What do you think?
Rate this book
Tulen ja tuhkan tyttäret
Tulta, ruudinsavua ja hovijuonitteluja
Historiallisten seikkailujen mestarin 1500-luvun Irlantiin sijoittuva romaani tyttöjen välisestä ystävyydestä – ja taistelusta tuhoa kylvävää lohikäärmettä vastaan.
Legendan mukaan vuoren uumenissa asuu lohikäärme. Sotureiden retkue lähtee tutkimaan asiaa ja muinainen peto herää kostamaan pesärauhansa rikkojille. Hyökkäyksestä jää ainoana eloon linnanherran tytär Isibéal. Paetessaan halki palavien kylien Isibéal tapaa neljä kaltaistansa rohkeaa tyttöä. Kun sotureista ja miehistä suurin osa on saanut surmansa, joutuvat nuoret sankarittaret ottamaan ohjat käsiinsä. Heidän on saatava kaksi kilpailevaa aatelissukua yhdistämään voimansa lohikäärmeen kukistamiseksi.
Historiallisten seikkailujen mestarin 1500-luvun Irlantiin sijoittuva romaani tyttöjen välisestä ystävyydestä – ja taistelusta tuhoa kylvävää lohikäärmettä vastaan.
Legendan mukaan vuoren uumenissa asuu lohikäärme. Sotureiden retkue lähtee tutkimaan asiaa ja muinainen peto herää kostamaan pesärauhansa rikkojille. Hyökkäyksestä jää ainoana eloon linnanherran tytär Isibéal. Paetessaan halki palavien kylien Isibéal tapaa neljä kaltaistansa rohkeaa tyttöä. Kun sotureista ja miehistä suurin osa on saanut surmansa, joutuvat nuoret sankarittaret ottamaan ohjat käsiinsä. Heidän on saatava kaksi kilpailevaa aatelissukua yhdistämään voimansa lohikäärmeen kukistamiseksi.
442 pages, Hardcover
Published September 21, 2023
11 people are currently reading
155 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 31 reviews
October 30, 2023
Lohikäärmeitä! 1500-luvun Irlanti! Hovijuonittelua! Sateenkaaria! Näiden elementtien takia minun olisi pitänyt laulaa tälle teokselle ylistyslauluja, mutta jouduin hieman pettymään. Keskeisiä hahmoja oli liikaa, minkä vuoksi kukin jäi etäiseksi ja luonnostelman oloiseksi. Hahmot eivät herättäneet tunteita tai kehittäneet omia tunteitaan ja toimiaan uskottavasti. Yhtäkkiä lukijalle vain kerrottiin, että tämä hahmo nyt tuntee ja tekee näin. Meni myös aika kauan erottaa osa näkökulmahahmoista toisistaan. Väkisin kirjoitettu "Arya Stark" ei tuonut varsinaiselle tarinalle mitään lisäarvoa, ja aluksi mielenkiintoinen hahmo jäikin hämmentävästi taka-alalle. Eräästä toisestakin hahmosta tuli vahvat Game of Thrones -vibat.
Lisäksi odotin, että Irlanti olisi tapahtumapaikkana ollut jotenkin merkityksellinen tunnelman tai juonen kannalta, mutta lopulta tämä tarina olisi voinut tapahtua missä vain epämääräisessä keskiajassa. Historiallinen kuvaus ei ollut naisten ja vähemmistöjen osalta uskottavaa, mutta nuorille suunnatussa spefissä ajattelen, että näillä vääristymillä saatiin aikaiseksi silti ihan oivallisia yhteiskunnan peilejä.
Tässä selitettiin lukijalle kaikki auki, mutta paikoin kerronta oli ristiriitaisia toiminnan tai aiemmin sanotun kanssa. Jäi vaikutelma siitä, ettei tarina ollut asioista aina samaa mieltä itsensä kanssa - olisi siis hyötynyt vielä yhdestä editointikierroksesta. Paikoin lukijaa yritettiin harhauttaa hahmon telenovelamaisella sisäisellä monologilla, mutta nämä yritykset näkyivät kauas.
Sateenkaarevuus ja lohikäärmeen käsittely toivat tähän jotain tuoretta, minkä vuoksi luin teoksen kivuttomasti loppuun asti. Transhahmo oli mielenkiintoisin, vaikkakin lopulta yksiulotteinen ja prosessissaan kovin suoraviivainen. Olisin toivonut hänelle enemmän selkeitä kasvun paikkoja. Ilmeisesti teoksessa on kuitenkin käytetty kokemuslukijaa, joten en ruodi hahmoa tässä kuitenkaan sen enempää. Lisäksi hahmolle kirjoitetaan suhteen alku, jota ei oikein pohjusteta. Mutta kiva, että välillä turhat rakkaustarinat ovat jotain muuta kuin cis-heteroa!
Jos olisin lukenut tämän teininä, olisin ehkä rakastanut.
Lisäksi odotin, että Irlanti olisi tapahtumapaikkana ollut jotenkin merkityksellinen tunnelman tai juonen kannalta, mutta lopulta tämä tarina olisi voinut tapahtua missä vain epämääräisessä keskiajassa. Historiallinen kuvaus ei ollut naisten ja vähemmistöjen osalta uskottavaa, mutta nuorille suunnatussa spefissä ajattelen, että näillä vääristymillä saatiin aikaiseksi silti ihan oivallisia yhteiskunnan peilejä.
Tässä selitettiin lukijalle kaikki auki, mutta paikoin kerronta oli ristiriitaisia toiminnan tai aiemmin sanotun kanssa. Jäi vaikutelma siitä, ettei tarina ollut asioista aina samaa mieltä itsensä kanssa - olisi siis hyötynyt vielä yhdestä editointikierroksesta. Paikoin lukijaa yritettiin harhauttaa hahmon telenovelamaisella sisäisellä monologilla, mutta nämä yritykset näkyivät kauas.
Sateenkaarevuus ja lohikäärmeen käsittely toivat tähän jotain tuoretta, minkä vuoksi luin teoksen kivuttomasti loppuun asti. Transhahmo oli mielenkiintoisin, vaikkakin lopulta yksiulotteinen ja prosessissaan kovin suoraviivainen. Olisin toivonut hänelle enemmän selkeitä kasvun paikkoja. Ilmeisesti teoksessa on kuitenkin käytetty kokemuslukijaa, joten en ruodi hahmoa tässä kuitenkaan sen enempää. Lisäksi hahmolle kirjoitetaan suhteen alku, jota ei oikein pohjusteta. Mutta kiva, että välillä turhat rakkaustarinat ovat jotain muuta kuin cis-heteroa!
