Heidegger, Žižek ja vallankumous

by Tere Vadén

Miksi mannermaisen filosofian mahtihahmo ja ekologisen ajattelun edelläkävijä Martin Heidegger uskoi vuonna 1933, että Adolf Hitler on Saksan ja Euroopan tulevaisuus? Entä miksi ”lännen vaarallisin filosofi” Slavoj Žižek kehuu Heideggerin militantismia?Teos tarkastelee Heideggerin ja Žižekin liberalismikritiikkiä. Se keskittyy näiden vallankumouskäsitysten yhtäläisyyksiin ja eroihin romuttaen samalla käsitystä filosofian epäpoliittisuudesta. Samalla teos sopii johdatukseksi Heideggerin ja Žižekin ajatusmaailmoihin. Se sisältää myös ensimmäisen kattavan suomenkielisen esityksen Heideggerin natsismista ja filosofien reaktioista siihen.

Genres: Philosophy

286 pages, Paperback

First published January 1, 2012

Reviews

[Minäpäminä · Rating 4 out of 5]

Asiallista härkkimistä suuntaan jos toiseenkin. Vadén ei vain käsittele omaa anarkismiaan samoin kriittisesti kuin Heideggerin ja Zizekin etatismia. Mutta arvokasta että Vadén ottaa Heideggerin natsismin vakavasti, leimaamatta sitä Heideggerin kokonaisprojektin kannalta merkityksettömäksi syrjähypyksi tai edellistä kokonaan määrittäväksi olemukseksi. Vadén piirtää esiin politiikanfilosofisen Heideggerin: yllättävä uusi tuttavuus.

[Rasmus Tillander · Rating 4 out of 5]

Mistä vallankumous on tehty?

Tätä kysymystä, tai no teknisemmin vallankumouksen ontologiaa, Suomen johtaviin filosofeihin lukeutuva Tere Vadén avaa tässä kirjassa asettamalla vastakkain Martin Heideggerin ja Slavoj Žižekin ajattelun.
Maallikon korvaan tämä kuulostaa varmaan aika standardilta yhteiskuntateorialta, kahden jäbiksen näkemyksiä siitä onko vallankumous kansallisen olemuksen ilmentyvä vai universaali dialektinen prosessi.

Mutta se mikä tekee asetelmasta kiinnostavan, on se, että sen lisäksi, että Heidegger oli yksi 1900-luvun keskeisimmistä filosofeista, hän oli myös natsi. Siis ihan korttikantava Saksan kansallissosialistisen puolueen jäsen. Žižek taas on vasemmistolainen julkkisfilosofi, joka on kirjoittanut esimerkiksi siitä miksi Heidegger otti vuonna 1933 askeleen oikeaan suuntaan lähtiessään mukaan natsiliikkeeseen.

Juuri tämän kysymyksen, Heideggerin filosofian politisoitumisen tarkastelu onkin teoksen parasta antia. Žižek ja erityisesti Heidegger ovat olleet omalla filosofiapolullani keskeisiä hahmoja. Vaikka olen tiedostanut jälkimmäisen natsismin, tuo Vadén selkeästi esiin mitä fasismi todella tuo Heideggerin haastavaan ja hyvin korkealla abstraktion tasolla liikkuvaan filosofiaan.

Esimerkiksi Heideggerin kuuluisa Daseinin (~"täällä-oleminen") taustalla on näkemys siitä, että tämä olemisen kätketty paljastuminen voi aidossa muodossaan tapahtua vain kreikkalais-saksalaisessa (jep?) todellisuudessa. Samoin Vadén valaisee erinomaisen kiinnostavasti esimerkiksi sitä miten Heideggerin näki vallankeskitymisessä yhdelle fasistiselle johtajalle keinon murtaa teknologisen olemisentavan tyrannia aidon Daseinin tieltä ja kuinka hän yritti, lopulta tietenkin epäonnistuen, tehdä tämän aidon olemisen paljastumisesta keskeisen osan fasistista korkeakoulupolitiikkaa.

Žižek soittelee kirjassa toista viulua, mutta hänen ajattelunsa on oivallinen peili Heideggerin kelojen reflektoinnille. Žižekin mukaan Heideggerin heittäytyminen politiikkaan ja tämän pyrkimyksen ontologiseen vallankumoukseen, kapitalistis-liberalistisen ajattelun tyrannian murtamiseen, oikeana lähtökohtana, joskin väärällä twistillä. Samat elementit kun ovat läsnä myös esimerkiksi Leninin toiminnassa (Žižek ajatteli, että tässä oli oikea twisti vaikka hommat menivät lopulta aivan metsään). Vadén ei kirjassa päästä saippuaisen liukasta Žižekiä irti filosofisista pihdeistään vaan tuo hyvin esiin tämän ajattelun ristiriitaisuuksia. Žižekin mukaan vallankumous on kuitenkin pohjimmiltaan tietyllä tapaa universalistinen tapahtuma - siinä missä Dasein on hyvin partikulaari, on Žižekin ontologian peruspalikkana itselleni hieman hankalasti ymmärrettävä minimaalinen universaali subjekti. Itselleni ymmärrettävin esimerkki tästä on Žižekin tulkinta ristinkuolemasta - jossa Absoluuttinen Jumala ja sitä myöten etninen uskonto kuolevat ja tilalle tulee universalistinen Pyhä Henki. Mutta Vadén, joka tapauksessa kritisoi toveri Slavoj'ta siitä, että hän ei oikeastaan pysty tekemään eroa vallankumousten sisäisten tarkastelun partikularismille ja niiden ulkoisen tarkastelun minimaaliselle universalismille. No joo, tämä "nokan ja pyrstön" dialektiikka meni itseltäkin snadisti yli hilseen.

Mitä Vadén sitten itse ajattelee? Hyvän filosofin tavoin ottaa tietenkin rusinat pullasta - Heideggerilta ajatuksen ontologisesta vallankumouksesta ja niiden kontekstisidonnaisuudesta hyläten fasismin; Žižekin universalismin ja analyysin väkivallasta, hyläten eurosentrismin ja orastavan valtiokeskeisyyden - päätyen siihen, että siinä missä Žižekin lacanilaisväritteisen kelailun mukaan tietty määrä autoritäärisyyttä toimii rokotteena, joka mahdollistaa terveen vallankumouksen, on tämä rokote oikeasti ei-eurooppalaisen, ei-ympäristöä tuhoavan ja kansanmurhaavan yhteiskunnallisen olemisen tavan mahdollisuus. Tässä myös kaunis yhteys juuri lukemaani Alussa oli -teokseen. Mutta joo, kuten Vadénilla aina, tämä oli hyvää settiä.

[Aleksi · Rating 3 out of 5]

Kirjan parasta antia on Vadenin perusteellinen selvitys Heideggerin natsismista (spoiler alert: hyvin perustellusti voidaan sanoa, että hän oli natsi mikä tekee Heideggeristä oikeastaan kiinnostavamman ajattelijan, kuin jos hän ei olisi ollut.). Säännöllisesti oli myös olo, että pitäisi olla syvemmällä Heideggerissa, josta tästä saisi kunnolla jotain irti. Zizek jää sivurooliin, mutta hänen vallankumousajattelunsa suhdetta Heideggeriin käsitellään ihan kiinnostavasti, joten mikäli Heidegger ja vallankumous kiinnostaa, niin voin varauksella suositella, jos nyt ei parempaakaan luettavaa satu keksimään.