What do you think?
Rate this book
Mifonki-sarja #1
Mifongin perintö
Mahtava kotimainen fantasiasarja alkaa
Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerinmaassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee vahingossa pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan.
Mifongin perintö on historiallista seikkailuromaania lähenevä varttuneiden nuorten fantasiatarina, jonka kiehtovassa kuvakudoksessa nousevat esiin vaaralliset salaisuudet, synkeät petokset, häikäilemättömät juonet ja kielletty rakkaus, joiden lomassa kimaltaa hyväntahtoinen huumori.
Mifongin perintö on kansainväliselle tasolle yltävän kolmiosaisen sarjan ensimmäinen osa – nuoren tekijän hieno voimannäyttö.
J.S. Meresmaa (s. 1983) asuu Tampereella ja on koulutukseltaan puutarhuri.
Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerinmaassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee vahingossa pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan.
Mifongin perintö on historiallista seikkailuromaania lähenevä varttuneiden nuorten fantasiatarina, jonka kiehtovassa kuvakudoksessa nousevat esiin vaaralliset salaisuudet, synkeät petokset, häikäilemättömät juonet ja kielletty rakkaus, joiden lomassa kimaltaa hyväntahtoinen huumori.
Mifongin perintö on kansainväliselle tasolle yltävän kolmiosaisen sarjan ensimmäinen osa – nuoren tekijän hieno voimannäyttö.
J.S. Meresmaa (s. 1983) asuu Tampereella ja on koulutukseltaan puutarhuri.
470 pages, Hardcover
First published April 1, 2012
5 people are currently reading
130 people want to read
About the author
J.S. Meresmaa
74 books142 followersJ.S. Meresmaa is a Finnish author who writes fantasy and speculative fiction.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 28 of 28 reviews
March 2, 2018
Kyl mää sillee halusin tykätä tästä... Mut nääh, meil ei vaa synkkaa. Tää on vähä niinku Anneli Kannon Kuparisaari-trilogia, paitsi että Kuparisaari oli hyvä ja siinä oli selkeämpi kohderyhmä.
Lähdin lukemaan aika sokkona, mimmoinen kirja tämä on. Hatara arvaus oli, että tämä on sellaista vanhempien naisten romantiikkahömppää, vähän Kristiina Vuoren kirjojen kaltaista, mutta siis fantasiana historian sijaan. (En ole varma, miksi ajattelin tykkääväni tästä kun en tykkää Kristiina Vuorestakaan.) Tavallaan olin jäljillä, tavallaan en.
Tarinassa on ns. vakavalaatuinen rakkautta ensisilmäyksellä-trope, aka instalove, joka ei kuulu suosikkeihini. Mutta ihmiset voivat ihastua ensisilmäyksellä ja ehkä elämä oli niin tyhjää ennen rakkautta, että yhtäkkiä elämään ilmestyvä rakkaus on ainut toimeenpaneva voima hahmojen elämässä... En tiedä. Juoni on välttävä. Aika tavalla sorrutaan ennalta-arvattuihin käänteisiin. Kliseet eivät pilaisi kirjaa, jos vain millään välittäisin hahmoista... Raskainta kirjassa on hahmojen tunnemaailman yksinkertaisuus. Kaikki tuntuvat vähän kiiltokuvilta. Joidenkin kohdalla mahdollisuuksia inhimilliseen ajatusmaailmaan pilkahtaa, mutta ei, se ei todellakaan kanna koko kirjan läpi. Hahmoille sattuu ja tapahtuu melko kauheita asioita, mutta heidän tunnemaailmansa ei kuitenkaan vastaa niihin tarvittavalla tavalla.
Yksinkertaistetusti: Hahmolle käy se, mitä hän ei missään nimessä halunnut itselleen käyvän. Juu, hän suuttuu - mutta asia tuntuu olevan osapuilleen siinä. Kaikkea vaan sattuu, ja sitten ollaan jotakin tunnetta, mutta se ei välity lukijalle. Kirjassa oli tasan yksi hetki, jossa ajattelin että jes, päästään asiaan. Mutta sekin lässähti.
Muutamia hetkiä, jotka saivat parahtamaan tuskastuneena:
• Tällaisia oli muutama muukin, mutta en lähde pläräämään kirjaa löytääkseni ne.
Kärjistäen sanoisin, että tapahtumat ovat aikuisten historiallista romantiikkaa, tunteet huonoa ya-kirjallisuutta. Tekee tästä vaikean suositeltavan. Toisaalta tiedän, että tälläkin on oma lukijakuntansa joka varmasti pitää tästä. Arvostelustani / lukukokemuksestani saa ehkä sellaisen kuvan, että suuresti vihaan tätä - ei niinkään. Loppua kohden vauhdikasta menoa oli melko miellyttävä lukea. Oli tässä jollain tavalla jotain sympaattistakin...? En kuitenkaan varmasti tartu tähän sarjaan varsinkaan seuraavien osien takakannet luettuani. Mutta joskus jos Meresmaa kirjoittaa jotain muuta ja lyhyempää, voisin uteliaisuudesta lukea toivoen, että hahmojen tunnemaailma on ehtinyt kehittyä tämän sarjan aikana pitkälle.