Jos olisin lukenut tämän teininä, olisin ehkä rakastanut.
October 4, 2023
4.5 ⭐ rakastin näitä ystävyyssuhteita! Ja tietty lohikäärmettä!
October 26, 2023
Myrrys oli superhyvä, joten odotukset tämänkin suhteen olivat kovat. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan tehnyt kovin suurta vaikutusta, vaikka moni asia olikin kohdillaan (lohikäärme, tyttösankareita, sateenkaariteemoja...). Kirjan ihmissuhteet tuntuivat epäuskottavilta, romanssit tuntuivat syntyvän tyhjästä ja osapuolten välillä ei ollut minkäänlaista kemiaa.
Lisäksi tuntui jotenkin kömpelöltä, että kirja on sijoitettu nimenomaan 1500-luvun Irlantiin. Miksi juuri Irlanti? Ratkaisu ei tuntunut tuovan tarinaan mitään erityistä sisältöä tai pointtia. Henkilöiden nimiä lukuunottamatta tämä olisi voinut sijoittua mihin tahansa geneeriseen fantasiamaailmaan, varsinkin kun kirjassa oli myös suomenkielisiä paikannimiä kuten Vuoksilinna. Ja en vaan pääse yli siitä että tässä oli trubaduuri nimeltä Harper! Jossain kolmen pennin D&D-sepustuksissakin on omaperäisempiä nimiä!
Lisäksi tuntui jotenkin kömpelöltä, että kirja on sijoitettu nimenomaan 1500-luvun Irlantiin. Miksi juuri Irlanti? Ratkaisu ei tuntunut tuovan tarinaan mitään erityistä sisältöä tai pointtia. Henkilöiden nimiä lukuunottamatta tämä olisi voinut sijoittua mihin tahansa geneeriseen fantasiamaailmaan, varsinkin kun kirjassa oli myös suomenkielisiä paikannimiä kuten Vuoksilinna. Ja en vaan pääse yli siitä että tässä oli trubaduuri nimeltä Harper! Jossain kolmen pennin D&D-sepustuksissakin on omaperäisempiä nimiä!
October 22, 2023
2,5 tähteä.
Tämä toiminnantäyteinen ja synkeä YA-keskiaikafantasia ei ollut oikein makuuni, mutta pidin sen huolellisesta ajankuvauksesta ja siitä, miten päättäväisesti päähenkilöt ottivat kohtalonsa omiin käsiinsä.
Täytyy sanoa, että yllätyin vähän siitä miten karu tarina tästä muodostui; romaani alkaa kokonaisten kylien tuholla, ja siitä pitäen hahmot kohtaavat matkallaan paljon erilaista väkivaltaa ja julmuutta, eikä hengähdystauoille juuri ole sijaa. Hahmojen tunteiden käsittely jäi kaiken tämän keskellä harmillisen ohueksi, mikä oli ongelmani myös Mikaman ensimmäisessä trilogiassa.
Parasta kirjassa on transpoika Eamonin identiteetin löytämisen kuvaus, vaikka hänen omistautumisensa ylhäiselle Isibealille tapahtuikin mielestäni turhan yhtäkkiä — harmi, sillä hitaampi asian rakentaminen olisi tehnyt siitä paljon kiinnostavamman. Jäinkin kaipaamaan hahmovetoisempaa kerrontaa, mutta jos mielii lukea vahvoista nuorista päähenkilöistä, lohikäärmeen kanssa kamppailusta ja hovijuonitteluista, Tulen ja tuhkan tyttärissä niitä on ehdottomasti riittämiin.
Tämä toiminnantäyteinen ja synkeä YA-keskiaikafantasia ei ollut oikein makuuni, mutta pidin sen huolellisesta ajankuvauksesta ja siitä, miten päättäväisesti päähenkilöt ottivat kohtalonsa omiin käsiinsä.
Täytyy sanoa, että yllätyin vähän siitä miten karu tarina tästä muodostui; romaani alkaa kokonaisten kylien tuholla, ja siitä pitäen hahmot kohtaavat matkallaan paljon erilaista väkivaltaa ja julmuutta, eikä hengähdystauoille juuri ole sijaa. Hahmojen tunteiden käsittely jäi kaiken tämän keskellä harmillisen ohueksi, mikä oli ongelmani myös Mikaman ensimmäisessä trilogiassa.
Parasta kirjassa on transpoika Eamonin identiteetin löytämisen kuvaus, vaikka hänen omistautumisensa ylhäiselle Isibealille tapahtuikin mielestäni turhan yhtäkkiä — harmi, sillä hitaampi asian rakentaminen olisi tehnyt siitä paljon kiinnostavamman. Jäinkin kaipaamaan hahmovetoisempaa kerrontaa, mutta jos mielii lukea vahvoista nuorista päähenkilöistä, lohikäärmeen kanssa kamppailusta ja hovijuonitteluista, Tulen ja tuhkan tyttärissä niitä on ehdottomasti riittämiin.
April 23, 2024
Oon yrittänyt ja yrittänyt tämän kirjan parissa. Tämänhän pitäisi olla kaikkea sitä mistä pidän; lohikäärmeitä ja 1500-luvun Irlanti hovi juonitteluineen. Pääsin yli puolenvälin, kunnes oli pakko luovuttaa. Henkilöhahmot eivät oikein erottuneet edukseen tai mainittavasti kehittyneet. En saanut oikein minkäänlaista yhteyttä tarinaan tai sen hahmoihin. Mielestäni tapahtumapaikka Irlanti ei myöskään erotu, vaan tarina voisi tapahtua missä vain. Suomen kieliset paikannimet eivät lainkaan tue Irlanti miljöötä. Lisäksi huomasin lykkääväni lukemista, sillä tarina ei kiinnosta tarpeeksi tai imaise mukaansa, se on silloin vahva merkki minulle siirtyä seuraavaan kirjaan. Harmi, sillä olen pitänyt kovasti Mikaman aiemmista teoksista.
January 19, 2025
harmillisesti hahmot jäi etäiseksi ja heitä oli ehkä liikaa, joten lähtökohdiltaan kiinnostava (lohikäärme, ritareita, keskiaikainen irlanti, queer-teemoja) kirja jäi vähän kädenlämpöiseksi vaikkei huono olekaan. mikaman myrrystä rakastin joten odotukset oli ehkä myös liian korkealla.
kirja ei ole kuin reilut 400 sivua pitkä, mutta tuntui silti jumiutuneelta ja siksi liian pitkältä. naisten osallistumisesta sotatoimiin, heihin luottamisesta ja hyvästä transhahmosta plussaa.
kirja ei ole kuin reilut 400 sivua pitkä, mutta tuntui silti jumiutuneelta ja siksi liian pitkältä. naisten osallistumisesta sotatoimiin, heihin luottamisesta ja hyvästä transhahmosta plussaa.
