Rajanaapuri on kertomus kahdesta miehestä, naapurista joka tekee ja kertojasta joka ei tee. Kertojalla on asiat hyvin ja järjestyksessä: hän katselee valmistalonsa ikkunoista, miten naapuri ryhtyy tuumasta toiseen. Kertoja seuraa kiikareillaan naapurin kuutta lasta ja ihanaa vaimoa, jota ei tietenkään pitäisi katsella.
Hillittömän hauskassa ja elämää humaanisti tarkastelevassa Rajanaapurissa naapuruksia yhdistää yksi asia: pelko. Toinen heistä pelkää kuolemaa, toinen elämää. Kumpaa sinä pelkäät?
Lipastin Rajanaapuri on lähes täydellinen sympaattisen humoristinen ja salaviisasteleva kirja. Kahden kovin erilaisen keski-ikää lähentelevän miehen ystävyydentapainen on lupsakkaa seurattavaa. Toinen miehistä on ikuisia remontteja harrastava ja ojankaivajan ammatista haaveileva kuuden lapsen isä. Toinen taas on yksin asuva historian opettaja, jonka pihassa ja talossa kaikki on tiptop. On menossa opettajan kesäloma, ja paremman tekemisen puutteessa hän istuu naapurin pihalla ihmettelemässä miehen uusinta projektia: pihasaunaa. Minkäänlaista apua hän ei tietenkään tarjoa, viisaita neuvojaan lukuunottamatta. Milloin iskias vaivaa, milloin taas jalassa on valkoiset housut.. Leppoisa naapuri ei kuitenkaan tunnu tällaisesta harmistuvan, vaan juttelee naapurilleen suunnitelmistaan ja elämänfilosofioistaan.
Miesten välitä sananvaihtoa ja kevyttä kinastelua on leppoisaa seurata. Samalla heistä avautuu traagisempiakin puolia. Opettaja esimerkiksi ei ole aina elellyt pirtissään poikamiehenä. Itseoppinut remonttireiska taas oli hyvin tunnistettava hahmo, jollaisia saattaa minultakin löytyä ihan perhepiiristä.. Lipastin naapurissa yhdistyvät onnistuneesti Paasilinnan tee-se-itse-miehet ja Kyrön kuivakat sanailijat. Vasta aivan lopussa lukeminen menee vaivaannuttavaksi, kun kertojan kiinnostus naapurin vaimoon alkoi ottaa kiusallisen isoja kierroksia. Siihen asti Rajanaapuri on kutakuinkin täydellinen kevyt välipalakirja, jota muuten ajattelin vinkata yseille kotimaisen kirjallisuuden kurssille.
Olen aina pitänyt Lipastin kirjoitustyylistä ja huumorista. Rajanaapuri ui syvempien tunteiden pihalammessa, mutta yhdistää surua ja huumoria riipivällä tavalla. Lauseiden soinnissa on mukana suomalainen Mielensäpahoittaja - mies, jolla on elämä järjestyksessä ja mielipiteet nelikulmaisia. Tämä laji tietää, kuinka kurkihirret asetetaan ja lattia laudoitetaan.
Naapurissa asuu Naapuri. Naapurin vaimo ja kuusi lasta ja tuleva saunamökki. Hiirenpapanainen sahajauho, herkästilaukeava naulapyssy. Saunan ympärille rakentuvat kaihoisa kolmoisdraama on elämänmakuinen ja toivottumuudessaan toivoa herättävä. Lopussa heitetään löylyä.
Erityisesti jäi mieleen pyörimään kuvaus siitä, kuinka elämän aikana sitä elää monen ihmisen kanssa, vaikka nimellisesti jaanittaa vain yhden arjessa mukana.
Ensimmäinen puolikas kirjasta oli ihan kuunneltava; pointiton, mutta ihan hyväntuulinen. Kertojan ja naapurin omituista kaveruussuhdetta oli ihan hauska seurata absurdilla tavalla. Lehmänhäntäefekti oli melkoinen, kun viimeisen levyn kohdalla koko tarina vain syletti ihan armottomasti kertojan idiotismin takia. Tarkoitus oli ilmeisesti olla hauska, mutta minulle touhu näyttäytyi säälittävänä ja vastenmielisenä.
Leppoisa kirja, joka kertoo yhtä paljon naapurista kuin kertojasta itsestäänkin, vieden nämä lopussa jopa yllättävään käänteeseen, jossa jähmeä kaavoihin kangistunut kertoja alkaa ehkä vähitellen ymmärtämään kummalisen optimistista naapuriaan. Miesten väliset pohdinnat ovat hupaisaa luettavaa. Tämä on helppo nähdä suomalaisena elokuvana mielessään.
