Miniä

Mielensäpahoittaja #2.5

by Tuomas Kyrö

Mielensäpahoittaja miniän vieraana!

Miniä saa viikonloppuvieraaksi appiukkonsa, Sysi-Suomi ja Helsinki joutuvat törmäyskurssille. Mitä tapahtuu, kun pikantteina pikkueroina osapuolten välillä ovat puoli vuosisataa ja elämänkatsomus? Miniän luettuasi tiedät.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Humor, Contemporary

122 pages, Hardcover

First published April 23, 2012

About the author

Tuomas Kyrö is a Finnish author and comic book illustrator.

FI: Tuomas Kyrö on suomalainen romaaneja, kolumneja, pakinoita, draamaa sekä sarja- ja pilakuvia tuottanut kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä. Kyrö on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin rahaston palkinnolla vuonna 2005 ja Nuori Aleksis -palkinnolla 2006. Hänen teoksensa Liitto oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2005. Kyrö oli Eeva Joenpellon kirjailijakodin ensimmäinen stipendiaatti vuosina 2005–2009. Nykyisin hän asuu perheineen Janakkalassa.

Reviews

[Janne Paananen · Rating 3 out of 5]

Nimensä mukaisesti tässä Kyrön Mielensäpahoittaja-sarjan "välityössä" toimii kertojana vanhuksen pojan vaimo, miniä. Käy niin, että mielensäpahoittajan tie vie isolle kirjolle miniän hoteisiin kun sattuu haaveri. Poika jää maaseudulle hoitamaan siksi aikaa äitiä.

Miniä on jonkin sortin uraohjus, ei niinkään perheimmeinen. Ruoanlaittotaidot ovat niin ja näin ja peruna ei ole se suosituin raaka-aine. Pieniä säröjä on siis luvassa. Isompi kauppa on töissä tekeillä venäläisten kanssa ja nythän käy niin, että ulkomaan vieraat sattuvat samalle viikonlopulle kuin mielensäpahoittajan saapuminen. Ja mielensäpahoittajalle on Venäjäkin tuttu, Kannakselta toisen maailmansodan aikaan. Katastrofin ainekset ovat siis ilmassa. Kuinka käy kaupan kun miniä tulkkaa mielensäpahoittajan mielipiteitä itänaapurista?

Kyrö viljelee jälleen mainioita oivalluksia sukupolvien eroista. Lämminhenkisesti totta kai. Pullantuoksuisesti. Turvallisesti... ehkä hieman liiankin. Tämä on hieman tylsemmän tuntuinen teos kuin muut sarjan kirjat.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

No voi herttinen. Tämä osu ja uppos. Joo, nyt 30-vee uskallan jo puhua puoliysin uutisten aikaan muutakin kuin kuiskaamalla. Mutta en isän ollessa samassa huoneessa. Ja niitä helkkarin perunoita syöty koko lapsuus. Tää on niin tätä.

[Antti Sorri · Rating 2 out of 5]

Heti alkuun tärkeä täsmennys: En ole lukenut Mielensäpahoittajaa, enkä nähnyt erittäin suosittujaa teatteri- ja elokuvaversioita. Ainoa lukemani Tuomas Kyrön teos on Arto Paasilinnan Jäniksen vuodelle hattua nostanut Kerjäläinen ja jänis, josta todella pidin. Humoristinen tarina nyky-Suomen asenneilmastoon joutuneesta romanialaiskerjäläisestä sekä itketti että nauratti ja toi upealla tavalla esiin kirjailijan kyvyt herkkien, koskettavienkin tunnelmien vangitsijana. Moderni humoristinen romaani.