June 5, 2024
Olipa kiinnostava hyppy keskiajan Irlantiin ja lohikäärmeiden maailmaan. Ajattelin kirjaa aloittaessani tämän olevan todennäköisesti mun juttu (ja kansikin on niin upea!!), mutta valitettavasti kokemus jäi enemmän ihan kivaksi kuin mahtavaksi.
Mikaman kirjoitustyyli vei jälleen kerran mennessään ja tarina tuntui etenevän mukavaa tahtia niin fyysisesti kuin korvillakin lukien. Eniten pidän Mikaman tavasta kirjoittaa todentuntuisia hahmoja ja toisaalta kuvailla maailmoita sulavasti, käytännössä pystyin uppoamaan linnan elämään varsin onnistuneesti. Vaikka hahmot tuntuivatkin jäävän hieman etäisiksi, ehkä kun päähenkilöitä oli useampi, ilahduin miten heillä kaikilla oli omat toimintamotiivinsa sekä historiansa, jotka ajoivat heitä tarinassa eteenpäin. Hahmot ehdottomasti kannattelivat tarinaa, vaikken kaikista heistä pitänytkään.
Yllätyin miten väkivaltaisella kuvailulla tarina alkoi. Toki, lohikäärmeen tuhojen kuvailu tuli selvemmin esille kun kuvailtiin elävältä palavia ihmisiä. Toisaalta tekstissä käsiteltiin myös kiinnostavasti näkemystä ihmisten ja luonnon suhteesta kun hahmot miettivät mitä heidän tulisi tehdä lohikäärmeelle, joka uhkaa ihmisten eloa ollen kuitenkin tiedostava eläin, jolla on yhtäläiset oikeudet elintilaansa. Vaikka juonen rakentaminen lohikäärmeen ympärille olikin perusteltua, en ehkä saanut aivan kiinni tarinan ideasta. Romanssikuviotkin jäivät kädenlämpöisiksi, sillä ne eivät tuoneet itselle mitään lisää tarinaan. Tavallaan kirjassa kuitenkin tavoitettiin Enorannan Maailmantyttärien ystävien välistä henkeä sekä Martinin Game of Thronesin juonitteluja, vaikka kokonaisuutena en vakuuttunutkaan.
Mikaman kirjoitustyyli vei jälleen kerran mennessään ja tarina tuntui etenevän mukavaa tahtia niin fyysisesti kuin korvillakin lukien. Eniten pidän Mikaman tavasta kirjoittaa todentuntuisia hahmoja ja toisaalta kuvailla maailmoita sulavasti, käytännössä pystyin uppoamaan linnan elämään varsin onnistuneesti. Vaikka hahmot tuntuivatkin jäävän hieman etäisiksi, ehkä kun päähenkilöitä oli useampi, ilahduin miten heillä kaikilla oli omat toimintamotiivinsa sekä historiansa, jotka ajoivat heitä tarinassa eteenpäin. Hahmot ehdottomasti kannattelivat tarinaa, vaikken kaikista heistä pitänytkään.
Yllätyin miten väkivaltaisella kuvailulla tarina alkoi. Toki, lohikäärmeen tuhojen kuvailu tuli selvemmin esille kun kuvailtiin elävältä palavia ihmisiä. Toisaalta tekstissä käsiteltiin myös kiinnostavasti näkemystä ihmisten ja luonnon suhteesta kun hahmot miettivät mitä heidän tulisi tehdä lohikäärmeelle, joka uhkaa ihmisten eloa ollen kuitenkin tiedostava eläin, jolla on yhtäläiset oikeudet elintilaansa. Vaikka juonen rakentaminen lohikäärmeen ympärille olikin perusteltua, en ehkä saanut aivan kiinni tarinan ideasta. Romanssikuviotkin jäivät kädenlämpöisiksi, sillä ne eivät tuoneet itselle mitään lisää tarinaan. Tavallaan kirjassa kuitenkin tavoitettiin Enorannan Maailmantyttärien ystävien välistä henkeä sekä Martinin Game of Thronesin juonitteluja, vaikka kokonaisuutena en vakuuttunutkaan.
December 31, 2023
Sekalainen porukka raivostuneen lohikäärmeen kylvämiltä tuhoilta säästyneitä nuoria joutuu, osa hyvinkin vastentahtoisesti, ottamaan kohtalonsa ohjat omiin käsiinsä.
Tulen ja tuhkan tyttäret on, kuten nimestäkin voi päätellä, naisten tarina. Porukan ainoa cis-heteropoika on sokea bardi, jonka osana on lähinnä olla romanttisten tunteiden kohde. Mukana seikkailuporukassa on myös transpoika Eamon, jonka kasvamista omaksi itsekseen on mukava seurata.
Kertojat vaihtuvat usein, mutta kenelläkään ei ole kovin vahvaa omaa ääntä tai persoonaa, mikä tekee kerronnasta vähän sekavaa. Henkilöitä kuvataan enemmän toimintaa ohjaavien motiivien kautta. Tunteiden ja ajatusten käsittelyä jäinkin kaipaamaan enemmän, ja ylipäätään päähenkilöitä on omaan mieleen vähän liikaa. Lohikäärmettä taas olisin halunnut rutkasti lisää!
Mietin monesi tätä lukiessani, että miksi tapahtumapaikaksi on valittu juuri Irlanti? Kysessä on kuitenkin tosi geneerinen fantasiamaailma, eikä Irlanti itsessään pääse esiin oikein muuten kun henkilöiden nimien kautta.
Keskiaikaisia valtapelejä, juonittelua, seikkailua ja yllättäviä käänteitä riittää, ja tää on yllättävän synkkä ja raakakin. Vaihtuvissa kertojissa oli välillä vaikea pysyä mukana, mutta kaikkiaan viihdyin Tulen ja tuhkan tyttärien parissa oikein hyvin.
Tulen ja tuhkan tyttäret on, kuten nimestäkin voi päätellä, naisten tarina. Porukan ainoa cis-heteropoika on sokea bardi, jonka osana on lähinnä olla romanttisten tunteiden kohde. Mukana seikkailuporukassa on myös transpoika Eamon, jonka kasvamista omaksi itsekseen on mukava seurata.
