Naraka

Sang #2

by Elina Pitkäkangas

Topelius-voittajan uutuusromaani sodasta ja ihmisten välisistä siteistä

Kong Dawei on palannut kotiseudulleen, mutta mikään ei ole entisellään. Lukijoiden rakastaman ja asiantuntijoiden kiittelemän teosparin toinen osa on vivahteikas ja intensiivinen romaani sodasta, moraalista ja kaiken kestävästä rakkaudesta.

Huippusuositun Sangin jatko-osa esittelee Fusangin maakunnan, Narakan, jonne epäonniset kansalaiset lähetetään työleirille. Narakan synkeissä kortteleissa kytee vastarinta. Kun vankeudesta paennut Kong Dawei löytää itsensä Rautakapinan ytimestä, hän joutuu kohtaamaan uskollisuutensa rajat. Kenen puolelle asettua, kun toverit käyvät toisiaan vastaan? Voiko sodassa olla voittajia?

Genres: Fantasy, Young Adult, Finnish Literature, LGBT, Dystopia, Fiction, Romance

496 pages, Hardcover

First published April 18, 2024

About the author

Elina Pitkäkangas is the author of the urban fantasy trilogy Kuura (2016-2018) and the fantasy duology Sang (2022-2024). She is from Nokia, Finland.

Reviews

[Sini Helminen · Rating 5 out of 5]

Elina Pitkäkankaan aasialaisvaikutteinen fantasiaeepos Sang iski syksyllä 2022 kirjasomen sydämiin ja aiheutti kirjamessuilla jättimäiset nimmarijonot. Kirjoitin heti romaanin ilmestyessä arvion ja uumoilin tälle kansainvälistä kysyntää, ja käännössoppimuksia duologialle onkin tullut. Lukijoiden odotus on palkittu ja nyt keväällä 2023 Sangin loistelias tarina sai ansaitun päätöksensä Narakassa. Itse en Elina Pitkäkankaan ystävänä ja esilukijana joutunut odottelemaan Dawein kohtalon selviämistä aivan yhtä pitkään kuin muut, vaikkakin jännitys on pysynyt yllä, kun hahmojen tarinat ovat muuttuneet versioiden välillä. Välttääkseni juonipaljastuksia pidän tämän arvion lyhyenä ja suosittelen ennemmin Sang-arvioni lukemista. Miten Naraka sitten toimii? Saa minut pidättelemään hengitystäni ja kyynelehtimään vielä kolmannellakin lukukerralla, jos siitä voi jotakin päätellä.Naraka jatkaa siitä mihin Sang jäi ja tutustuttaa lukijoita yhä syvällisemmin dystooppiseen aasialaiseen Fusangin valtioon, joka on kuvattu upean yksityiskohtaisesti väreineen, tuoksuineen ja arkkitehtuureineen. Väkivaltaa ja käänteitä ei Sangistakaan puuttunut, mutta kapinan ja sodan varjot tuovat jatko-osaan entistäkin synkempiä sävyjä. Dawei ja hänen rakastettunsa Dray lähtevät etsimään Dawein veljeä pahamaineisesta Narakasta, jonka työleireillä ihmiset eivät selviä kauan hengissä. Vanhojen suosikkihahmojen lisäksi kohdataan uusia kiinnostavia persoonallisuuksia, kuten karismaattinen kapinajohtaja Lao Yang. Dawei joutuu vaikeisiin ristiriitatilanteisiin, joissa sekä hänen lojaalisuuttaan että moraaliaan koetellaan vaikeimman kautta. Lukukokemus on äärimmäisen intensiivinen ja aina sitä huomaa puristavansa kirjaa tiukasti käsissään, vaikka tavallani ei edes olisi lukemassa ensikertaa ja tietäisikin jo, mitä seuraavaksi on tulossa. Tätä duologiaa ei yhdenkään fantasiafanin kannata jättää välistä.