Lähdin lukemaan aika sokkona, mimmoinen kirja tämä on. Hatara arvaus oli, että tämä on sellaista vanhempien naisten romantiikkahömppää, vähän Kristiina Vuoren kirjojen kaltaista, mutta siis fantasiana historian sijaan. (En ole varma, miksi ajattelin tykkääväni tästä kun en tykkää Kristiina Vuorestakaan.) Tavallaan olin jäljillä, tavallaan en.
Tarinassa on ns. vakavalaatuinen rakkautta ensisilmäyksellä-trope, aka instalove, joka ei kuulu suosikkeihini. Mutta ihmiset voivat ihastua ensisilmäyksellä ja ehkä elämä oli niin tyhjää ennen rakkautta, että yhtäkkiä elämään ilmestyvä rakkaus on ainut toimeenpaneva voima hahmojen elämässä... En tiedä. Juoni on välttävä. Aika tavalla sorrutaan ennalta-arvattuihin käänteisiin. Kliseet eivät pilaisi kirjaa, jos vain millään välittäisin hahmoista... Raskainta kirjassa on hahmojen tunnemaailman yksinkertaisuus. Kaikki tuntuvat vähän kiiltokuvilta. Joidenkin kohdalla mahdollisuuksia inhimilliseen ajatusmaailmaan pilkahtaa, mutta ei, se ei todellakaan kanna koko kirjan läpi. Hahmoille sattuu ja tapahtuu melko kauheita asioita, mutta heidän tunnemaailmansa ei kuitenkaan vastaa niihin tarvittavalla tavalla.
Yksinkertaistetusti: Hahmolle käy se, mitä hän ei missään nimessä halunnut itselleen käyvän. Juu, hän suuttuu - mutta asia tuntuu olevan osapuilleen siinä. Kaikkea vaan sattuu, ja sitten ollaan jotakin tunnetta, mutta se ei välity lukijalle. Kirjassa oli tasan yksi hetki, jossa ajattelin että jes, päästään asiaan. Mutta sekin lässähti.
Muutamia hetkiä, jotka saivat parahtamaan tuskastuneena:
• Tällaisia oli muutama muukin, mutta en lähde pläräämään kirjaa löytääkseni ne.
Kärjistäen sanoisin, että tapahtumat ovat aikuisten historiallista romantiikkaa, tunteet huonoa ya-kirjallisuutta. Tekee tästä vaikean suositeltavan. Toisaalta tiedän, että tälläkin on oma lukijakuntansa joka varmasti pitää tästä. Arvostelustani / lukukokemuksestani saa ehkä sellaisen kuvan, että suuresti vihaan tätä - ei niinkään. Loppua kohden vauhdikasta menoa oli melko miellyttävä lukea. Oli tässä jollain tavalla jotain sympaattistakin...? En kuitenkaan varmasti tartu tähän sarjaan varsinkaan seuraavien osien takakannet luettuani. Mutta joskus jos Meresmaa kirjoittaa jotain muuta ja lyhyempää, voisin uteliaisuudesta lukea toivoen, että hahmojen tunnemaailma on ehtinyt kehittyä tämän sarjan aikana pitkälle.
December 27, 2015
Mifongin perintö on ihan ok fantasiakirja. Luin juuri edeltävästi Naomi Novikin Uprootedin, joka kilpailee samassa sarjassa ja oli kyllä paljon vaikuttavampi lukukokemus. Mifongin perinnön maailmanrakennus oli ihan kohtuullista, mutta maailma ei ollut mitenkään erityisen ihmeellinen fantasian keskuudessa. Kirjalle ominaisista asioista kuten marmosiinikansasta ja mifongeista en oikein tajunnut mitään. Lisäksi olisin kaivannut taikuutta tai jotakin muuta lisä-twistiä tarinaan ja jonkun lisävaihteen juoneen, joka olisi päässyt yllättämään.
Henkilöt ovat kuitenkin se, mistä minulla jäi kiikastamaan suurimmaksi osaksi. Kaikki päähenkilöt olivat vähän hengettömiä ja keskustelu heidän välillään oli niin ja näin. Kirjassa on aika paha instalove, joka sai hiukseni harmaantumaan asteen tai kaksi. Romanssissa oli toki hyvin mielenkiintoisiakin piirteitä, mutta vielä ne eivät voittaneet ärsytyksen aiheita. Hienoa on myös se, että henkilöt eivät olleet täysin kaksiulotteisia, mutta toisaalta kukaan heistä ei ollut erityisen rakastettavakaan.