Kertojat vaihtuvat usein, mutta kenelläkään ei ole kovin vahvaa omaa ääntä tai persoonaa, mikä tekee kerronnasta vähän sekavaa. Henkilöitä kuvataan enemmän toimintaa ohjaavien motiivien kautta. Tunteiden ja ajatusten käsittelyä jäinkin kaipaamaan enemmän, ja ylipäätään päähenkilöitä on omaan mieleen vähän liikaa. Lohikäärmettä taas olisin halunnut rutkasti lisää!
Mietin monesi tätä lukiessani, että miksi tapahtumapaikaksi on valittu juuri Irlanti? Kysessä on kuitenkin tosi geneerinen fantasiamaailma, eikä Irlanti itsessään pääse esiin oikein muuten kun henkilöiden nimien kautta.
Keskiaikaisia valtapelejä, juonittelua, seikkailua ja yllättäviä käänteitä riittää, ja tää on yllättävän synkkä ja raakakin. Vaihtuvissa kertojissa oli välillä vaikea pysyä mukana, mutta kaikkiaan viihdyin Tulen ja tuhkan tyttärien parissa oikein hyvin.
December 8, 2023
Historiallisiin miljöihin erikoistunut nuortenfantasiakirjailija Anniina Mikama suuntaa uudessa Tulen ja tuhkan tyttäret -teoksessa keskiaikaiseen Irlantiin ja lohikäärmetarujen jäljille. Palkintoja haalineet aikamatkatrilogia Taikuri ja taskuvaras sekä historiallisempi tietäjiin keskittynyt Myrrys lähtivät molemmat liikkeelle Suomen kamaralta, mutta tällä kertaa Mikama ammentaa kokonaan kansainvälisemmistä lähteistä. Klassinen keskiaikainen lohikäärmeenkukistustaisto saa uutta näkökulmaa tyttöenergiasta ja monimuotoisemmasta sankarikaartista. Taianaomaisuus ja aito historiallnen tunnelma kulkevat käsi kädessä.
Tulen ja tuhkan tyttäret lähtee vauhdikkaasti liikkeelle siitä, miten linnanherran johtama retkikunta uskaltautuu vuorelle etsimään lohikäärmettä herättäen pedon, joka alkaa kylvää tuhoa ympäröiviin kyliin. Retkikunnan mukana ollut linnanherran päättäväinen tytär Isibéal kohtaa yhteenlyöttäytyneen joukon lohikäärmeen tulta paenneita nuoria, joista osa kantaa mukanaan omia salaisuuksiaan. Ristiriidoista huolimatta joukkiota yhdistää päämäärä pysäyttää lohikäärme.
Tulen ja tuhkan tyttäret on eeppistä seikkailufantasiaa, jossa ei säästellä liekkejä tai tykinkuulia ja miekkojakin kalistellaan. Mukana on myös kaunan, ystävyyden ja rakkauden teemoja. Toiminnallinen rooli on virkistävästi annettu tytöille (sekä yhdelle transpojalle, joskin tätä termiä ei 1500-luvulle sijoittuvassa romaanissa voi suoraan käyttää). Lohikäärmeenkukistusretkikunnan ainoa cispoika on sokea bardi, joka on mukana enemmän romanttisten tunteiden kohteen asemassa.
Kuten yleensäkin, Mikaman perusteellinen pohjatyö näkyy historiallisissa yksityiskohdissa ja lohikäärmelore on paljon lähempänä keskiaikaisia legendoja kuin modernia miekkaa ja magiaa. Juoni etenee jouhevasti ja tarjoaa sopivasti koukkuja ja käänteitä. Vaikka taisteluita käydään ja verta ja ruumiita näytetään, synkemmille dark fantasyn teille ei kuitenkaan kuljeta ja Tulen ja tuhkan tyttäret pysyy kiltimmässä hyvän mielen seikkailussa, joka sopii sekä nuoremmille että vanhemmille fantasiafaneille.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Tulen ja tuhkan tyttäret lähtee vauhdikkaasti liikkeelle siitä, miten linnanherran johtama retkikunta uskaltautuu vuorelle etsimään lohikäärmettä herättäen pedon, joka alkaa kylvää tuhoa ympäröiviin kyliin. Retkikunnan mukana ollut linnanherran päättäväinen tytär Isibéal kohtaa yhteenlyöttäytyneen joukon lohikäärmeen tulta paenneita nuoria, joista osa kantaa mukanaan omia salaisuuksiaan. Ristiriidoista huolimatta joukkiota yhdistää päämäärä pysäyttää lohikäärme.
Tulen ja tuhkan tyttäret on eeppistä seikkailufantasiaa, jossa ei säästellä liekkejä tai tykinkuulia ja miekkojakin kalistellaan. Mukana on myös kaunan, ystävyyden ja rakkauden teemoja. Toiminnallinen rooli on virkistävästi annettu tytöille (sekä yhdelle transpojalle, joskin tätä termiä ei 1500-luvulle sijoittuvassa romaanissa voi suoraan käyttää). Lohikäärmeenkukistusretkikunnan ainoa cispoika on sokea bardi, joka on mukana enemmän romanttisten tunteiden kohteen asemassa.
Kuten yleensäkin, Mikaman perusteellinen pohjatyö näkyy historiallisissa yksityiskohdissa ja lohikäärmelore on paljon lähempänä keskiaikaisia legendoja kuin modernia miekkaa ja magiaa. Juoni etenee jouhevasti ja tarjoaa sopivasti koukkuja ja käänteitä. Vaikka taisteluita käydään ja verta ja ruumiita näytetään, synkemmille dark fantasyn teille ei kuitenkaan kuljeta ja Tulen ja tuhkan tyttäret pysyy kiltimmässä hyvän mielen seikkailussa, joka sopii sekä nuoremmille että vanhemmille fantasiafaneille.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
November 24, 2023
Anniina Mikama on palkittu nuortenkirjailija, jonka kirjoihin en ole vielä itse tarkemmin tutustunut. Nyt oli aika: nappasin luettavaksi tuoreimman, 1500-luvun Irlantiin sijoittuvan nuorten fantasiaromaanin Tulen ja tuhkan tyttäret. Historiallisesta taustastaan huolimatta tarina on silkkaa fantasiaa: sen keskiössä on nimittäin lohikäärme.
Alussa kuvataan irlantilaisen jaarlin Erlandin retkeä lohikäärmevuorelle kultavarkaisiin. Kuten arvata saattaa, huonostihan siinä käy. Lohikäärme havahtuu ja jaarlin tytär Isibéal jää yksin muiden joutuessa lohikäärmeen saaliiksi. Lohikäärme puolestaan raivostuu ja alkaa tuhota lähiseudun kyliä raivoisasti polttaen ja saalistaen.