Toinen tärkeä täsmennys: Tartuin Miniään ns. yökylä-reissulla, vieraassa ympäristössä, kun uni ei tullut silmään. Kirjahyllyä plärätessäni vuoden 2012 kirjan ja ruusun päivänä jaettava bonus-teos tuntui reilun sadan sivun pituisena mukavalta yöpalalta, jonka pystyisi lukaisemaan sopivasti ennen höyhensaarille siirtymistä. Niin pystyikin, mutta uni ei kaikesta huolimatta tullut silmään. Vääntelehteminen lakanoissa jatkui koko yön.

Pahoitin mieleni.

Sillä Miniä on kaikkea sitä, mitä en millään jaksaisi lukea, mutta jota paremman puutteessa oli yökylässä ollessa pakko lukea: Narraation muotoon puettu löyhä kertomus, jossa mukamas koomisesta tilanteesta siirrytään seuraavaan. Tärkeänä jännitteenä kirjassa toimii ihmisten välisten suhteiden pinnallinen kunnioittaminen, eli muodollisuuksien ylläpitäminen. Sellainen on perinteistä huumorin polttoainetta ja tuttua varmasti kaikille anoppi-/appi-suhteille, mutta sen toistaminen loputtomasti ei jaksa naurattaa pitkään. Tai ehkä jaksaisikin, jos kirjassa olisi enemmän tarinaa tai Kyrölle ominaista herkullista kerrontaa.

Asetelma sinänsä on Miniässä hauska. Appi-ukon yllättävä ilmaantuminen perhepiiriin pilaa hyvin alkaneen viikonlopun, jota entisestään sekoittaa yllättävän ja tärkeän työtilaisuuden ilmaantuminen ulkomaalaisine vieraineen - jotka tietenkin pääsevät nauttimaan appi-ukon seurasta. Crazy-komedian ainekset ovat siis kasassa ja hyvän tv-elokuvan (vinkki Yleisradion suuntaan) Miniästä varmasti saisi, mutta novellina kokonaisuus ei vain toimi.

Ja kun kerran pahalle päälle ja vauhtiin päästiin, niin tulkoon tässä samalla haukutuksi myös Juha Vuorisen erittäin suosittu Juoppohullun päiväkirja, jonka taannoin luin. Huolimatta kovista yrityksistä, onnistuin pääsemään suurinpiirtein "kirjan" puoliväliin. Jos Miniä olisi ollut 300-sivuinen romaani ja jatkunut samanlaisena vielä sivulle 150, olisi leikki jäänyt todennäköisesti siihen. Ja tässä on tärkeä itsetutkiskelun paikka: Miksi en pysty samaistumaan kirjojen huumoriin? Juoppohullun päiväkirjaa ja Mielensäpahoittajaa - jonka aihepiiriin myös Miniä läheisesti kuuluu - on myyty kymmeniätuhansia kappaleita. Onneksi mausta ei voi valittaa...

Jos Miniä on syntynyt ikään kuin Mielensäpahoittajan sivutuotteena ja tilaustyönä kirjan ja ruusun päiväksi, niin ymmärrän kirjailijan motiiveja oikein hyvin. Mitäpä sitä suotta enempää yrittämäänkään. Miksi sitten peräti kaksi tähteä? Siksi, että viimeisen kymmenen sivun aikana Tuomas Kyrö näyttää ne kyntensä, josta häntä Kerjäläinen ja jänis -romaanissa niin kovasti tykkäsin: kykynsä herkkien, koskettavien tunnelmien kuvaamisessa ja ihmiselämän pohtimisessa. Kirja onnistutaan sentään päättämään jotenkin.

Suositun kirjan, sekä teatteri- ja elokuvaversioiden perusteella Tuomas Kyröllä on mahdollisuus nousta valtakunnan ykköshumoristiksi. Sellaiselle näyttää tällä hetkellä olevan runsaasti tilausta. Mielensäpahoittajallekin tuli jatko-osa, joka on kiivennyt kovaa vauhtia myyntitilastojen kärkeen. Toivon kovasti, etteivät kirjat ole kuitelkaan tematiikaltaan toistensa kopioita.