Kyselin somessa kirjaa, joka saisi minut naurahtelemaan. Tämä oli yksi, jota suositteli useampikin. Ajattelin, että koska Jälkikasvukausi oikeasti nauratti, ehkäpä tämä uutuuskin. Petyin. No, hyvä iltasatukirja Rajanaapuri oli. Ei koukuttanut eikä tullut uniin, mutta vei nopeasti untenmaille.
Lipastin letkeästä kirjoitustavasta kyllä pidän, mutta teos tuntui lähes koko ajan jotenkin tekohauskalta. Monia teräviä huomiota kirjassa on, mutta huumori vain ei nyt uponnut ja koheltamista oli liikaa. Pitkän avioliiton vaiheet oli kohta, joka jäi mieleen ja säväyttikin.
Loistava ja viihdyttävä tarina. Oli hauska tajuta kuinka kirjan alussa luotu ensi vaikutelma pikku hiljaa kääntyikin lopulta päälaelleen. Aluksi sitä on järkevän ja normaalin tuntuisen kertoja puolella, kunnes tarinan edetessä alkoi kyseenalaistaa tämän toimintaa ja ajatuksia. Naapuri, ei ollutkaan tarinan "pöpi" vaan kertoja. :D
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kirja oli hauska ja oivaltava. Lämmin, mutta samalla hyvin opettajamaista sielunmaisemaa kuvaavaa. Päähahmolla on mielenkiintoisen kateellinen lähestyminen siihen, kuinka erilainen naapuri on ja mitä hän tekemällä saa aikaiseksi.
Pidin kirjailijan tavasta kirjoittaa ja havainnoida. Hyvä kirja niille, jotka kaipaavat helppolukuista miesnäkökulmaa sekä leppoisaa ja höhöttelevää huumoria.
Teos, jossa ei oikeastaan ollut päätä eikä häntää, mutta silti se oli kohtuullisen viihdyttävä. Naapuri vaikuttaa erittäinkin todenmukaiselta henkilöltä, kun taas tätä kiikaroiva päähenkilö on hieman outo. Ylipäänsä naapurin ja päähenkilön läheiseksi muuttuva ystävyyssuhde ei tunnu nykypäiväiseltä edes maaseudulla, enemmänkin hyvin keinotekoiselta ja keksityltä. Loppua kohti kirja muuttui muutenkin jokseenkin kummalliseksi ja päähenkilön typerä käytös ärsytti.
Kirja oli ihanan leppoisaa luettavaa ja kaupan päälle tarina onnistui herättämään myös ajatuksia, sillä huumorin keinoin käsiteltiin myös vakavampia aiheita, kuten yksinäisyyttä.
Jos kaipaat kevyttä lukemista, Rajanaapurille vahva suositus. Huumori on vaikea laji, mutta Lipastilta se taittuu 🎯
Mukava kertomus kahdesta naapurista. Kirjan edetessä juoni jäi jotenkin junnaamaan ja loppu jäi jotenkin keskeneräiseksi. Ihan Ok lukukokemus, mutta ei ihan kuitenkaan minun makuuni. Kirjassa oli hauskat ja nokkelat hetkensä, mutta aika tasapaksu kaiken kaikkiaan.
Olipas jännästi rakennettu tarina. Kuka on sitten mitä? Kuka järkevä? Kuka hullumpi? Rajanaapurin tungetteleva käytös ärsytti, vihastutti ja nolostutti. Ja meni liian pitkälle.
Aika tylsä, vähän pettymys. Olen aina tykännyt Lipastin jutuista Ylioppilaslehdessä, Turun Sanomissa ja erityisesti Kotivinkin kolumneissa. Mutta ehkä ne toimii paremmin lyhyinä huumoripläjäyksinä kuin kokonaisena kirjana. Saunan rakentamisesta lukeminen oli tuskallisen puuduttavaa. Ja Lipastin kolumneja lukeneena tuli vähän tuli sellainen olo, että "naapuri", jota kertoja tarkkailee, onkin Lipasti itse kuusine lapsineen ja rakennusprojekteineen.
Isoja poikia (kuten ehkä Kyröä) on ilmeisesti tullut luettua, ja mukaan on sujautettu vähän pikkutuhmaa. Mutta aika turhaan ja vähän liian kiltisti. Kertojaminään on vaikea suhtautua, varsinkin lopussa kun hän rupeaa Mr. Beaniksi.
Kirjan tarina mielenkiintoinen, sanakäänteet hyvin oivallettuja mutta välillä teksti aika raskasta ja vierasta. Loppua kohden kerronta keveni ja "juoni" eteni jouheammin.
Huh, jos olisi tuollaisia naapureita (siis kumpiakin...) Kirjassa paljon pieniä "totuuksia" (esim. "...päätin tehdä kesäsiivouksen. .... hain jätesäkin johon ajattelin heittää turhat tavarat, mutta sellaisia ei ollut.") Helmet: 34 ( kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta; pihasauna) Popsugar: - Aakkoshaasteeseen R