Palavien kylien keskellä Isibéal ei ole ainoa menetyksiä kokenut nuori nainen. Cáitlín ja Elen jäävät oman kylänsä ainoiksi eloonjääneiksi, kun lohikäärme polttaa koko kylän maan tasalle Cáitlínin ja Elenin ollessa poissa. He lähtevät etsimään apua Vuoksilinnasta, jaarlin kotoa, tietämättä jaarlinkin kuolleen. Matkan varrella mukaan tarttuu muitakin matkalaisia. Moirinn on metsärosvolta vaikuttava ja itseään hyvinkin taidokkaasti puolustava nuori nainen ja hyvästä perheestä lähtöisin oleva Nóra on paitsi fiksu ja taidokas, myös katkera jaarlia kohtaan.
Naiset kohtaavat toisensa ja päätyvät erinäisten vaiheiden kautta hyvinkin keskeisiksi tekijöiksi, kun lohikäärmettä vastaan aletaan taistella. Naiset sekaantuvat myös paikallisiin poliittisiin juonitteluihin. Jaarli Erlandin vastaparina on Brackwaterin linnaa hallitseva paroni Gilroy ja näiden väliset suhteet ovat olleet jännitteiset. Erlandin kuolema ei tilannetta ratkaise eikä lohikäärme helpota, joten naiset päätyvät sekaantumaan tähänkin kuvioon perinpohjaisesti.
Tulen ja tuhkan tyttäret on moniääninen teos, joka antaa laajan päähenkilökatraansa jäsenille äänen vuorollaan. Kriisi tarjoaa jokaiselle myös mahdollisuuksia. Elen löytää itsestään soturin ja oikeamman minänsä. Nóra joutuu käsittelemään sukuperintönsä, Isibéal saa vähän nöyryyttä ja maalaistyttö Cáitlín saa todeta osaavansa hyvin monenlaisia asioita. Moirinn jää porukasta eniten sivuhenkilöksi; hänen näkökulmastaan tarinaa ei kerrota.
Hieman jäin ihmettelemään historiallista Irlantia tapahtumapaikkana. Tapahtumat ovat täysin fiktiivisiä, samoin tapahtumapaikat. Irlanti jää lähinnä irlantilaistyylisiksi nimiksi ja muutamaksi maininnaksi Dublinin, Lontoon ja Skotlannin kaltaisista paikoista. Kun mukana on lohikäärmeitä ja 1500-luvulle anakronistiselta tuntuvaa naiskuvaa ja sateenkaarevuutta, kysymykseksi jää, mitä vuoden tarkkuudella mainittu tapahtuma-aika kirjalle antaa, muuta kuin odotuksia, jotka eivät ihan toteudu.
Tarina oli kuitenkin kaikkine kiemuroineen vetävä ja kiinnostava. Se on mukavaa voimaantumisfantasiaa, jossa nuoret naiset menevät ja tekevät ja valtaapitävät miehet saavat lähinnä ihmetellä ”ohhoh, kuinkas ne tytöt nyt noin”. Tulen ja tuhkan tyttäret on oivallista seikkailuviihdettä ja ihan virkistävästi täysin itsenäinen teos, joka ei aloita trilogiaa, vaan seisoo omilla jaloillaan. Sami Saramäen taiteilema kansi on myös todella onnistunut ja sopiva, siitä pisteet.
Alussa kuvataan irlantilaisen jaarlin Erlandin retkeä lohikäärmevuorelle kultavarkaisiin. Kuten arvata saattaa, huonostihan siinä käy. Lohikäärme havahtuu ja jaarlin tytär Isibéal jää yksin muiden joutuessa lohikäärmeen saaliiksi. Lohikäärme puolestaan raivostuu ja alkaa tuhota lähiseudun kyliä raivoisasti polttaen ja saalistaen.
Palavien kylien keskellä Isibéal ei ole ainoa menetyksiä kokenut nuori nainen. Cáitlín ja Elen jäävät oman kylänsä ainoiksi eloonjääneiksi, kun lohikäärme polttaa koko kylän maan tasalle Cáitlínin ja Elenin ollessa poissa. He lähtevät etsimään apua Vuoksilinnasta, jaarlin kotoa, tietämättä jaarlinkin kuolleen. Matkan varrella mukaan tarttuu muitakin matkalaisia. Moirinn on metsärosvolta vaikuttava ja itseään hyvinkin taidokkaasti puolustava nuori nainen ja hyvästä perheestä lähtöisin oleva Nóra on paitsi fiksu ja taidokas, myös katkera jaarlia kohtaan.
Naiset kohtaavat toisensa ja päätyvät erinäisten vaiheiden kautta hyvinkin keskeisiksi tekijöiksi, kun lohikäärmettä vastaan aletaan taistella. Naiset sekaantuvat myös paikallisiin poliittisiin juonitteluihin. Jaarli Erlandin vastaparina on Brackwaterin linnaa hallitseva paroni Gilroy ja näiden väliset suhteet ovat olleet jännitteiset. Erlandin kuolema ei tilannetta ratkaise eikä lohikäärme helpota, joten naiset päätyvät sekaantumaan tähänkin kuvioon perinpohjaisesti.
Tulen ja tuhkan tyttäret on moniääninen teos, joka antaa laajan päähenkilökatraansa jäsenille äänen vuorollaan. Kriisi tarjoaa jokaiselle myös mahdollisuuksia. Elen löytää itsestään soturin ja oikeamman minänsä. Nóra joutuu käsittelemään sukuperintönsä, Isibéal saa vähän nöyryyttä ja maalaistyttö Cáitlín saa todeta osaavansa hyvin monenlaisia asioita. Moirinn jää porukasta eniten sivuhenkilöksi; hänen näkökulmastaan tarinaa ei kerrota.
Hieman jäin ihmettelemään historiallista Irlantia tapahtumapaikkana. Tapahtumat ovat täysin fiktiivisiä, samoin tapahtumapaikat. Irlanti jää lähinnä irlantilaistyylisiksi nimiksi ja muutamaksi maininnaksi Dublinin, Lontoon ja Skotlannin kaltaisista paikoista. Kun mukana on lohikäärmeitä ja 1500-luvulle anakronistiselta tuntuvaa naiskuvaa ja sateenkaarevuutta, kysymykseksi jää, mitä vuoden tarkkuudella mainittu tapahtuma-aika kirjalle antaa, muuta kuin odotuksia, jotka eivät ihan toteudu.
