Hervantalainen

Koskinen #17

by Seppo Jokinen

Tampereella sattuu henkirikosten sarja, jonka tekijästä komisario Koskisella ei ole muuta tietoa kuin vahva aavistus siitä, että liikkeellä on oikeuden omiin käsiinsä ottanut kostaja.

Tutkijatiimi panostaa juttuun kaikki voimavaransa ja antaa sille koodinimen Hervantalainen. Alkaa ajojahti, jossa jokainen kulunut tunti ja minuutti merkitsevät kasvavaa pelkoa: ehtiikö Hervantalainen iskeä vielä kerran?

Hervantalainen on Seppo Jokisen 17. komisario Koskinen -dekkari.

Genres: Crime, Finnish Literature, Audiobook, Fiction

331 pages, Hardcover

First published April 1, 2012

About the author

FI: Seppo Sakari Jokinen (s. 13. huhtikuuta 1949 Tampere) on suomalainen rikoskirjailija.

Jokinen kävi keskikoulun Tampereen klassillisessa lyseossa ja lähti armeijan jälkeen 1970 Australiaan lähes neljäksi vuodeksi. Hän työskenteli 1975 lähtien Tampereen kaupungin tietokonekeskuksessa ja ehti toimia pitkään keskuksen pääoperaattorina, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi loppuvuodesta 2006.

Seppo Jokinen tunnetaan tamperelaista ja Hervannassa asuvaa komisario Sakari Koskista käsittelevistä rikosromaaneistaan. Jokinen on julkaissut säännöllisesti vuodesta 1996 lähtien vuosittain yhden kirjan.

Vuonna 2010 Jokinen vaihtoi kustantamoa Karistosta osuuskuntamuotoiseen suomalaisten dekkarikirjailijoiden omistamaan Crime Time -kustantamoon. Jokinen on Crime Timen perustajajäsen. Crime Time pyrkii julkaisemaan Jokisen kirjoja myös englanniksi. Ensimmäisenä aiotaan julkaista Hukan enkelit Yhdysvalloissa.

EN:Seppo Sakari Jokinen (born April 13, 1949 in Tampere) is a Finnish writer of crime fiction.
His books' main character is the fictional police officer Sakari Koskinen from Hervanta, Tampere. Koskinen is divorced and has a son named Antti. The books are published by CrimeTime.
Jokinen himself is also from Tampere. He spent nearly four years in Australia after serving in the army in the early 1970s. He was for many years the main operator in the Tampere city IT centre.

Reviews

[Outi]

Tämä sattui olemaan ensimmäinen Komisario Koskiseni. Tartuin kirjaan lukuhaasteen takia, jossa piti lukea jotain, mikä sijoittuu omaan kotikaupunkiin. Hervantalainen täytti sen kriteerit jopa kaupunginosien myötä.

Vaikka en ollutkaan ennen lukenut tätä sarjaa, niin se ei vaikuttanut lukukokemukseen ollenkaan. Koskisen maailmaan pystyi helposti sujahtamaan sisälle, ja kirja tuli luettua aika nopeasti. En yleensä kajoa dekkareihin kovinkaan usein, koska mielestäni niissä on aina vähän kaavamainen meno. Tästäkin kirjasta löytyi se perus dekkarikaava, mutta oli se ihan viihdyttävää pitkästä aikaa. En normaalisti myöskään tykkää kirjoista jotka sijoittuvat oikeisiin paikkoihin ja sitten joka kadunkulmaa ja -nimeä kuvaillaan kauhean tarkasti, itse en oikein pääse siihen mukaan - paitsi nyt, kun ne kadunkulmat ja -nimet olivat omat lapsuudenmaisemani. Pääsipä itse asiassa myös entinen työpaikkani mukaan kirjaan! Voi olla että Jokinen on käynyt siellä työpaikallani jopa samaan aikaan kun olin itse siellä, ainakin näin oli hauska kuvitella kirjaa lukiessa.

Itse juoni oli osittain aika arvattavissa jo kauan ennen loppua, mutta täytyy myöntää, että kirjassa oli ihan jännä näkökulma rikoksille. Poliisien misogyniaa hönkivää sananvaihtoa oli välillä vähän raskasta lukea, mutta toisaalta, eipä se ilman sitä olisi varmaan kovin todentuntuista ollutkaan. En ehkä ole ihan oikea ihminen lukemaan poliisikirjoja muutenkaan. Koskinen hahmona on ainakin ilahduttavan epätäydellinen ja suhteellisen monipuolinen, joskin se jatkuva protokollan uhmaaminen toi säröjä siihen monipuolisuuteen.

Kaiken kaikkiaan ihan ookoo kirja: voi olla että palaan joskus Komisario Koskisen luo, jos tekee mieli lukea lisää suomenkielisiä dekkareita.

[Vuokko]

Seppo Jokisen Hervantalainen tarjoaa Koskinen-sarjan kirjoillaan aina yhtä luotettavasti pakokeinon arjesta. Rikosketjun selvittäminen ja yksityiskohtien avautuminen pitää lukijan valppaana. Jokisen rosoinen kieli ja Tampereelta tutut paikat loivat lähelle tulevia henkilöhahmoja, ja "ilo" hypätä Koskisen makaaberien tapausten kyytiin tuntuu olevan aina etenkin syksyyn sopiva!

[Heidi]

Kirjan juoi oli hyvä. Tykkäään jokisen kirjoista lukija pilasi lukunautinnon. Ola tuominen lukee niin teennäisesti muutellen ääntä. Jotkut hamoista on lukijan tulkinassa kuin kurkkusairaita, tosi epämiellyttävää yli näyttelemistä.

[Jittishodan]

Koskinen-sarjan dekkari parhaasta päästä. Yksi mielenkiintoinen juoni, joka jaksoi liitää loppuun saakka.

[Anneli Renfors]

Elämäni ensimmäinen komisario Koskinen, mutta ehkä ei viimeinen. Jännittävä, ihan uskottava ja tietenkin niin tamperelainen.

[Maria Laru]

Tarinat vie mennessään. Helmet 2020 kohtaan 42 Kirjassa on isovanhempia

[Johanna]

Seppo Jokisen kirjat onkin olleet jonkin aikaa tauolla, kun kyllästyminen jossain vaiheessa iski. Tämä oli vaihteeksi oikein hyvä komisario Koskinen. Kotikaupunkinsa näkee taasen vähän toisessa valossa.

[Markus]

Tämä oli ensimmäinen Koskinen jonka olen lukenut, ja pidin kyllä. Kerronnan tyyli muistuttaa Joensuun Harjunpää-kirjoja joista olen myös pitänyt. Yksityiskohtaiset Tampere-kuvaukset ovat hienoja, vaikka paikallisille varmaan merkitsevät vielä enemmän.

[Juhlemi]

Taattua, tuttua Seppo Jokista.
Ei kuitenkaan mitään yllätyksiä, olisin ehkä odottanut että komisario Koskisen
ihmissuhteissa tapahtuisi enemmän.

[Marias]

Takuuvarma lukukokemus. Lukija saa käyttää päätään viimeiseen asti. Tutut maisemat vilisevät silmien ohi, kun kierretään ympäri Hervantaa murhaajan perässä.

[Hanna]

Toimivaa työmatkaluettavaa. Oli kiva lukea kirjaa, kun pystyi hahmottamaan mieleensä tapahtumapaikkojen maisemaa ja ympäristöä Tampereella.

[Emmi]

Taattua Jokista ja Koskista. Hyvä teema.