Ilman: esseitä seksuaalisesta syrjäytymisestä

by Timo Hännikäinen

Seksi on ihmisille yhtä pakollista kuin kuoleminen ja veronmaksu. Yhteiskunta on läpierotisoitunut ja sukupuoliyhteydestä rannalle jäävät hylkiöitä länsimaisessa kulttuurissa.

Timo Hännikäisen seksuaalipoliittinen pamfletti tarkastelee nykyaikaa 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen perillisenä. Kumous on johtanut piinkovaan seksuaaliseen kilpailuun, jossa jotkut rakastelevat päivittäin, toiset muutaman kerran elämässään, kolmannet eivät koskaan. Seksittömät ovat seksuaalisen liberalismin syrjäytyneitä, jotka eivät tavoita median tyrkyttämiä aistinautintoja.

Genres: Essays, Nonfiction, Finnish Literature

201 pages, Paperback

First published January 1, 2009

About the author

Timo Hännikäinen on helsinkiläinen esseisti, runoilija ja suomentaja. Hän on ollut kirjallisuus- ja kulttuurilehti Kerberoksen päätoimittaja vuodesta 2000. Hännikäinen on ollut vakituisena kriitikkona Parnassossa vuodesta 2005 ja julkaissut kritiikkejä useissa muissa lehdissä. Hännikäinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Kallion lukiosta ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta.

Hännikäisen ensimmäinen runokokoelma Istun vastapäätä ilmestyi WSOY:n kustantamana 2002. Hännikäinen tunnustautuu syväekologiksi esseekirjassaan Taantumuksellisen uskontunnustus (Savukeidas, 2007). Hännikäisen toinen esseeteos Ilman: Esseitä seksuaalisesta syrjäytymisestä (2009) käsittelee seksinpuutetta ja naisenkaipuuta. Hänen kolmas esseekokoelmansa Ihmisen viheliäisyydestä ja muita esseitä ilmestyi 2011. Viimeisin maskuliinisuutta ja mieheyttä käsittelevä esseekokoelma Kunnia ilmestyi 2015.

Hännikäinen perusti 2012 yhdessä Jukka Aakulan, Riku Hautalan, Rami Leskisen, Kai Murroksen, Jarkko Pesosen ja Markku Siiran kanssa traditionalistisen verkkolehden Sarastuksen.

Hännikäinen on on myös Jarno Alanderin kanssa Kiuas Kustannuksen kustannustoimittaja.

Reviews

[Sami Eerola]

Tälle kirjalle ei voi antaa tähtiä, koska se on yhden ihmisen henkilökohtaisen ja näin subjektiivisten tuntemusten kuvaus.

Hännikäinen on todella taitava kirjoittaja ja pystyt samaistumaan häneen todella helposti. Sitä oikein tuntee myötätuntoa miestä kohtaan. Kuitenkin tämä tunne kestää vain noin 100 sivun verran.

Jo alusta asti kirjassa on katkeruutta, mutta sekin on jotenkin ymmärrettävää, mutta 100 sivun jälkeen Hännikäinen ei vain kuvaa tuntemuksiaan, vaan alkaa kuvaamaan omaa poliittista maailmankuvansa ja erilaisia yhteiskunnallisia ratkaisuehdotuksia. Tässä vaiheessa kirjan katkeruus muuttuu mustaksi vihaksi, johon ei pysty samaistumaan mitenkään.

Hännikäisen fasistinen maailmankuva näkyykin selvästi kirjassa. 10 vuotisessa juhlapainoksessa hän vahvistaakin, ettei hänen maailmankuvansa muuttunut kirjan kirjoittamisesta lähtien. Sairaaloisen naisvihan ja rasismin (kyllä, jopa rasismia tässä kirjassa on) lisäksi Hännikäinen kuvaa omia pedofiilifantasioitaan, mikä sai minut voimaan fyysisesti pahoin.

Kuitenkin nostan hattua rehellisyydestä. Harva ihminen uskaltaa kuvata omaa herkkyyttää tuntemattomille. Vaikka tämä teos saa minut pitämään Hännikäistä sairaana natsimulkkuna, niin en voi sanoa hänen muistelmateostaan huonoksi. Se ei pyrikkään olemaan objektiivinen tietokirja.

Jos haluaa lukea esimerkkikuvauksen poliittisesta radikalisoitumisesta, Ilman on loistava teos. Se kuvaa, miten jo valmiiksi narsisistinen ja sovinistinen maailmankuva voi paisua rakkauden puutteessa fasismiksi. Säälin Hännikäisen nykyistä vaimoa. Ei hän voi kilpailla 15 vuotiaan tytön kanssa.

[Outi · Rating 1 out of 5]

Tunnustan: olisin halunnut provosoitua enemmän. Feministin raivolla olisin halunnut paiskata kirjan roskikseen (ja poimia sen sieltä varovasti takaisin, koska kirjaston ominaisuutta). Mutta Hännikäisen esseet olivat pintapuolisia, itseään toistavia ja itseään sääliviä, pahimmillaan puuduttavia, parhaimmillaan helppolukuisia.

Seksuaalinen syrjäytyminen voi olla ongelma ja onkin varmasti monille, miehille ja naisille. Mutta voiko seksuaalisesti syrjäytyneeksi kutsua kolmekymppistä, joka kuitenkin on onnistunut seurustelemaan (kerran) ja keräämään muutamia muitakin fyysisiä suhteita, mutta joka kokee, että on oikeutettu enempään?

[Lyyra Virtanen · Rating 1 out of 5]

Luin tätä taustatyönä omaa kirjoittamista varten, mutta kaikkien Hännikäisen asiavirheiden, epäloogisuuksien ja heikkojen argumenttien seasta ei kyllä löytynyt mitään sellaista, mistä olisi minulle hyötyä. En suosittele.

[Pihkanen Aurora · Rating 1 out of 5]

The author is lacking in emotional awareness and is bitter to the core. He blames others for his misfortune's, and lacks the ability to take accountability to help himself. I wish he had dove deeper into the root cause of his problems and not only the symptoms the unprocessed trauma caused.

This book could have been condensed into roughly 30 pages.