Jaksan aina myös ihmetellä suomalaiskirjailijoiden teemoja näissä YA-kirjoissa. En halua spoilata ketään, joten sanon tämän mahdollisimman epämääräisesti: koin tietyt juonenosat ja valinnat vähän epämiellyttäviksi YA-fantasialle.
Mutta kaiken kaikkiaan ihan hauskanoloinen sarja. Edelleen odottelen sellaista suomalaista YA-kirjaa, jossa hahmot ovat todella vaikuttavia, ja YA-kirjojen tärkein asia eli romanssi on todella koukuttava.
Henkilöt ovat kuitenkin se, mistä minulla jäi kiikastamaan suurimmaksi osaksi. Kaikki päähenkilöt olivat vähän hengettömiä ja keskustelu heidän välillään oli niin ja näin. Kirjassa on aika paha instalove, joka sai hiukseni harmaantumaan asteen tai kaksi. Romanssissa oli toki hyvin mielenkiintoisiakin piirteitä, mutta vielä ne eivät voittaneet ärsytyksen aiheita. Hienoa on myös se, että henkilöt eivät olleet täysin kaksiulotteisia, mutta toisaalta kukaan heistä ei ollut erityisen rakastettavakaan.
Jaksan aina myös ihmetellä suomalaiskirjailijoiden teemoja näissä YA-kirjoissa. En halua spoilata ketään, joten sanon tämän mahdollisimman epämääräisesti: koin tietyt juonenosat ja valinnat vähän epämiellyttäviksi YA-fantasialle.
Mutta kaiken kaikkiaan ihan hauskanoloinen sarja. Edelleen odottelen sellaista suomalaista YA-kirjaa, jossa hahmot ovat todella vaikuttavia, ja YA-kirjojen tärkein asia eli romanssi on todella koukuttava.
January 6, 2023
Mifongin perintö on melko klassista fantasiaa: on fiktiivinen maailma rikkainen historioineen ja kartta sisäkannessa (josta tosin puuttui moni mainittu paikka), useampi valtakunta ja myyttisiä olentoja (lisäksi oli mm. kahviloita, tulitikkuja ja sohvia, eli ajankuva on jotain keskiaikafantasian ja vaihtoehtoisen 1800-luvun välissä).
Hahmoja riittää ja lukijaa heitellään näkökulmasta toiseen, mutta kaksi nousee selkeästi keskeisemmäksi kuin muut, Ardis ja Dante (shippaan heitä täysillä, vaikka olosuhteet tekivätkin suhteesta hyvin haastavan). Danten sisko Linn oli hänkin huima hahmo. Pidin myös suuresti Reu-nimisestä puumasta, joka on Danten sebuia, eli jonkinlainen sielunkumppani. Se tosin harmillisesti puuttuu suurelta osin kirjan loppukolmanneksesta.
Vapaaehtoisesti lapsettomalle tämä oli paikoin hyvin ahdistava kokemus, sillä aivan kuten Anu Holopaisen Gae Bolagassa, tässäkin juodaan raskautta ehkäiseviä juomia. Tai niin Ardis luulee, hänen miehensä on vaan juonitellut niin, että vaikuttava aine on puuttunut jo jonkin aikaa ja perillinen on laitettu uuniin halusi nuori vaimo sitä tai ei.
Mifonki-sarjassa on kuusi kirjaa, mutta en tiedä jatkanko matkaa tämän pidemmälle (tämän lukeminen oli hieman takkuisaa ja aikaa siihen kului 10 päivää). Kirjan lopussa porukka on hajaantunut eri puolille maailmaa ja kirjailija varmaankin haluaa saattaa heidät yhteen toivottavasti jo seuraavassa osassa, lisäksi eräällä hahmolla vaikuttaa olevan tulossa varsin kiehtova elämä, mutta en tiedä riittääkö se syyksi tarttua Mifongin aikaan. Jos Ardis ja Dante olisivat saaneet hieman enemmän aikaa yhdessä, ei seuraavan kirjan lukemista tarvitsisi pohtia ollenkaan.
Hahmoja riittää ja lukijaa heitellään näkökulmasta toiseen, mutta kaksi nousee selkeästi keskeisemmäksi kuin muut, Ardis ja Dante (shippaan heitä täysillä, vaikka olosuhteet tekivätkin suhteesta hyvin haastavan). Danten sisko Linn oli hänkin huima hahmo. Pidin myös suuresti Reu-nimisestä puumasta, joka on Danten sebuia, eli jonkinlainen sielunkumppani. Se tosin harmillisesti puuttuu suurelta osin kirjan loppukolmanneksesta.
Vapaaehtoisesti lapsettomalle tämä oli paikoin hyvin ahdistava kokemus, sillä aivan kuten Anu Holopaisen Gae Bolagassa, tässäkin juodaan raskautta ehkäiseviä juomia. Tai niin Ardis luulee, hänen miehensä on vaan juonitellut niin, että vaikuttava aine on puuttunut jo jonkin aikaa ja perillinen on laitettu uuniin halusi nuori vaimo sitä tai ei.
