Joonan tyttöystävä on ulkomailla, ja poika hengaa enimmäkseen kaverinsa Hermannin kanssa. He ovat olleet ystäviä jo vaippahousuajoista asti. Edellisillan bileet Fagerholmin luona ovat päättyneet kohtaamiseen, joka ei jätä Joonaa rauhaan. Eivätkä rauhaa anna varsinkaan oliivinvihreät silmät, jotka kuuluivat ruskeatukkaiselle tytölle.
Muistin elävästi hetken, jolloin värit palasivat. Silmät edessäni olivat kuin kaksi vihreää oliivia. Katseiden kohtaaminen tuntui samalta kuin olisi painanut käden pienoisjunaradan muuntajan päälle; sähköisestä värinästä kasvoi todentuntuisin déjà vu, jonka olin koskaan kokenut..
Seuraavana päivänä tyttö ilmestyy pyörineen Joonan ovelle, ja he lähtevät yhdessä lapsuusmuistojen täyttämään lähiömetsään. Tyttö osoittautuu Veeraksi, Joonan vanhaksi eskarikaveriksi, joka on muuttanut Helsinkiin jo kauan sitten. Yhdessä he käyvät lapsuuden myyttisissä paikoissa, Kivihuoneessa ja Tukikohdassa, jolta näkee Tuomiokirkolle asti. Metsässä he näkevät myös teltassaan asustavan resupekan, jolla on paksu takkuparta ja suussa piippu. Miksi Joona tuntee metsien miehen niin hyvin?
Huikean tiivistunnelmainen rakkaustarina vangitsee lukijansa. Päähenkilöiden keskustelut, mielenliikkeet ja tunteet ovat aitoja ja samastumaan kutsuvia.Turku näyttämönä tuo kirjan hienoon tunnelmaan oman lisänsä.
Marko Kitti (s. 1970) on aiemmin julkaissut useita aikuisten romaaneja ja novelleja, jotka ovat saaneet erinomaiset arvostelut. Oliivityttö on hänen ensimmäinen nuortenkirjansa. Turkulainen Kitti asuu nykyisin Englannissa ja toimii vapaana kirjailijana.
Marko's Finnish publications include two collections of short stories, two novels for adult readers and one novel for young adult readers. His Finnish novel Meidän maailma (Our World) was shortlisted for the Runeberg Prize in 2009.
Ihastuttava, suloinen ja tiivis rakkaustarina, jossa oli kuitenkin muitakin kuin vaaleanpunaisia sävyjä. Nopealukuinen ja joitain kirjallisesti hienosti ilmaistuja asioita.
Elävä tuokiokuva pojan yrityksistä pitää perhe pystyssä työttömyyden ja avioeron jälkeen, epävarmuudesta tulevaisuuden suhteen lukion kynnyksellä ja etenkin rimpuilusta kahden tytön välillä.
Kolme vai neljä tähteä - kas siinä pulma. Alku oli hyvä. Mä ihastuin oikein. Mutta jotenkin olisin kaivannut jotain muuta loppuun. Ehkä liian arvattava? Mut toisaalta, kerrankin mulla vinkattavana jotain vähemmän ahdistavaa. Siis painostus sanalla vähemmän, olihan tässäkin omat ihanat ahdistuksensa.