olo tästä tuli. Ja nälkä. Itse olen kasvanut samanlaisella ruualla mitä kirjassa kuvattiin ja samanlaisia jupinoita olen vanhempien miesten suusta kuullut, joten kirja oli omasta mielestäni uskottava. Äkäiset mielenpahoittamiset olivat kuin päiväkirjasta otettuja lyhyitä pätkiä ja sisälsivät mietteen tai arvon elämästä, ruuasta ja ruokakulttuurista. Joko tällaista kaikkea muuta paitsi hienovaraista lähestymistapaa arvostaa tai sitten ei ja tämä vaikuttaa varmasti lukukokemukseen.

Itse tykkäsin, mutta ymmärrän hyvin, etteivät kaikki näe samanlaista viehätystä karkeassa hahmossa ja kirjoitustyylissä.

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tajusin, että koko kirja käsittelee ruuanlaittoa. Kyllä en tykkää. Kyllä ennen oli kaikki paremmin ja mielesäpahoittajallakin oivaltavaa yhteiskuntakritiikkiä. Nykyään on vain toistoa - perunat on hyviä ja lättähattujen etniset pikaruuat pahoja. Toivottavasti seuraava osa palaa takaisin vanhoihin kunnon aikoihin, jolloin novellien aiheet vaihtelivat ja tarina kosketti.

P.S. Antti Litja äänikirjan lukijana nosti arvion kahdesta tähdestä kolmeen.

[Maetco · Rating 3 out of 5]

Vaikka en ollutkaan kovin otettu alkuperäisestä kirjasta, päätin kokeilla vielä toista, kun ovat niin lyhyitä. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on yhtenäisempi teos kuin alkuperäinen ja siinä on jopa jossain määrin tarina, jossa on alku ja loppu. Pidin kirjasta, ehkä juuri tästä syystä, enemmän kuin alkuperäisestä kirjasta, mutta vieläkään ei tämä tekstimuodossa tapahtuva stand up toimi tarpeeksi hyvin.

2,5/5

[Siina · Rating 3 out of 5]

Sanotaan näin että ensimmäisessä osassa Mielensäpahoittajasta syntyi lämmin ja sympaattinen vaikutelma ja valittamisen aiheet olivat jollain tasolla ajankohtaisia. Hiukan järjestelmällistä tarinankerrontaa oli saatu kasaan alkupuolella, mutta muuten toisistaan irtonaisia kappaleita. Pelkkä ruokateema tuntui tylsältä koko kirjan ajaksi. Tuli kuitenkin myhäiltyä mukana.

[Olli-Pekka · Rating 4 out of 5]

Moni on sanonut ensimmäisen Mielensäpahoittajan olevan hauska ja sen jälkeen vitsi väljähtyy, mutta minua jaksoi vieläkin naurattaa. Alussa novellit jatkavat hienosti Mielensäpahoittajan henkilöhahmon rakentelua ja taustoittamista. Loppuosa on enemmänkin kokoelma irtonaisia ruoka-aiheisia läppiä.

[Brian · Rating 3 out of 5]

Vanhan kierrätystä, mutta viihdyttävää sellaista.

[Emerch · Rating 4 out of 5]

Suomalaisen miehen synkkä sielunmaisema ja ajatukset turmeltuneesta nykyajasta. Ja ruuasta.

[minnajee · Rating 3 out of 5]

Mielensäpahoittamista ruuasta. Muutamat hauskat äksyilyt ja ihan lukemisen arvoinen lyhyt opus.

[Tiina Kallio · Rating 4 out of 5]

Oikein mukavaa ja leppoisaa luettavaa nämä mielensäpahoittajat.

[Desertorum · Rating 4 out of 5]

Antti Litjan lukemana hykerryttävä.

[Pinja · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä. Ei ihan yhtä vahva kuin ensimmäinen mielensäpahoittaja, mutta kyllä tämänkin kanssa sai hymähdellä ääneen. Tätä lukiessa tuli myös nälkä, kun puhuttiin niin paljon ruuasta :)

[Matilda Hotanen · Rating 5 out of 5]

Siis, nyt oikeesti, jos et vielä oo tutustunu Mielensäpahoittajaan, niin herrajumala, tee se!!! Et tule pettymään! Aivan mahtavaa settiä. Nyt voiskin sitten aloittaa seuraavan osan kuuntelun...

[Tiinamariia · Rating 4 out of 5]

Aina yhtä viihdyttävää luettavaa. Mielensäpahoittaja ei jätä kylmäksi. En muista mille muulle kirjasarjalle olisin nauranut näin paljon ja vieläpä ääneen yhtä useasti.

[Mikko Hynninen · Rating 3 out of 5]

Paikoin naseva ja hauska, paikoin aika keskinkertainen. Parhaimmillaan vihdyin hyvin ja lukukokemuksena kaikkiaan harmittoman hauska. Kolmatta kertaa en aio lukea 😉