Mifonki-sarjassa on kuusi kirjaa, mutta en tiedä jatkanko matkaa tämän pidemmälle (tämän lukeminen oli hieman takkuisaa ja aikaa siihen kului 10 päivää). Kirjan lopussa porukka on hajaantunut eri puolille maailmaa ja kirjailija varmaankin haluaa saattaa heidät yhteen toivottavasti jo seuraavassa osassa, lisäksi eräällä hahmolla vaikuttaa olevan tulossa varsin kiehtova elämä, mutta en tiedä riittääkö se syyksi tarttua Mifongin aikaan. Jos Ardis ja Dante olisivat saaneet hieman enemmän aikaa yhdessä, ei seuraavan kirjan lukemista tarvitsisi pohtia ollenkaan.
January 22, 2024
Mifongin perintö on kuin harlekiiniromaani, jonka on nielaissut maantiedon lukukirja. Koko juoni pohjautuu vuosikymmeniä kestäneeseen eugenistiseenprojektiin, johon liittyvät jonkinlaiset älyllisiksi kutsutut liskot, joiden genetiikkaa yhdistämällä ihmisiin "mifongit" ovat luoneet herrarodun (kai laboratoriossa? Tarina ei kerro). Ja huolimatta siitä huomiosta, jonka verilinjojen puhtaus kirjassa saa, on lukijan käytännössä mahdotonta seurata hahmojen sukulaissuhteita (syntymävuodet eivät täsmää ja välillä tuntuu, että kirjailija vaihtaa mielipidettään siitä kuka nyt olikaan kenenkin äiti/isä)
Kaikkitietävä kertoja puhuu kuin poliitikko: eli paljon informaatiota, mutta mitään oikeaa tietoa ei saa irti (esim. mitä mifongit edes ovat, selvisi vasta kirjan viimeisillä sivuilla, sillä tietoa varjeltiin nyrkit pystyssä kuin parastakin valtion salaisuutta. Eikä minulle selvinnyt mitä väliä koko mifongeilla edes oli kirjailijan luoman maailman kannalta, kun kukaan ei tiennyt niistä mitään). Tuntui siltä, kuin kirjailija olisi käynyt taistelua lukijaa vastaan ja tehnyt tekstistä tahallaan hankalaa pitkillä virkkeillään ja omakeksimillään ilmauksilla, vaikka olisi voinut käyttää yleiskielistäkin sanaa sujuvoittaakseen tarinaa. Puhumattakaan tavasta, jolla kirjailija jatkuvasti etäännyttää tapahtumia ajallisesti kauemmas lukijasta. Sen sijaan, että hahmo näki jotain, kertoja kertoo, että hahmo oli aiemmin nähnyt jotain ja oli silloin ollut (ollut) siitä jotain mieltä.
Vaikeaa eikö?
Tarinan hahmoilla ei ole syvyyttä, ja päähenkilöillä, Ardisilla ja Dantella, ei ole luonnetta. Heidän välilleen kuitenkin yritetään tehdä romanssi, mikä on jokseenkin kuvottavaa, sillä Ardis on 16 ja Dante (hyvällä tahdolla) 35. Mieshahmon näkökulma korostaa Ardisin lapsekkuutta ja avuttomuutta, myös Ardisin haluttavuus esitetään esim. itkemisen ja avuttomuuden kautta. Parin ensi suudelman jälkeen Dante kuvailee sitä "kuin lapsen pitkä ja kostea pusu", jonka jälkeen "halu kohoaa miehen sisällä" (s. 92) Kun Ardis on raskaana, Dantesta tämän keho näyttää iljettävältä. Danten käytös naisia kohtaan, jotka hän kokee omistavansa (Ardis ja Linn) on myös äärimmäisen mustasukkainen, ja tämän käytös olettamiaan "kilpakosijoita" kohtaan väkivaltaista.
Iäkkäisiin hahmoihin kertoja suhtautuu oudon vihamielisesti, sillä vanhan isän hoitaminen on kamalinta mitä voi saada kontolleen ja puhe vanhemmista naishahmoista on usein halventavaa.
Tarinan kiinnostavin hahmo on kuningas Landis, jolle on tapahtunut kaikki kurjuus mitä nyt ajatella saattaa, mutta silti tästä tehdään koko kirjan pahis. Landisiin kohdistettu väkivalta on verrattavissa ihmisuhriin, joka myös tarinasta löytyy.
Linn joukkomurhaa kauppalaivallisen tavallisia merimiehiä, mutta se ok, koska hän paljastuukin päähenkilön siskoksi?! Linnin kodista, jossa teiniäiti Ardis joutuu synnyttämään ilman kunnollista kätilöä, tulee lähinnä mieleen aikuiseksi kasvaneen Peppi Pitkätossun crack house.
