Arvoituksellisen kiehtova paranormaali nuortenromaani Norasta, joka kantaa salaisuutta dna:ssaan.
Noran perhe on aina muuttanut maasta toiseen vaikeuksiin joutuessaan. Nyt Nora pakenee yksin suomalaiseen pikkukaupunkiin, jossa kohtaa sukunsa mysteerit. Siitä alkaa tapahtumien vyöry. Salaperäisen Mian perhe auttaa Noraa sopeutumaan uudenlaiseen elämään. Mutta voiko Nora auttaa yllättäen löytynyttä serkkuaan Peteä, jonka veressä virtaa vieläkin synkempi salaisuus? Onko liian myöhäistä?
”Te olette lääketieteellisiä sensaatioita. Teidän mahdottoman sukulinjanne olisi pitänyt hävitä jo tuhansia vuosia sitten. Mutta siinä te silti olette.”
Helena Waris (s. 1970) vietti lapsuutensa Pohjois-Karjalassa, ja muutti 13-vuotiaana Kiteeltä Mikkeliin, jossa kirjoitti ylioppilaaksi 1990. Esikoisromaani oli jo tuolloin työn alla, mutta tarvittiin puutarhurin opinnot ja pätkätyöt niin yrttitarhan opaskierrosten vetäjänä kuin hautaustoimiston apulaisenakin, sekä lyhyt ura käsityöläisyrittäjänä ja pidempi kotiäitiys ennen kuin aika oli kypsä Uniin piirretylle polulle.
Suurimmat sysäykset kirjan toteutumiselle ovat jäljitettävissä Oriveden Opistoon, Mikkelin Kirjoittajiin ja MTV3:n Suureen Seikkailuun. Waris asuu Ristiinassa 100-vuotiaassa puutalossa. Uusperheeseen kuuluu 4-7 lasta ja 2 koiraa. Hänen sydäntään lähellä ovat maatiaiskasvit, kansanperinne, remontointi, rock-musiikki ja leivonnaiset. Hänen mottonsa on: Järjetöntä elää niin järkevästi, että kaduttaa. Sitä hän on noudattanut kiitettävästi.
Odotin jotain mystisempää ja vähemmän geneettistä. Ihan kiva ja nopea lukukokemus, mutta ei järjin syvällinen tai erikoinen. Romantiikka puolikin jäi vähän kädenlämpöiseksi ja loppuratkaisu oli mielestäni melkoinen antikliimaksi. Tässä oli aineksia johonkin eeppiseen urbaaniin fantasiaan, mutta tarina tuntui lähinnä kiirehdityltä ja sekavalta. Helppo ja nopealukuinen romaani, jos kaipaa jotain iisiä aivot narikkaan kirjallisuutta.
Annukka Salama toteutti Faunoidit-sarjassa vastaavan urbaanin romanttisen ya-fantasian paljon kuumemmin ja tyylikkäämmin jo 10 vuotta sitten, eikä muinainen Egypti valitettavasti tuonut tähän oikein mitään lisäarvoa.
Noralle paljastuu, että hän kuuluu ikivanhaan salasukuun, kimeereihin, joiden DNA:han on tuhansia vuosia sitten Egyptissä sekoitettu myös eläinten DNA:ta. Erityislaatuinen perimä tuo mukanaan erityiskykyjä – mutta myös vihollisia, jotka haluavat pyyhkiä kimeerit pois maailmankartalta.
Odotukseni kirjaa kohtaan olivat melko korkeat. Kirjan kansi on aivan upea (kiitos taas kerran, Karin Niemi), ja lähtöasetelma oli erittäin mielenkiintoinen. Valitettavasti kiehtova kimeeri-idea jää kuitenkin kirjassa ihan sivuosaan, ja sen sijaan keskitytään lähinnä turhilta ja kiusallisilta tuntuviin ihmissuhdekuvioihin. Niitten sijaan olisin erittäin mielelläni lukenut enemmän esimerkiksi kimeerien synnystä ja historiasta.
Kirja sijoittuu Mikkeliin, mikä aluksi vähän huvitti (näin entisenä mikkeliläisenä), mutta miksipäs ei Mikkeli voisi olla kimeerien keskuspaikka. "Mikkeli saattoi olla yhtä hyvä paikka kuin mikä tahansa, myös Bristol", kuten kirjassa todetaan. Ilahdun myös aina, jos suomalainen urbaani fantasia sijoittuu jonnekin muualle kuin pääkaupunkiseudulle, joten arvostan kyllä siinä mielessä miljöövalintaa.