Tarina oli kuitenkin kaikkine kiemuroineen vetävä ja kiinnostava. Se on mukavaa voimaantumisfantasiaa, jossa nuoret naiset menevät ja tekevät ja valtaapitävät miehet saavat lähinnä ihmetellä ”ohhoh, kuinkas ne tytöt nyt noin”. Tulen ja tuhkan tyttäret on oivallista seikkailuviihdettä ja ihan virkistävästi täysin itsenäinen teos, joka ei aloita trilogiaa, vaan seisoo omilla jaloillaan. Sami Saramäen taiteilema kansi on myös todella onnistunut ja sopiva, siitä pisteet.
November 5, 2023
Tätä kirjaa ootettiin innolla, sillä lohikäärmetarinat on oletusarvoisesti must read -kamaa, ja olen aina pitänyt Anniina Mikaman historiakuvauksista. Eikä tälläkään kertaa joutunut pettymään, sillä Tulen ja tuhkan tyttäret oli oikein mainio ja mukaansatempaava low-fantasy seikkailu. Olisin ehkä toivonut jopa enemmän niitä fantasiaelementtejä, sillä lohikäärmettä lukuunottamatta moisia ei kirjassa viljelty. Lohikäärmettä vastaan taisteltiin tykillä eikä loitsuilla, ja tarinan lohikäärme oli älykkyydestään huolimatta enemmän eläimellinen peto kuin mikään ihmisten kanssa kommunikoiva taikaolento. Mutta jos tarina sijoittuu meidän omaan maailmaan ja oikeaan historialliseen aikaan, niin ehkä sinne ei sit kuitenkaan voi lyödä mitään suojaustaikoja loitsivia velhoja mukaan, vaan sit pitäis laittaa tarina jo jonnekin fantasiamaailmaan.
Sateenkaarielementit toivat virkistävää uutta kulmaa, ja historialliset yksityiskohdat olivat varmasti kohdillaan (ei sillä että itse huomaisin jos jollain hahmolla olisi ajankuvaan sopimaton haarniska tai jotain muuta vastaavaa), tykkäsin erityisesti siitä että mukana oli ruutia ja tykkejä ja tuliaseita sun muuta, eikä heiluttu pelkästään niiden perinteisten miekkojen ja kilpien kanssa. Dialogissa ja kuvailussa oli myös ihana vanhahtava tunnelma, jonkalaisesta olen pitänyt Mikaman muissakin historiallisissa kirjoissa, hahmot tuntuvat oikeasti olevan jossain menneisyydessä, eivätkä puhu liian nykyaikaisella tavalla. Pidin myös siitä miten karua se meininki välillä oli, kyliä tuhoava lohikäärme oli oikeasti tappava, eikä asioita siloteltu, vaikkei väkivallallakaan mässäilty mitenkään ylenpalttisesti, tässä asiassa oli löydetty juuri sopiva tasapaino.
Vahva suositus siis tästä kaikille historiallisen seikkailun ystäville. Kirja saatu arvostelukappaleena kirjailijalta.
Sateenkaarielementit toivat virkistävää uutta kulmaa, ja historialliset yksityiskohdat olivat varmasti kohdillaan (ei sillä että itse huomaisin jos jollain hahmolla olisi ajankuvaan sopimaton haarniska tai jotain muuta vastaavaa), tykkäsin erityisesti siitä että mukana oli ruutia ja tykkejä ja tuliaseita sun muuta, eikä heiluttu pelkästään niiden perinteisten miekkojen ja kilpien kanssa. Dialogissa ja kuvailussa oli myös ihana vanhahtava tunnelma, jonkalaisesta olen pitänyt Mikaman muissakin historiallisissa kirjoissa, hahmot tuntuvat oikeasti olevan jossain menneisyydessä, eivätkä puhu liian nykyaikaisella tavalla. Pidin myös siitä miten karua se meininki välillä oli, kyliä tuhoava lohikäärme oli oikeasti tappava, eikä asioita siloteltu, vaikkei väkivallallakaan mässäilty mitenkään ylenpalttisesti, tässä asiassa oli löydetty juuri sopiva tasapaino.
Vahva suositus siis tästä kaikille historiallisen seikkailun ystäville. Kirja saatu arvostelukappaleena kirjailijalta.
November 10, 2023
Anniina Mikaman Tulen ja tuhkan tyttäret sijoittuu 1500-luvun Irlantiin, jossa lohikäärme on tuhonnut kokonaisia kyliä. Iskuista selviää hengissä muutama tyttö, jotka päättävät yhdesä kukistaa hirviön.
Olen nauttinut Mikaman aikaisemmista nuorten fantasiaromaaneista suuresti, mutta nyt vastaan tuli pettymys! Fantasiamaailma on geneerinen, eikä juuri mikään henkilöhahmojen nimiä ja klaanien välisiä kiistoja lukuun ottamatta hengi erityistä irlantilaisuutta. Olisin muutenkin kaivannut enemmän miljöön kuvausta, sillä se on ollut mielestäni onnistunutta muissa Mikaman teoksissa.
Keskeisiä henkilöhahmoja on useampi. Olisin toivonut, että usean eri näkökulman sijaan olisi keskitytty kunnolla yhteen tai kahteen hahmoon, jolloin heihin olisi ehkä saatu enemmän syvyyttä. Myös juonikuvio - kauas suuntautuva matka, jonka aikana hahmot kasvavat sekä sotureina että ihmisinä - on niin moneen kertaan fantasiakirjallisuudessa nähty, ettei siihen oikein onnistuttu puhaltamaan uusia sävyjä.
Menihän tämä silti välipalakirjana. Toivottavasti Mikaman seuraava romaani on taas sädehtivämpi!
Olen nauttinut Mikaman aikaisemmista nuorten fantasiaromaaneista suuresti, mutta nyt vastaan tuli pettymys! Fantasiamaailma on geneerinen, eikä juuri mikään henkilöhahmojen nimiä ja klaanien välisiä kiistoja lukuun ottamatta hengi erityistä irlantilaisuutta. Olisin muutenkin kaivannut enemmän miljöön kuvausta, sillä se on ollut mielestäni onnistunutta muissa Mikaman teoksissa.
Keskeisiä henkilöhahmoja on useampi. Olisin toivonut, että usean eri näkökulman sijaan olisi keskitytty kunnolla yhteen tai kahteen hahmoon, jolloin heihin olisi ehkä saatu enemmän syvyyttä. Myös juonikuvio - kauas suuntautuva matka, jonka aikana hahmot kasvavat sekä sotureina että ihmisinä - on niin moneen kertaan fantasiakirjallisuudessa nähty, ettei siihen oikein onnistuttu puhaltamaan uusia sävyjä.
