Laura sydän syrjällään

Laura #7

by Tuija Lehtinen

Lauran elämässä ei rakkauden kaltaiselle tunnehäiriölle ole sijaa. Tanssiharrastus, Nuorten Radio ja tärkeät kouluprojektit vievät lähes kaiken ajan. Ilman kiinnostavia harrastuksia elämä voisikin tuntua tyhjältä nyt, kun paras ystävä Jenna on muuttanut tätinsä luokse Rovaniemelle työharjoitteluun. Onneksi Lauralla riittää kavereita ja leffaseuraa, on Niko ja Nalle ja Jari ja Viljami…

Toisinaan Lauran on vaikea ymmärtää bestistään. Jenna on valmis luopumaan englantilaisen kielikurssirakkautensa Paulin takia perheestään, koulustaan, kotimaastaan, jopa ystävästään.

Mutta eräs ilta Nallen bileissä saa myös Lauran maailman järkkymään…

Bäng - se on siinä, puhdas bäng!

Genres: Finnish Literature, Young Adult

221 pages, Hardcover

First published January 1, 2003

About the author

Tuija Lehtinen is a Finnish writer. In 1973 she graduated from high school in Kuopio, then in 1978 graduated with a BS from the University of Oulu, majoring in statistics. Lehtinen was a freelance journalist from 1979-1984 and has since worked as a freelance author. Her best-known works include the Mirkka, Laura and Janne novel series. They have been translated into Danish, Swedish, German, Estonian and Japanese.

Reviews

[tilda · Rating 3 out of 5]

taas luettu yön pimeinä unettomina tunteina yksi laura loppuun

[Tiina · Rating 2 out of 5]

Kirjasarjan huonoin osa. Koko kirjan ajan Lauran ajatukset pyörivät samaa rataa, hän stalkkaa ja obsessoi. Ihastuminen on täysin käsittämätön, sillä lukija ei saa Rassesta mitään irti. Lopulta kaikki ratkeaa yhdessä sivussa ja koko Rasse unohdetaan. Kirjan parasta antia oli Mikon hahmokehitys - muuten muistan hyvin, miksi lapsenakin skippasin tämän osan uudelleenlukiessa.

[Noora · Rating 3 out of 5]

Jälleen kerran kirja, jonka lukemiseen olen liian vanha, mutta kun sarjan on joskus aloittanut niin ei voi lopettaa. Ihan hyvä nuortenkirja, tyypillistä Tuija Lehtistä.

[S · Rating 3 out of 5]

Reread. Still quite enjoyable, even though Laura's troubles were more of an amused smile now than all those years ago when I first read this.