Haluaisin melkein antaa toisen tähden loistavasta asetelmasta. Muinaiset egyptiläiset loivat ihmisiä, joilla on tietyn eläimen ominaisuuksia, ja 2000-luvulla tämän porukan jälkeläisiä löytyy erityisen tiheään Mikkelistä. Uhkana on muun muassa kimeerien hävittämiseen erikoistunut uskonlahko.
Juonessa kuitenkin sai kunnolla huomiota ainoastaan salamarakastuminen serkkuun. Oli jatkuvasti tunne, että minun on täytynyt hypätä sivuja yli, kun tilanteita ei oikein pohjustettu tai käsitelty kunnolla. Tuntuu, että lukijana mitään tunteita ei kerennyt heräämään, kun oltiinkin jo seuraavassa käänteessä.
Suurimpia kysymyksiä spoilereissa:
Tässä oli aineksia hyväksi kirjaksi, mutta sivuja olisi tarvittu ainakin toinen mokoma lisää.
Kirjan alussa vallitseva salailun ilmapiiri, ja sen salamyhkäisyyden verhon vähittäinen avautuminen, onnistui olemaan koukuttavaa luettavaa, ainakin johonkin vaiheeseen asti. Sitten kirjan juoni alkoi hajoilla ja tapahtui yllättäviäkin käänteitä, joista voi olla montaa mieltä... Paranormaali nuortenromaani Bristolissa perheineen asuvasta Norasta, joka kantaa dna:ssaan salaisuutta, josta ei itsekään aiemmin tiennyt.
Kimeerit ovat todellinen ilmiö, mutta tässä romaanissa tuon ilmiön reunoja venytetään huomattavasti yli fiktion rajojen, melko kekseliäällä ja jännittävällä tavalla. Nuorelle Noralle alkaa vähitellen selvitä, että hänen perheensä on kantanut mukanaan suurta salaisuutta jo vuosituhansien ajan; ja kantanut sitä kirjaimellisesti, omissa geeneissään. Heidän sukulinjansa jatkuminen muinaisesta Egyptistä näihin päiviin saakka on ollut ihme. Heillä on toisen eläinlajin geenejä sekoittuneena omiinsa muinaisten ihmiskokeiden tuloksena. On ollut myös hyvä syy pitää asia visusti salassa. Siksi perheen aikuiset eivät ole siitä lapsilleenkaan puhuneet. Lapsia on vain jyrkästi kielletty antamasta verinäytteitä tuntemattomille hoitajille tai lääkäreille. Nyt käy kuitenkin vahinko, ja Nora antaa verinäytteen tavallisille hoitajille. Jo seuraavana päivänä perhe on suunnittelemassa muuttoa pois Briteistä; katoamistemppua, jälleen kerran. Heidän perheensä on aiemminkin äkkinäisesti muuttanut maasta seuraavaan. Tässä vaiheessa perhe kuitenkin hajoaa, ja Nora muuttaa serkkujensa luo Suomeen. Mukaansa hän saa kassillisen käteistä ja uuden passin, mutta ei vielä tarkkaa tietoa siitä, miksi hänen ylipäätään pitää muuttaa. Hän erkaantuu nyt perheestään, koska ei halunnut menettää nykyistä elämäänsä kokonaan.
[Spoiler alert tästä eteenpäin:] Kirjassa selviää myöhemmin, että kimeerejä on paljon enemmän kuin Nora olisi voinut uskoa. Kimeereillä voi olla perimää myös lukuisilta eri eläinlajeilta, ei vain siltä samalta, jolta hänellä on. On mm. kissojen, koirien, shakaalien ja oliko virtahepojenkin kanssa risteytyneitä ihmisiä. Suomessa on kokonainen kimeerien salainen yhdyskunta Mikkelin seudulla. Kimeerejä myös vainotaan maailmalla. Heitä etsitään ja heitä jopa murhataan. On myös olemassa yritys, joka osaa poistaa tai mitätöidä eläingeeniperimän jollain konstilla. Ja on vihamielinen mafian tapainen ryhmittymä, joka vainoaa kimeerejä...
Melko helppolukuinen fantasiaa ja paranormaalia scifiä sekoitteleva nuortenromaani, jota voi suositella tyylilajista pitäville yläkoululaisille.
Arvio on julkaistu ensimmäisen kerran Tiinareads -Instagramtilillä.