[Jaana · Rating 4 out of 5]

Otin tämän kirjan ilmaisena ja näppäränä keinona tutustua Kyrön kirjoitukseen. Olen haaveillut Mielensäpahoittajasta jo pienen ikuisuuden, mutten yleensä osta itselleni vielä tuntemattomia kirjoja normaalihinnalla. Jostain syystä olen jopa niin pihi, etten jaksa lähteä kirjaston varausjonorumbaan. Siinä käy sitten kuitenkin niin, että juuri kun on minun vuoroni päästä siihen kirjaan käsiksi, niin lukutilanne onkin sellainen, ettei yhtään kiinnosta. Eipä tässä mikään kiire ole. Odottelen hamaan tulevaisuuteen, että pöly laskeutuu. Ehkä olisi ollut ihan hyvä, että olisi ollut Mielensäpahoittaja luettuna ennen tätä, liikuttiinhan tässä kuitenkin samoissa kuvioissa. Tulen aika todennäköisesti lukemaan Mielensäpahoittajan vähän erilaisesta näkökulmasta, kuin jos olisin lukenut nämä toisessa järjestyksessä.

Kyrön tekstiä oli juuri niin mukava lukea kuin odotinkin. Viihdyin mainiosti, eikä valittamisen aihetta oikein ole. Sydämessäni on erityinen paikka kirjojen ensimmäisille lauseille, mutta tässä tapauksessa kirjan lopetus päihitti aloituksen aivan täysin. Makasin keskellä yötä sängyssä ja hymyilin katolleni hölmösti.

[Päivi · Rating 4 out of 5]

'Miniässä' mielensäpahoittajan pojan vaimo saa puheenvuoron, ja ihan ihmiseltähän tuo vaikuttaa.

('Miniän' sai yli 10 euron kirjaostoksen kylkiäisenä Kirjan ja ruusun päivänä, 23.4. Nyt tuli sitten 'Föribeatkin' vihdoin ja viimein ostettua.)

[KarhuAnderson · Rating 1 out of 5]

Mielensäpahoittaja has won me over to his side. In that I have come to agrer with him on the point that the only Finnish humourist worth reading is Huovis-Veikko.

At least these are very quick to read. How many more to go? Aw, man.

[Viivi · Rating 5 out of 5]

Miksi, voi miksi kirja kertoi vain miniän ja appiukon kolmesta yhteisestä päivästä. Olisihan näitä touhuja lukenut vaikka kolmen kuukauden edestä. Tahtoo lisää! Saako antaa kuusi tähteä?

[Karri · Rating 5 out of 5]

Aivan mahtava, mielestäni parempi kuin elokuva, joka sekin on todella hyvä.

[Mika Auramo · Rating 1 out of 5]

Tuomas Kyrön pienoisromaani ”Miniä” kuuluu Mielensäpahoittaja-sarjaan, ja tässä päähenkilöä tarkkaillaan ulkopuolisen silmin, ja hän on kirjan minäkertoja eli Liisa ja nimensä mukaisesti naitu Sysi-Suomessa asuvan puoliksi dementoituneen ukon sukuun.

Vaikka kirja on humoristiseksi tarkoitettu, ei se juuri hymyillyttänyt, sillä koko tarina ja sen perusasetelma on väkinäinen ja keinotekoinen. Tästä tekohauskasta menneisyydessä elävästä juntista on monia versiota, ja televisiosta on tutuksi tullut Heikki Kinnusen esittämä puolittain hauska hahmo, ja ”Miniästä” on lohkaistu yhteen Mielensäpahoittaja-leffaan kiinteistöbisneksessä pyörivän rouvan tonttikaupat venäläisten kanssa.

Tapahtumien kesto on muutama päivä, ja aina välillä palataan Liisan eli kertojan menneisyyteen ja siihen, kuinka vaikea oli ylipäätään tutustua omaan appiukkoon, jota nimitetään ”paskiaiseksi” ja joka kylvää ympärilleen pelon ilmapiiriä, josta ei voi tietää, onko vanha jäärä tosissaan, piloillaan vai tekee juttujaan vain pahuuttaan.