Menihän tämä silti välipalakirjana. Toivottavasti Mikaman seuraava romaani on taas sädehtivämpi!
December 31, 2023
Tulen ja tuhkan tyttäret on nopealukuinen YA-fantasia, joka sijoittuu 1500-luvun Irlantiin. Toiminnallisen romaanin keskiössä on joukko tyttöjä (sekä yksi transpoika), jotka sukupuolestaan huolimatta tarttuvat miekkoihin ja jousiin puolustaakseen itseään sekä läheisiään lohikäärmeen tulenkatkuiselta kostolta.
Miljöö ja ajankuva eivät harmillisesti ole kovinkaan eläväisiä, sillä tapahtumat voisivat sijoittua mihin vain paikkaan, paikannimetkin ovat hämmentävästi vuoroin suomeksi, vuoroin englanniksi. Olisikin ollut ehkä kiinnostavampaa nähdä tämä lokatoituna Suomeen.
Pidin eniten Éamonin hahmosta, joka on moniäänisen joukon täyteläisin, muiden jäädessä hyvin läpikuultaviksi. Hänen lisäkseen näkökulmahenkilöinä ovat lady Isibéal, Cáitlin ja Nóra. Olisin toisaalta mielelläni nähnyt Moirinnin näkökulman, sillä hän oli metsärosvona kovin kiinnostava.
Suosittelisin kirjaa 12-vuotiaasta ylöspäin, sillä tässä ei todellakaan ole sellaista veren ja suolenpätkien makua intiimeistä suhteista puhumattakaan, jota fantasiaa paljon lukenut odottaisi.
Miljöö ja ajankuva eivät harmillisesti ole kovinkaan eläväisiä, sillä tapahtumat voisivat sijoittua mihin vain paikkaan, paikannimetkin ovat hämmentävästi vuoroin suomeksi, vuoroin englanniksi. Olisikin ollut ehkä kiinnostavampaa nähdä tämä lokatoituna Suomeen.
Pidin eniten Éamonin hahmosta, joka on moniäänisen joukon täyteläisin, muiden jäädessä hyvin läpikuultaviksi. Hänen lisäkseen näkökulmahenkilöinä ovat lady Isibéal, Cáitlin ja Nóra. Olisin toisaalta mielelläni nähnyt Moirinnin näkökulman, sillä hän oli metsärosvona kovin kiinnostava.
Suosittelisin kirjaa 12-vuotiaasta ylöspäin, sillä tässä ei todellakaan ole sellaista veren ja suolenpätkien makua intiimeistä suhteista puhumattakaan, jota fantasiaa paljon lukenut odottaisi.
August 25, 2024
3🌟
(Pieniä spoilereita!)
Miljöönä 1500-luvun Irlanti on todella kiehtova. On aatelisia, hovijuonittelua, sotia, naisten vähättelyä ja naisia, jotka todistavat ennakkoluulot vääriksi. Ja tietenkin vihainen lohikäärme ja ripaus rakkautta.
Onko mitään parempaa kuin itsepäiset naispäähenkilöt? Rakastin Cáitlínin päättäväisyyttä, Nóran juonikkuutta, Isibéalin älyä ja Moirinnin ilkikurisuutta.
Oli myös kiva huomata, kuinka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia on tässä kirjassa huolimatta siitä, mihin aikaan se sijoittuu. Aldhelm pitää miehistä ja Éamon on transsukupuolinen.
Tykkäsin kirjasta, mutta sillä tavalla, että kuvailisin sitä sanalla ”kiva”. En hinkunut päästä lukemaan sitä, enkä oikeastaan miettinyt sitä muuten kuin lukiessani, toisin kuin erittäin hyvien kirjojen kohdalla. Kirjasta puuttuu yllättävyyttä ja hahmoista syvyyttä, mutta ihan kelvollista luettavaa se oli.
(Pieniä spoilereita!)
Miljöönä 1500-luvun Irlanti on todella kiehtova. On aatelisia, hovijuonittelua, sotia, naisten vähättelyä ja naisia, jotka todistavat ennakkoluulot vääriksi. Ja tietenkin vihainen lohikäärme ja ripaus rakkautta.
Onko mitään parempaa kuin itsepäiset naispäähenkilöt? Rakastin Cáitlínin päättäväisyyttä, Nóran juonikkuutta, Isibéalin älyä ja Moirinnin ilkikurisuutta.
Oli myös kiva huomata, kuinka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia on tässä kirjassa huolimatta siitä, mihin aikaan se sijoittuu. Aldhelm pitää miehistä ja Éamon on transsukupuolinen.
Tykkäsin kirjasta, mutta sillä tavalla, että kuvailisin sitä sanalla ”kiva”. En hinkunut päästä lukemaan sitä, enkä oikeastaan miettinyt sitä muuten kuin lukiessani, toisin kuin erittäin hyvien kirjojen kohdalla. Kirjasta puuttuu yllättävyyttä ja hahmoista syvyyttä, mutta ihan kelvollista luettavaa se oli.
February 24, 2025
Olisin halunnut tykätä tästä kirjasta enemmän, mutta valitettavasti saan annettua juuri ja juuri kolme tähteä, koska kirja on "ihan kiva". Tarina ei missään vaiheessa imaissut mukaansa, vaan luin tätä kirjaa melkein kaksi viikkoa. Kertojahahmoja on useampia ja periaatteessa he ovat sopivan erilaisia, mutta harmittavasti he kaikki vaikuttavat hieman pahvisilta eivätkä oikeilta tuntevilta ihmisiltä. En kiintynyt hahmoihin, mikä aiheutti sen, että en myöskään oikein jaksanut jännittää heidän kohtaloaan. Juonittelua oli omaan makuuni liian vähän ja lupaavan brutaalista alusta huolimatta tarina vähän lässähtää.
December 21, 2025
Kirjoitustyyli oli todella pintapuolista, sekä hahmot ja dialogit epäuskottavia ja naiiveja, olkoonkin nuortenkirja, mutta kyllä nuorillekin voisi tehdä laadukkaampia kirjoja.
Siinä missä juoni mateli eikä vienyt minnekkään, niin ensimmäisen 150 sivun aikana hahmojen kehitys tuntui kiirehdityltä - siihen mennessä oli ehditty jo vannoa rakkautta juuri tavattuun hahmoon, vaihtaa sukupuolta ja nimeä ja blablablabla.
Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä tällä, mutta minun mielestäni tarina oli kaikkea muuta kuin kiinnostava, kirjoitus köyhää ja taitamatonta, sekä puuduttava kokemus kokonaisuudessaan.
Siinä missä juoni mateli eikä vienyt minnekkään, niin ensimmäisen 150 sivun aikana hahmojen kehitys tuntui kiirehdityltä - siihen mennessä oli ehditty jo vannoa rakkautta juuri tavattuun hahmoon, vaihtaa sukupuolta ja nimeä ja blablablabla.
Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä tällä, mutta minun mielestäni tarina oli kaikkea muuta kuin kiinnostava, kirjoitus köyhää ja taitamatonta, sekä puuduttava kokemus kokonaisuudessaan.
July 18, 2024
Piti suostutella itseni jatkamaan lukemista loppuun asti. Liian yksinkertainen, liian puhki selittävä, liian söötti. Suuria tunteita ja adjektiivitulvaa, blääh. Hahmot puhuivat muodollisesti ja vakavasti ilmeisesti siksi, että kirja sijoittui 1500-luvulle. Moni muu asia ajankuvassa menikin sitten pieleen, vaikka toki tämä on fantasiaa. Irlanti jäi maininnaksi taustalle, kun olisin kaivannut sitä enemmän esille.
Toinen tähti tulee siitä, että sentään joku hahmoista osoitti ymmärrystä lohikäärmettä ja sen käyttäytymistä kohtaan eikä tuominnut sitä heti pahana.
Toinen tähti tulee siitä, että sentään joku hahmoista osoitti ymmärrystä lohikäärmettä ja sen käyttäytymistä kohtaan eikä tuominnut sitä heti pahana.
September 29, 2024
Odotukset eivät olleet korkeat, mutta niitä kuitenkin oli. Kirjassa olisi lohikäärmeitä, hyviä hahmoja, vetävä juoni ja magiaa. Kaikkea muuta oli paitsi magiaa, mikä ei kyllä haitannut.
Tässä kirjassa oli paljon enemmän hovijuonittelua, kuin ajattelin. Mikä oli joskus kiinnostavaa ja joskus ei.
Lempihahmoni oli erityisesti Nóra, hän teki mitä huvitti ja haki omia etujaan. Hänen ja Isabéalin suhde oli ihana.
Muut hahmot olivat vähän meh.
Loppu oli vähän ennalta arvattava ja niin, jos minä olisin kirjoittanut tämän kirjan lopusta olisi tullut vähän verisempi.
Mutta aion kyllä lukea muutkin Mikaman kirjat.
Plus kansi on UPEA.
Tässä kirjassa oli paljon enemmän hovijuonittelua, kuin ajattelin. Mikä oli joskus kiinnostavaa ja joskus ei.
Lempihahmoni oli erityisesti Nóra, hän teki mitä huvitti ja haki omia etujaan. Hänen ja Isabéalin suhde oli ihana.
Muut hahmot olivat vähän meh.
Loppu oli vähän ennalta arvattava ja niin, jos minä olisin kirjoittanut tämän kirjan lopusta olisi tullut vähän verisempi.
Mutta aion kyllä lukea muutkin Mikaman kirjat.
Plus kansi on UPEA.
October 7, 2023
Ilmeisesti oon opiskellu liikaa historiaa, kun tässä kirjassa häiritsi ihan liikaa se, ettei se ollut oikein uskottava historiallisessa mielessä. Esim. naisten ja lgbtq+ hahmojen kohtelu oli tosi epäuskottavaa, ja se häiritsi mua tosi paljon, vaikka tää onkin fantasiaa ja saa siis määrittää täysin omat sääntönsä😅 Ehkä 3½🌟, mutta suosittelen silti lukemaan! Jos pystyy olla takertumatta historiallisiin ristiriitoihin, uskon, että fantasian ystävät saa tästä hyvän lukukokemuksen!
November 5, 2023
En yleensä ole fantasiakirjojen ystävä, mutta en kadu tarttuneeni tähän tarinaan. Uskon, että kirja olisi saanut minulta viisi tähteä nuorten kirjan kohderyhmänä 30 vuotta sitten. Nyt se oli aikuiselle virkistävä välipala, joka vei mukanaan niin, että kirja tuli luettua hetkessä. Kirjassa esitellään hienosti erilaisia nuoria ja heidän vahvuuksiaan, niitä arvottamatta.
November 26, 2024
Hienoa maailmanrakennusta ja tunnelmaa, mutta jotenkin tarina ei vain noussut siivilleen. Mun oli jostain syystä vaikea saada kiinni hahmoista, ja heidän kehityskaarensa ja sisäiset konfliktinsa jäivät päälleliimatun oloisiksi. Harmi, koska oon tykännyt Mikaman aiemmista kirjoista ja tässäkin on paljon potentiaalia.
November 1, 2023
Keskiaikafantastinen seikkailu lohikäärmeineen ja vahvoine naishahmoineen tarjosi etsimääni todellisuuspakoa syksyisiin iltoihin. Käänteitä ja rajujakin tapahtumia riitti, mutta hahmojen paljous lievensi heihin kiintymistä - hyvässä ja pahassa.
January 14, 2024
Oikein kiva YA-fantasia. Lohikäärmeitä voisi aina olla lisää, hehe! Toimi myös äänikirjana, johon vaihtelin välillä lukukokemuksen aikana. Superisoa plussaa sateenkaariaiheista. Oli myös yllättävän raakoja yksityiskohtia, vaikka pääpaino olikin ystävyyssuhteissa.
October 1, 2023
Niin hyvä fantasiaseikkailu!
Ainoa miinus siitä, ettei kirjalle ole suunnitteilla jatko-osaa :D
Ainoa miinus siitä, ettei kirjalle ole suunnitteilla jatko-osaa :D
January 9, 2024
Tää oli mulla kesken ikuisuuksia🫣 Loistava miljöö, mutta tarina jumitti vähän liikaa paikallaan. Isoa plussaa siitä, että tytöt pääsevät kerrankin juonittelemaan ja kalisuttamaan miekkojaan!
June 6, 2024
Söpö "ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka" loppu, mulla meni 7 kuukautta päästä tää läpi ja joidenkin hahmojen nimet oli liian samantyyppisiä, 3 tähtee
August 15, 2024
Perustarina, mutta ei houkutellut lukemaan.
February 25, 2025
loved the dragons, and the strong female characters, but the story itself was too long, and it should have focused on one main character
Displaying 1 - 30 of 31 reviews