Mikäli kirjailija hakee tarinallaan mysteerijuonta, jonka ratkaisu olisi keitä mifongit ovat, pitäisi lukijalla olla ymmärrys siitä, millainen merkitys mifongeilla on maailmalle ja hahmoille. Tarinan ainoa mysteeri kuitenkin on, milloin Danten väkivaltaisen mustasukkainen käytös muuttuu sanoista teoiksi (etenkin Ardisia kohtaan). Kerronnan moraalikäsitys on nimittäin riippuvainen siitä tekeekö teot päähenkilö vai joku muu.
Yksi tähti, sillä laivojen nimet olivat uskottavia ja hauskoja. Go Pippurikuningatar!
Kaikkitietävä kertoja puhuu kuin poliitikko: eli paljon informaatiota, mutta mitään oikeaa tietoa ei saa irti (esim. mitä mifongit edes ovat, selvisi vasta kirjan viimeisillä sivuilla, sillä tietoa varjeltiin nyrkit pystyssä kuin parastakin valtion salaisuutta. Eikä minulle selvinnyt mitä väliä koko mifongeilla edes oli kirjailijan luoman maailman kannalta, kun kukaan ei tiennyt niistä mitään). Tuntui siltä, kuin kirjailija olisi käynyt taistelua lukijaa vastaan ja tehnyt tekstistä tahallaan hankalaa pitkillä virkkeillään ja omakeksimillään ilmauksilla, vaikka olisi voinut käyttää yleiskielistäkin sanaa sujuvoittaakseen tarinaa. Puhumattakaan tavasta, jolla kirjailija jatkuvasti etäännyttää tapahtumia ajallisesti kauemmas lukijasta. Sen sijaan, että hahmo näki jotain, kertoja kertoo, että hahmo oli aiemmin nähnyt jotain ja oli silloin ollut (ollut) siitä jotain mieltä.
Vaikeaa eikö?
Tarinan hahmoilla ei ole syvyyttä, ja päähenkilöillä, Ardisilla ja Dantella, ei ole luonnetta. Heidän välilleen kuitenkin yritetään tehdä romanssi, mikä on jokseenkin kuvottavaa, sillä Ardis on 16 ja Dante (hyvällä tahdolla) 35. Mieshahmon näkökulma korostaa Ardisin lapsekkuutta ja avuttomuutta, myös Ardisin haluttavuus esitetään esim. itkemisen ja avuttomuuden kautta. Parin ensi suudelman jälkeen Dante kuvailee sitä "kuin lapsen pitkä ja kostea pusu", jonka jälkeen "halu kohoaa miehen sisällä" (s. 92) Kun Ardis on raskaana, Dantesta tämän keho näyttää iljettävältä. Danten käytös naisia kohtaan, jotka hän kokee omistavansa (Ardis ja Linn) on myös äärimmäisen mustasukkainen, ja tämän käytös olettamiaan "kilpakosijoita" kohtaan väkivaltaista.
Iäkkäisiin hahmoihin kertoja suhtautuu oudon vihamielisesti, sillä vanhan isän hoitaminen on kamalinta mitä voi saada kontolleen ja puhe vanhemmista naishahmoista on usein halventavaa.
Tarinan kiinnostavin hahmo on kuningas Landis, jolle on tapahtunut kaikki kurjuus mitä nyt ajatella saattaa, mutta silti tästä tehdään koko kirjan pahis. Landisiin kohdistettu väkivalta on verrattavissa ihmisuhriin, joka myös tarinasta löytyy.
Linn joukkomurhaa kauppalaivallisen tavallisia merimiehiä, mutta se ok, koska hän paljastuukin päähenkilön siskoksi?! Linnin kodista, jossa teiniäiti Ardis joutuu synnyttämään ilman kunnollista kätilöä, tulee lähinnä mieleen aikuiseksi kasvaneen Peppi Pitkätossun crack house.
Mikäli kirjailija hakee tarinallaan mysteerijuonta, jonka ratkaisu olisi keitä mifongit ovat, pitäisi lukijalla olla ymmärrys siitä, millainen merkitys mifongeilla on maailmalle ja hahmoille. Tarinan ainoa mysteeri kuitenkin on, milloin Danten väkivaltaisen mustasukkainen käytös muuttuu sanoista teoiksi (etenkin Ardisia kohtaan). Kerronnan moraalikäsitys on nimittäin riippuvainen siitä tekeekö teot päähenkilö vai joku muu.
Yksi tähti, sillä laivojen nimet olivat uskottavia ja hauskoja. Go Pippurikuningatar!