Henkilögalleria on myös pinnallinen ja stereotyyppinen, ja Mielensäpahoittaja on itse kuin naivistinen synteesi jostain Huovisen Konstanpylkkeröstä ja Hämäläisen Kätkäläisestä. Aviomiehestä tehdään naismainen ja ikuinen opiskelija, joka kutsuu itseään kotiäidiksi, vaikka mieheltä vaikuttaakin. Lapset ovat taustalla kuin pakollista rekvisiittaa. Anoppi-Hertta makailee dementoituneena terveyskeskuksen vuodeosastolla niin kuin muissakin sarjan kirjoissa. Maalaislääkäri Kiminkisestä on kirjasarjassa oma versionsa, jota tottelee nimeä Kivinkinen. Arvi Lind, joka on jo nyt eläköitynyt Ylen ykkösuutisankkuri, on tässä pienoisromaanissa tietäjä, jonka "profetioita" karvahattupäinen äijänkäppänä seuraa aina täsmällisesti 20.30 kuin päivittäistä uskonnollista liturgiaa.

Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän irtaudutaan arkirealismista, vaikka oli jo kirjan aloituskin sellaisesta irrallaan, kun vanha ukko pitää hakea sairastamaan kipeää kinttuaan pääkaupunkiseudulle, kun poika kerran saa mennä katsastamaan Ford Escortin. Lopulta pelataan rajan takaa tulleiden bisnesseurueen kanssa miniän huushollissa Afrikan tähteä kolmen kersan ja parin assistentin kanssa. Siinä sivussa keitetään Moccamasterilla kahvia, ja esinemotiivinina toistuu toistumistaan perunat, pernat, perut, mitä milloinkin…

[Heli · Rating 4 out of 5]

Hauskaa, kovin tuttua ja tunnistettavaa. Tällä kertaa katsotaan Mielensäpahoittajaa miniän silmin. Miniällä on haasteita tasapainotella miellyttämisyritysten ja oman päänsä pitämisen välillä. Ja sellaista tasapainottelua modernin naisen elämä taitaa ollakin, kun ei ole samanlaisia selviä rooleja kuin Mielensäpahoittajan ikäluokalla. Olisiko helpompaa toimia, kun jokaiseen pulmaan olisi valmiiksi mietitty ratkaisu? Ja kuinka ilmaista jääräpäälle se, että haluaa tehdä jotain omalla tavallaan? Joillekinhan välittäminen on sitä, kun tehdään kuten käsketään.

Miniä joutuu eräänä viikonloppuna yhdistämään kotiminänsä, miniyytensä, työminänsä ja äitiytensä, kun suunnitellun yksinolon sijaan hänen huomaansa tupsahtaa ensin appiukko, sitten joukko venäläisiä bisneshenkilöitä ja lopuksi vielä lapset. Hän joutuu hylkäämään oman agendansa ja toimimaan tulkkina joka suuntaan. Lukiessa huvitti mahdottomasti se, kuinka oveliksi venäläiset bisneshenkilöt kuvataan. Heillä on oma strategiansa ja he tietysti näkevät vastapuolen pyrkimysten läpi. He kuitenkin mielistyvät "hassuun enoon", mikä ei ole ihme, sillä kuten Ljudmila kertoo miniälle, kyseessä on monissa kulttuureissa tuttu hahmo. Kaikki tietävät vanhan jääräpään, joka ei dialogista perusta ja jolla on joka asiasta se ainoa ja oikea mielipide.