Marraskuun 2. luettu kirja on Helena Wariksen "Kimeerit", jonka siskoni osti Kirjamessuilta ja jätti minulle luettavaksi lähtiessään kotiin. Siskon suositus lukea Wariksen kirjat, enköhän tartu haasteeseen 🔥
Modernia YA-fantasiaa kivasti tällä kertaa tuolla Itä-Suomessa ja Kainuussa, siitä tietty heti plussaa että paikat toivat kivaa vaihtelua monien muiden kirjojen sijainteihin, jos puhutaan siis meidän reaalimaailmaan periaatteessa sijoittuvasta maagisesta realismista.
Kirja oli pakko ahmia, sujuvasti kirjoitettu ja vetävä luettava. Hetkittäin oli olo että isoja juonilinjoja oli vedelty reippaalla kädellä suoriksi, kaikki hurjan lopulliset asiat, etäisyydet yms. olivatkin yhtäkkiä ihan tavoitettavissa ja naapurikaupungissa, ongelmat ratkesivat sormia napsauttamalla... MUTTA päätin sitten pistää sisäisen kriitikkoni lomalle. Kirja oli hyvä ja se on suunnattu nuorille lukijoille. Tästä olisi ollut pakko tehdä tuhti trilogia, jos kaikki juonikuviot olisi haluttu vääntää pitkän kaavan kautta. Lopulta kokonaisuus oli todella toimiva ja ihmeellistä että joku kykenee pakentoimaan tarinan näinkin oivalliseksi kokonaisuudeksi.
Kirjassa Nora joutuu siirtymään äkkiä ja selittelemättä Bristolista Mikkeliin. Ei oikein itsekään käsitä mitä tapahtuu mutta ilmassa on uhkia, joten Noran on vielä alaikäisenä toteltava vanhempiaan. Veli Jon jää Bristoliin tyttöystävänsä luokse ja pian Nora on omillaan kaukaisten sukulaisten luona. Mikkelissä kuitenkin asuu kiinnostavia tyyppejä, eikä vähiten samassa taloudessa asusteleva Pete. Nora on hetkessä kaikenlaisten ihmisten ja tapahtumien keskipisteessä. Kaikki ihmiset, kuten Nora ja Pete eivät ole ihan sitä, miltä päällepäin näyttää. Alkaa seikkailu asioiden selvittämiseksi, Peten ja muiden pelastamiseksi sekä perheen yhdistämiseksi uudestaan.
Kirja viliseen nörttiviittauksia Noiturista Hobitteihin, siinäkin mielessä hauskaa luettavaa🔥
Pidin ideasta, lauma ihmisiä, joiden veressä on myös jonkun eläimen dna:ta. Sakaaleja, kissoja, härkiä ja jotain muita. Ja luonnollisesti joku näitä eläinverisiä metsästävä porukka, jolta täytyy piileskellä ja puolustautua. Sekaan vielä vähän yliluonnollisia kykyjä, niin voiko muka mennä vikaan?
No, voi. Aineksia oli vaikka mihin hienoon, maagiseen, mystiseen syntytarinaan ja selviytymiseen ja vaikka mihin, mutta se jotenkin lässähti lääketieteelliseksi jargoniksi. Metsästäjätkään ei vaikuttaneet yhtään pelottavilta, lähinnä ihmettelin mikä niissä nyt oli niin vaarallista. Lupaavia romanssin aineksiakin oli, mutta miten ihmeessä ne onnistuttiin kesyttämään kädenlämpöisiksi?
Ehkä kirja oli liian lyhyt. Harvemmin tuntuu että joku kirja on liian lyhyt, mutta tässä niin taisi käydä. Asioihin ei ehditty pureutua kunnolla. Kaikki olisi kaivannut lisää lihaa luiden ympärille, että olisin ymmärtänyt miksi jotakin tapahtuu tai ei saa tapahtua.
Mutta oli tässä aineksia, yllättäviä käänteitä jonkin verran ja mahtava idea! Se jäi epäselväksi oliko tähän tulossa jatkoa vai ei.
Kimeerien alkuidea on kiintoisa ja Waris on taitava kirjoittaja, siinä mielessä tätä luki ilokseen. Kokonaisuus tuntui kuitenkin kiirehdityltä ja jäin itse kaipaamaan paljon lisää tarinaan. Ihmissuhteisiin ja niiden kiemuroihin ehdittiin kyllä keskittyä, itse kimeereihin, heidän voimiinsa tai kirjan keskiössä olevaan salailuun ja kamppailuun ei niinkään. Harmi!