December 1, 2024
Sujuvasti kirjoitettu fantasiatarina. Hyvin perinteistä fantasiaa siinä mielessä, että kartalla liikutaan monissa paikoissa ja henkilöiden sukupuiden muistaminen on relevanttia juonen kannalta. Päähenkilö on aikaansaava ja vie juonta eteenpäin omalla tekemisellään hyvin koko kirjan ajan. Hahmot jäävät kuitenkin varsin ohuiksi ja en aivan ostanut rakkausjuonta. Aika paljon tapahtui ikään kuin lauseiden välissä tai hahmot kertoivat, että nyt on tapahtunut jotain kiinnostavaa.
Tämä oli ihan kiinnostava kirja lukea. Toki verrattain tuoreena äitinä oli aika vaikea lukea niitä osioita, joissa uhkaa kohdistuu lapsiin. Ilman sitä olisin voinut antaa jopa neljä tähteä.
Tämä oli ihan kiinnostava kirja lukea. Toki verrattain tuoreena äitinä oli aika vaikea lukea niitä osioita, joissa uhkaa kohdistuu lapsiin. Ilman sitä olisin voinut antaa jopa neljä tähteä.
November 19, 2025
Hyvä perusfantasia, jossa oli sopivasti toimintaa, romantiikkaa ja fantasiamaailmaa. Suosittelisin etenkin nuorisolle, mutta upposi kyllä ihan hyvin keski-ikäiseenkin lukijaan. Juoni kulki mukavasti ja piti otteessaan, ja henkilöhahmot olivat kiinnostavia. Voin lukea seuraavankin osan, kunhan kerkeän :)
June 2, 2024
Varsin viihdyttävä ja kelvollinen aloitus fantasiasarjalle. Ainoat tähtiä karsivat tekijät olivat hieman kevyt ja pinnallinen sävy, sukupuolistereotypiat ja fantasiaklisheet. Toivon, että jatko-osissa niitä puretaan ja sarja löytää jotain selkeästi omaperäistä juoneen ja monimuotoisuutta hahmoihin.
September 9, 2019
Very enjoyable book,
even though I had problems with a couple facts.
Seems like a pretty typical fantasy book.
I hope the next volume will explain more about the world.
3.8/5
even though I had problems with a couple facts.
Seems like a pretty typical fantasy book.
I hope the next volume will explain more about the world.
3.8/5
July 10, 2021
Ei oikein edes "ok". Fantasian Harlekiini, vaikka en olekaan yhtään Harlekiinia koskaan lukenut.
Katson vielä seuraavan.
Katson vielä seuraavan.
April 30, 2022
Pidin tästä. Saa nähdä riittääkö mielenkiintoni koko sarjaan yhteen putkeen.
April 12, 2023
paras kirja pitkiin aikoihin!
June 20, 2013
Kirja on lajiltaan sen sorttista fantasiaa, joka on jäänyt minulta vähiin. Se ammentaa häpeämättä anglo-saksisesta fantasiaperinteestä, jossa luodaan selkeästi omanlaisensa maailma syntymäkertomuksineen ja historioineen, tehdään kartat, eletään jossain hivenen keskiaikaisessa ympäristössä ja matkustetaan paljon. Sellaisena se aivan varmasti miellyttää käännösfantasiasta nauttivia.
Mifongin perintö on vauhdikas lukuromaani, jossa käänteitä riittää. Juonittelun lomaan uppoavat tarinan keskushenkilöt, puuman kanssa kulkeva Dante Rondestani ja Merontesin nuori prinsessa Ardis. Enimmäkseen pidin kirjasta, vaikka sitä vaivasivatkin paikoitellen kysymystauti ja liian helppojen yhteensattumien kautta ratkeavat kuviot. En myöskään osannut pitää juonta varsinaisesti yllättävänä. En sitten tiedä, olinko jo useita arvioita luettuani spoilautunut liiaksi tapahtumista. (Sanottakoon muuten, että trilogian kakkososan, Mifongin ajan, takakansiteksti spoilaa mielestäni tätä ensimmäistä kirjaa turhan paljon.)
Kirjan jälkipuoli pysyi kasassa paremmin ja kiinnosti paljon enemmän kuin alkuosa. Hahmot alkoivat viimein saada syvyyttä ja jalansijaa tarinassa, eivätkä vain haikailleet ja ajautuneet tilanteesta toiseen. Ja vaikka pelkäsinkin avointa loppua, niin eihän tuo pahasti avoimeksi jäänyt.
Parasta: Linn. Fantasiaan tarvitaan merirosvoja, joilla on mu... miekkaa.
Mifongin perintö on vauhdikas lukuromaani, jossa käänteitä riittää. Juonittelun lomaan uppoavat tarinan keskushenkilöt, puuman kanssa kulkeva Dante Rondestani ja Merontesin nuori prinsessa Ardis. Enimmäkseen pidin kirjasta, vaikka sitä vaivasivatkin paikoitellen kysymystauti ja liian helppojen yhteensattumien kautta ratkeavat kuviot. En myöskään osannut pitää juonta varsinaisesti yllättävänä. En sitten tiedä, olinko jo useita arvioita luettuani spoilautunut liiaksi tapahtumista. (Sanottakoon muuten, että trilogian kakkososan, Mifongin ajan, takakansiteksti spoilaa mielestäni tätä ensimmäistä kirjaa turhan paljon.)