[Päivi P. · Rating 3 out of 5]

Mielensäpahoittaja loukkaa jalkansa ja poika lähettää hänet miniän luo pääkaupunkiseudulle potemaan. Miniä kertoo tutustumisestaan anoppiin ja appeen, joiden kaavoihinsa kangistuneisiin elämäntapoihin ja asenteisiin tottuminen vie vuosia. Viikonlopun aikana miniä joutuu hieromaan kauppoja venäläisasiakkaiden kanssa, ja appiukko saa omalla teeskentelemättömällä tyylillään heidät viihtymään - miniän panikoimisesta huolimatta. Miniän ja apen suhteessa on kaikista eroista huolimatta lämpöä, joka näkyy pienissä asioissa. Jääräpäisen kuoren alla sykkii hyvää tarkoittava sydän. Pieni hyvän mielen kirja.

[Minna · Rating 3 out of 5]

Ekasta Mielensäpahoittajasta tykkäsin eniten, nämä muut hiukan jo toistavat samaa ideaa. Yksi vanhempi ihminen sanoi tästä kirjasta, ettei pitänyt siitä miten miniä puhui appiukostaan, mutta minuun miniän ajattelu kyllä kolahti.

[Matti · Rating 3 out of 5]

Ihan viihdyttävä. Viihdettähän tämä on. Kirja on velkaa Veikko Huoviselle. Kirjassa hahmotellaan humoristisia tilanteita ja maailmankuvien törmäyksiä, ja lopuksi nähdään molempien hyvät puolet ja sanotaan jotakin syvällistä. Nopea, toimiva lomakirja.

[Tiia · Rating 3 out of 5]

Harmless and a bit boring. It's very similar to mielensäpahoittaja exact same twist and same issues. But it's short and easy to read and yeah, bit funny too. There's just a whole world between younger city business woman and old country man.

[Piritta · Rating 3 out of 5]

Yhdellä istumalla luettava. Elokuvan nähneelle ja muut Mielensäpahoittaja-kirjat lukeneelle vain pakollinen osa tarinaa, mutta itsenäisenä tarinana ei niiden jälkeen tarjoa enää mitään.

[Emerch · Rating 4 out of 5]

Pystyn samaistumaan...

[Elviira · Rating 4 out of 5]

Hauskahan tämä oli.

[liberchiropter · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä

[Pinja · Rating 4 out of 5]

Perus hyvää mielensäpahoittajaa kuin aiemminkin. Oli ihan virkistävää lukea välillä jonkun muunkin silmin hahmojen elämästä.

[Tiina Kujala · Rating 5 out of 5]

Ihana kirja ♡

[Siina · Rating 4 out of 5]

Hyvähän tämä oli, ja pidin miniän tuomasta näkökulmasta Mielensäpahoittajan luonteeseen. Oikein mukavan kevyttä ja hauskaa luettavaa :)

[Ria R · Rating 4 out of 5]

Yksinkertainen tarina, mutta hauska kuvaus erilaisten tottumusten yhteentörmäyksestä. Nauru taattu!

[Siina · Rating 3 out of 5]

I would say that this is better than Mielesäpahoittaja though they go well hand in hand. Even though the book is thin, it is well written, coherent and logical. I really like that the main character was a tough woman with an ambition instead of the image we usually get from Finnish books. One can be both work-oriented and a good mother without sacrificing oneself for the kids. Not everyone loves to be a mother and get joy out of every poo and burp.

I was about to give the book four stars, but decided otherwise. The reason for me was the cliche ending and the way Kyrö handled the Russians. It seemed a bit too sleazy and happy-happy-joy-joy. Otherwise the language is great and he writes a woman character believably. The book is fun as well as witty - it serves it purpose for a freebie wonderfully.

[niina · Rating 3 out of 5]

Appiukko tulee kylään. Miniä tekee paljon töitä, on moderni nainen, jolla silti on lapsia. Miniä koettaa olosuhteiden pakossa sovittaa neljä erilaista sosiaalista roolia päälleen yhtä aikaa, yksikään ei enää istu niin kuin pitäisi. Työ, lapset, sukulaiset ja laatuaikaa kotona viettelevä, valkoviiniä siemaileva itse pidetään tavallisesti erillään, ja poikkeukset tässä aiheuttavat milloin kiusallisuutta, hankaluutta, pelkoa, häpeää, milloin suuttumusta.

