Vanhoillislestadiolaisen Maijan lapsuus särkyi jo varhain, kun hän joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Siitä alkanutta traumaattista tapahtumasarjaa pahensi perheessä ja lähiympäristössä vaikuttanut vaikenemisen kulttuuri, joka mahdollisti hyväksikäytön jatkumisen. Tässä kirjassa Maija kertoo lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta sekä sen torjumisesta, unohtamisesta ja palautumisesta mieleen aikuisena. Yritykset purkaa lapsuuden tapahtumia oman lähipiirin ja uskonyhteisön kanssa johtivat uudenlaisiin vaikeuksiin.
Maijan lisäksi teoksessa kirjoittavat eri alojen asiantuntijat. Heidän teksteissään tarkastellaan traumatisoitumisen ja toipumisen prosessia, uskonnollisen yhteisön ja väkivallan kytköksiä, uskon ja moraalin välistä yhteyttä sekä hyväksikäytöstä puhumista ja siitä vaikenemista. Kokonaisuutena teos on vahva yhteiskunnallinen puheenvuoro mutta myös kertomus uskosta, rohkeudesta ja selviytymisestä.
Tärkeä teos, joka käsittelee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä useista eri näkökulmista. Maijan kohtelu on monessa eri kohtaa julmaa ja toiseuttavaa. Ihmettelen hieman miten hän on jaksanut pysyä uskonyhteisön jäsenenä kaikesta kohtelustaan huolimatta. Toisaalta yhteisö ei ole ollut täysin häntä vastaan. Ymmärrettävää on sekin, että on hankalaa poistua yhteisöstä, johon on kasvanut kiinni lapsesta saakka.
Shokeeraus tarinoista, tapahtuuko usein moista? Tätä voisi kenties pohtia, jos voi hämmennykseltään tohtia. Sen sijaan että toisaalle, katsoisikin pinnan alle.