Kirjan jälkipuoli pysyi kasassa paremmin ja kiinnosti paljon enemmän kuin alkuosa. Hahmot alkoivat viimein saada syvyyttä ja jalansijaa tarinassa, eivätkä vain haikailleet ja ajautuneet tilanteesta toiseen. Ja vaikka pelkäsinkin avointa loppua, niin eihän tuo pahasti avoimeksi jäänyt.
Parasta: Linn. Fantasiaan tarvitaan merirosvoja, joilla on mu... miekkaa.
January 24, 2025
Mifonki-sarja on ollut jo kauan mielessäni. Minulla jäi siitä aikoinaan sellainen olo, että sen lukijat pitävät sitä oikeastaan aika korkealaatuisena ja hienona sarjana. Ennen ensimmäisen osan lukemista tutustuin kirjan Goodreads-arvioihin, ja ne olivatkin ihan vastakohta sille, mitä muistin ja tiesin! Mielestäni fantasian katon alle mahtuu monenlaista kirjallisuutta, myös “harleniikimaista” (mistä en kyllä muutenkaan ole samaa mieltä). Ensimmäistä osaa kuvailisin perushyvänä. Mulla on aika harvoin fantasiasta sellainen olo, joten oikein hyvä suoritus! Vähän jännittää, mitä tulen muistamaan seuraavaa osaa aloittaessani, mutta onnekseni tätä ekaa osaa oli ainakin helppo seurata. Romantasian faneille kiva aikamatka?
March 26, 2014
Vetävää fantasiaa, eikä kansikuvan imelyys ollenkaan heijastunut sisältöön. Muutamia liian heppoisia yhteensattumia ja hiukan tallattuja polkuja eteneviä juonikuvioita lukuunottamatta erittäin kulkeva ja kiinnostava teos. Hyvää lupaa koko sarjalle sekin, että henkilöhahmot eivät taantuneet kaksiulotteisiksi ja juonen jännityskin säilyi. Maailma oli myös täynnä ovelia yksityiskohtia, vaikka itsessään vahvasti perusfantasiaan nojaavaa.
Mifonki-sarjalla voisi olla varsinkin anglosaksisessa maailmassa tulevaisuutta - melko tuttua, mutta silti jotain omaperäistä. Vahvat naishahmot uppoaisivat jopa niille änkyröille, jotka eivät osaa erottaa sukupuolikonstruktioita fiktiossa tosimaailman tasa-arvopyrkimyksistä.
Mifonkien olemuksesta on käyty vääntöä. Kyllä mäkin kallistuisin siihen, että ne tosiaan tuovat lohikäärmeet mieleen. Maruaanitkin olivat mielestäni jännä yhdistelmä taantunutta lohikäärmeen pikkuserkkua ja omilla lajiominaisuuksillaan mellastavaa komodonvaraania.
Kaiken kaikkiaan voin suositella. En itse ole selkeästikään pääkohderyhmää, mutta eipä näyttänyt fiilistä haittaavan.
Mifonki-sarjalla voisi olla varsinkin anglosaksisessa maailmassa tulevaisuutta - melko tuttua, mutta silti jotain omaperäistä. Vahvat naishahmot uppoaisivat jopa niille änkyröille, jotka eivät osaa erottaa sukupuolikonstruktioita fiktiossa tosimaailman tasa-arvopyrkimyksistä.
Mifonkien olemuksesta on käyty vääntöä. Kyllä mäkin kallistuisin siihen, että ne tosiaan tuovat lohikäärmeet mieleen. Maruaanitkin olivat mielestäni jännä yhdistelmä taantunutta lohikäärmeen pikkuserkkua ja omilla lajiominaisuuksillaan mellastavaa komodonvaraania.
Kaiken kaikkiaan voin suositella. En itse ole selkeästikään pääkohderyhmää, mutta eipä näyttänyt fiilistä haittaavan.
December 10, 2015
J. S. Meresmaan esikoisteos Mifongin perintö on nuorten fantasiasarjan avausosa. Kirja kertoon keskiössä ovat antikvaarinpitäjän poika Dante, hänen musta puumansa Reu sekä prinsessa Ardis.
Minulla kesti jonkin aikaa päästä sisälle tarinaan, sillä ensimmäiset luvut menivät henkilöihin ja maailmaan tutustuessa. Meresmaan luoma miljöö on kiinnostava ja vaikuttaa laajalta, joten uskaltaisin veikata, että sarjan seuraavissa osissa päästään tutustumaan vielä erilaisiin paikkoihin. Henkilöt kehittyivät juonen edetessä. Pidin itse eniten Reusta ja Linnistä, Danten sisaresta, josta olisin halunnut lukea enemmänkin.