Sinällään ihan hauska kirja, mutta jäi jotenkin latteaksi? Odotukset olivat korkealla Mielensäpahoittajan jäljiltä, vieläkin, ja vaikka tällainen lisäosa on ajatuksenakin hauska, tuntui, että kirjailija oli liian tietoinen odotuksista ja kohteli teosta nimenomaan lisäosana, osoitellen kaiken aikaa Mielensäpahoittajaa ja vilkutteli silmää.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 3 out of 5]

Tässä kirjassa mielensäpahoittajan miniä saa oman puheenvuoronsa. Tekstistä paistaa kyrömäinen huumori ja oivaltaminen. Silti tämä ei saanut minun nauruhermoja kutiamaan samalla tavalla kuin Mielensäpahoittaja. Kirjassa minulle oli miniä melkein yhtä tyhjän kanssa kun minua kiinnosti vain tuo sysisuomalainen jääräpäinen karvahattu ukko, joka astui suoraan minun sydämeeni Mielensäpahoittajan sivuilta.

Kuitenki mukavaa ja nopealukuista, viihdyttävää välipalakirjallisuutta. Odotin tältä kuitenkin hieman enemmän. Vaikutti välillä hieman väkisin väännetyltä.

[Sebastian · Rating 3 out of 5]

I really liked the book, it was easy and fast to read. I hadn't read texts by Kyrö before but judging by the way he appears on media I knew I would like his humor and I was right. The humour of book isn't obvious and the way he writes isn't actually so humorous itself. The humor comes from how he portraits people and how the reader can relate to the narrator. Kyrö's characters are so realistic and plausible, even munane, that everyone can find those characters from their own lifes.

[Aapo · Rating 3 out of 5]

Ihan kiva spin off Mielensäpahoittajan lukeneille. Toimii, mutta ei kyllä erityisemmin sykäytä. Sitähän voi miettiä, että oliko tämä jo valmiiksi mietittynä Kyröllä kun hän kirjoitti Mielensäpahoittajaa, tarkoitan ikäänkuin taustatyönä. Että kuinkahan täydellisiksi hänen on täytynyt miettiä kaikki ne Mielensäpahoittajan mainitsemat henkilöt, jotta hän on osannut kirjoittaa niistä kärttyisen ukon mielikuvan?

[Timo · Rating 3 out of 5]

Kyröllä tuntuu olevan hienoisia vaikeuksia sukeltaa uranaisen sielunmaisemaan, ja lopputulos on hyvin stereotyyppinen ja ennalta-arvattava. Kirja on myöskin todella lyhyt ja sen lukee yhdeltä istumalta. Siellä täällä on myös omituisia kömmähdyksiä, uunista folion alle tekeytymään nostettu ruoka onkin pari sivua myöhemmin edelleen uunissa palamassa. Mielensäpahoittaja-sarjan hätäisin ja kehnoin muttei silti aivan huono.

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Do not read this late at night, you'll end up curled up on the floor next to your bed, laughing out loud - and not sleepy at all. Anyone who has lived on the Finnish countryside or knows someone who has or who lives on this planet, will find this book readable. In the end, the book teaches you to accept and respect different people, even the ones who don't seem, to you, to do so themselves.

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Tämän väliteoksen luin vahingossa sarjan viimeisenä. Tämäkin irtautuu jo pakinarakenteesta ja on pidemmän kertomuksen muotoinen, mutta samanlaiseen viisaaseen kokonaisnäkemykseen kuin sarjan päättävä teos se ei yllä. Juonirakenne on melko keksityn oloinen ja miniän ja mielensäpahoittajan konfliktit odotettavia. Sunnuntaivälipalana meni kuitenkin vaivattomasti.