Jono

by Heidi Jaatinen

Miesjono ilmaantuu omakotitalon pihaan

Leppoisassa kaupunginosassa nautiskellaan alkukesän lämmöstä. Harjun laella tie tekee mutkan, ja siinä kohtaa sijaitsee viehättävä omakotitalo. Vieressä on lihakauppa, jonka takana erään tangokuninkaan lapsuudenkoti, nykyään palvaamo. Vanhassa kaksikerroksisessa talossa muuan perhe pitää pientä pubia.

Odottamatta omakotitalon pihalle ilmaantuu jono. Joukko ihmiskoiraita asettuu siihen eikä lähde minnekään. Miehiä alkaa kertyä lisää, niin että jonon olemassaoloa on vaikea olla huomaamatta.

Talossa asuvat taidemaalari Aarni Härkäsimppu ja kirjastonhoitaja Aina Kuluntalahti. Aarni arvelee jonon koostuneen taiteenihailijoista, mutta Aina tietää asian oikean laidan.

Eräänä iltana he ovat rakastelleet. Aarni on villinnyt Ainaa soittamalla udmurttilaisella jouhikolla. Täyttymyksen hetkellä Aina on lausahtanut autuaallisesti: ”Tänä kesänä minä annan kaikille, jotka tulevat pyytäneeksi.”

Pihalla jono vain kasvaa. Siihen liittyy liikemiehiä, urheilijoita, poliiseja, poliitikkoja, rakennusmiehiä, suutareita, toimittajia, maanviljelijöitä, myyjiä, työttömiä, panostajia, gynekologeja, soitonopettajia, uimavalvojia, rajamiehiä.

Mitä sanot, Aina, pitäisikö jonon suhteen tehdä jotain?

217 pages, Hardcover

First published September 1, 2011

About the author

Heidi Jaatinen (s. 1968) on kiuruvetinen kirjailija, joka on työskennellyt opettajana, toimittajana, emäntänä ja ohjannut perustamassaan harrastajateatterissa. Harrastuksekseen hän keräilee urheiluvälineitä ja tuppautuu yllättäen sukuloimaan.

Jaatisen kolmas romaani Kaksi viatonta päivää oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2014.
Romaani Koski (2018) on saanut 2.1.2019 Kuopion kaupungin jakaman Savonia-kirjallisuuspalkinnon. Savonia-palkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena edellisvuonna ilmestyneestä merkittävästä savolaisesta kaunokirjallisesta teoksesta. Palkintosumma on 12 000 euroa.

Reviews

[Rosa · Rating 2 out of 5]

Mä en jotenkin päässyt kärryille tässä.

[T.M · Rating 3 out of 5]

Hauska ja lämmin kirja. Kirjoitustyyli huojui kauniin ja kornin välimaastossa. Mielestäni käsitteli humoristisesti "hyvin suomalaista" seksuaalisuutta. Yksiavioisuuden positiivinen teema ja kirjan huokuva ilomielinen henki yllätti. Kirjoitustyyli menetti kuitenkin otettaan loppua kohden - kirjoittaja olisi kyennyt radikaalimpiin juonituksiin ja tunnekuvailuihin. Joskin loppu oli ainakin itselle yllättävä. Lukija jäi ilman hurmosta, jonka kirja olisi voinut halutessaan aiheuttaa.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Aivan jotain muuta mitä odotin. Kerrassaan riemastuttava.

[Marja Kauppinen · Rating 2 out of 5]

todella outo