Eeva Rohas (s. 1982 Helsingissä) on valmistunut filosofian maisteriksi vuonna 2005 Jyväskylän yliopistosta, missä nykyisin suorittaa nykykulttuurin tutkimuksen jatko-opintoja.
Rohas toimii luovan kirjoittamisen ohjaajana KVS-Instituutissa, aiemmin hän on työskennellyt muun muassa prosessikirjoittamisen opettajana Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
Teatterin maailma on Rohakselle tärkeä. Hän on näytellyt Tikkurilan teatterissa vuosina 1995 - 2000 ja vuodesta 2002 lähtien Jyväskylän ylioppilasteatterissa. Hän on myös kirjoittanut näytelmiä. Rohaksen näytelmä Boxing palkittiin parhaana kantaesitystekstinä ylioppilasteatterifestivaaleilla 2009.
Rohaksen esikoiskirja, novellikokoelma Keltaiset tyypit ilmestyi syksyllä 2010. Teos oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Eeva Rohas asuu Jyväskylässä miehensä ja poikansa kanssa.
Eeva Rohas kirjoittaa kiehtovasti, lukijaansa aliarvioimatta. Kirja on hallittu kokonaisuus, aukkopaikat jäävät kutkuttamaan. Alun hitaus muuttuu lopussa intensiivisen hengästyttäväksi, ja loppuratkaisu jättää haukkomaan henkeä.
Ehjä ja hyvin kerrottu kokonaisuus. Kauniita sanoja ja lauseita, mutta niistä muodostuu lopulta aika tavanomainen tarina. Monen henkilön elämän kuvaaminen ja niiden yhteen nivoutuminen tuntuu yhä tyypillisemmältä ratkaisulta saada tarina kantamaan (ainakin suomalaisten nuorten naiskirjailijoiden tapauksessa). Kehenkään henkilöön ei saanut mitään todellista samaistumispintaa, vaikka jokainen olikin kuvattu inhimillisesti.
Huippu-uimariksi tähtäävän Fannyn ahdistus, arkipäivä ylä-asteella ja äidin kuolema oli kuvattu stereotyyppisesti, mutta silti niin, että tunteisiin pystyi samaistumaan.
Jännittävä ja nopealukuinen tarina rakkaudesta, pakkomielteistä ja perheistä. Rohas kirjoittaa hyvin ja kykenee kuljettamaan mukana useamman kertojan tarinaa. Loppuun olisin kaivannut jotain kokonaisvaltaisempaa päätelmää muutamalle henkilölle, mutta oli näinkin oikein mainio teos.
Kiehtova tarina, paljon hyviä yksityiskohtia ja mieleenjääviä kohtauksia. Lopussa olisin odottanut kirjalta vielä jotain enemmän, jotain tajunnanräjäyttävää... Nyt loppu tuntui jäävän hiukan puolitiehen, ja muut henkilöt jäivät yhden kiinnostavimman hahmon varjoon.