Juoni on todella vauhdikas, eikä tylsiä hetkiä ole. Valitettavasti kansiliepeessä kerrotaan mielestäni turhankin reippaasti kirjan sisällöstä. Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan, mutta jättäkää kanslieve lukematta!
Minulla kesti jonkin aikaa päästä sisälle tarinaan, sillä ensimmäiset luvut menivät henkilöihin ja maailmaan tutustuessa. Meresmaan luoma miljöö on kiinnostava ja vaikuttaa laajalta, joten uskaltaisin veikata, että sarjan seuraavissa osissa päästään tutustumaan vielä erilaisiin paikkoihin. Henkilöt kehittyivät juonen edetessä. Pidin itse eniten Reusta ja Linnistä, Danten sisaresta, josta olisin halunnut lukea enemmänkin.
Juoni on todella vauhdikas, eikä tylsiä hetkiä ole. Valitettavasti kansiliepeessä kerrotaan mielestäni turhankin reippaasti kirjan sisällöstä. Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan, mutta jättäkää kanslieve lukematta!
August 3, 2012
Jotenkin aika perinteinen fantasiakirja, ei suuria yllätyksiä. Suomalaisuus tuli sentään joissain kohdin kivasti läpi. Kieli oli osittain hiomatonta - anglismeja, turhaa toistoa ja kliseitä on mukana. Vauhtia ja jännitettä riitti. Positiivinen ja optimistinen kirja kaiken kaikkiaan. Luen mielelläni seuraavankin osan.
August 27, 2015
Mifonki kuulostaa toki söpöltä, mutta juonen tai kielensä puolesta tämä ei nyt oikein napannut. Olisi voinut toimia paremmin, ellen aikoinani olisi lukenut niin paljon samantyyppistä fantasiaa tai jäänyt ihmettelemään sanavalintoja ja lauserakenteita tuon tuosta... mutta omapa on menetykseni, monet muut ovat ilmeisesti löytäneet tästä jotakin enemmän (tai ainakin jaksaneet lukea tarinan loppuun).
July 6, 2016
Matkustelua käytännön pakosta, ennalta-arvattava juoni arvaamattoin kääntein. Kirja loppuu odotettavasti: sarjan alkuteoksessa toiset asiat toteutuvat ("päättyvät") ja toiset jäävät avoimiksi.
Pidin kerrontatavan kuvailevuudesta tuntemusten osalta, dialogissa ehkä oientä hiomista (jos huonoa pitäisi kaivaa jostain)
Pidin kerrontatavan kuvailevuudesta tuntemusten osalta, dialogissa ehkä oientä hiomista (jos huonoa pitäisi kaivaa jostain)
August 31, 2016
Tykkäsin todella paljon, ihanaa että hahmoissa on paljon muutakin kuin nuoria komeita ja kauniita. Hieman häiritsi henkilöstä toiseen hyppiminen, mutta se on lähinnä oma preferenssini eikä niinkään kirjan vika.
Read
May 14, 2012Trilogian ensimmäinen osa (huoh)
Mutta kirjalla on varsin vetävän oloinen traileri Juutuubissa: http://www.youtube.com/watch?v=0DkcR_...
Mutta kirjalla on varsin vetävän oloinen traileri Juutuubissa: http://www.youtube.com/watch?v=0DkcR_...
February 10, 2013
Tarina imaisi mukaansa ja vahvat naishahmot ilahduttivat. Kieli oli paikoin hieman kankeaa, mutta silti tämä oli mukava tuttavuus kotimaisen fantasian saralla!
August 2, 2012
Meresmaa kirjoittaa jouhevasti seikkailuvetoista fantasiaa. Pidin mifonkien ideasta ja siitä, miten todelliset (vaikkakin maagiset) eläimet ovat historian saatossa muuttuneet mytologiaksi.
August 22, 2012
Täydellinen koukuttuminen. Nopeatempoinen fantasiaseikkailu perinteisin piirtein ja kiinnostavin hahmoin, luin päivässä ja ihastuin. Luen varmasti seuraavatkin osat.
November 4, 2012
This book was honestly said one of the best ones I've ever read. Amazing. so different. I can't wait for the second book!
January 12, 2013
Fantastic book. I have to read the next one soon!
April 10, 2014
Vauhdikasta seikkailufantasiaa, toinen osa on aloitettava heti perään. Etukannen liepeessä on lievä spoileri, jonka huomasin onneksi vasta jälkikäteen.
April 7, 2023
Alussa vähän nihkeä kielen ja tyylin vuoksi, mutta tarina alkoi vetää ja lopulta tykkäsin niin, että pakkohan ne jatko-osatkin on lukea.
Aloitin uudestaan sarjan alusta ja nyt innostuin enemmän.
Aloitin uudestaan sarjan alusta ja nyt innostuin enemmän.
Displaying 1 - 28 of 28 reviews