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Jutta | Booksandbananas · Rating 5 out of 5]

Tätä on odotettu! Aivan ihana tarina ja taidokkaasti kirjoitettu kokonaisuus. Vaikka tämä on nuorten aikuisten fantasiaa, tämä vie mennessään kyllä vanhempiakin lukijoita. Päähenkilö Dawei vei sydämeni jo Sangissa. Loppua kohden tämä meni koko ajan jännittävämmäksi ja viimeiset luvut luin hikikarpalot otsalla. Tämä meni suosikkikirjojeni joukkoon heittämällä.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Daredevil (Frank Miller): "I have shown him that a man without hope is a man without fear."

Kun luin Narakaa, tuo Daredevil -sarjakuvasarjan synkin vaihe tuli mieleen monta kertaa. Kirjassa ollaam vahvasti sodan ja epätoivon ja sorron rikkomien ihmisten epätoivoisten valintojen äärellä, ja myös toivon pilkahduksia esiintyy. Vahva tunnelataus ja tunnelma tässå sarjan päätösosassa!

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 3 out of 5]

Olisin halunnut pitää tästä paljon enemmän, sillä Sang teki minuun niin suuren vaikutuksen. En oikein tiedä mikä oli muuttunut, mutta jotain tuntui puuttuvan. En nauttinut kirjan verkkaisesti etenevästä tarinasta, vaikka pidin edelleen taidolla ja huolella rakennetusta maailmasta sekä henkilöhahmoista. Jotenkin kaipasin enemmän suoraviivaista toimintaa sekä tunnelman intensiivisempää nostatusta, kun tällaisenaan kaikki juonen huippukohdatkin sekoittuivat hitaaseen kerrontaan ja runsaaseen kuvailuun. Juoni jäi myös liian pitkäksi aikaa viipyilemään Narakaan. En tiedä oliko oma mielentila vain väärä tälle kirjalle juuri nyt. Pidin kuitenkin Sangista paljon enemmän, mitä tästä. Yhdessä nämä kuitenkin muodostavat oivallisen tarinan ja teosparin.

Plussa pisteitä edelleen queer-elementeistä, jotka sisällytetään tarinaan ilman, että niitä turhaan korostetaan.

[A · Rating 5 out of 5]

Hengästyttävän upea päätös Dawein tarinalle. Oli aivan mahtavaa päästä pitkästä aikaa lukemaan teos, jota ei haluaisi laskea käsistään. Olo on hyvällä tavalla tyhjä, kuten asiaan kuuluu loistavan tarinan jälkeen.

[meri · Rating 5 out of 5]

kokoan ajatuksiani, ehkä myöhemmin lisää, olipa hieno sarja.

[Mimi · Rating 4 out of 5]

Mä vaan liitelin tämän läpi kuin haukka taivaalla, ja oon niin onnellinen, että tämä tarina on nyt pieneltä osaltaan myös mun.

[Inna · Rating 4 out of 5]

Huhhuh apua, nyt se on sitten luettu. Tai luin tän kyllä heti ilmestymisen jälkeen mut ei näitä arvioita vaan saa heti kirjoitettua. Rakastin Sangia yli kaiken, niin Narakaa kohtaan oli kyllä tosi korkeat odotukset, ja enimmäkseen ne myös täyttyivät. Kirja oli täynnä huikeita yksityiskohtia ja Pitkäkankaalle tyypilliseen tapaan taustatyö oli tehty huolella ja se näkyi. Oli paljon hahmoja ja eeppisiä juonenkäänteitä ja dramaattisia tapahtumia ja brutaaliutta ja väkivaltaa, eli kaikkea sitä mitä arvelinkin kirjan sisältävän. Ehkä brutaaliutta kuitenkin vähensi se että monet asiat tapahtuivat ns. off-camera, eikä niitä kaikkein kamalimpia juttuja hierottu lukijan naamaan ihan yhtä pahasti kuin Sangissa.

Dawei on sillä tavalla kyllä mielenkiintoinen päähenkilö että häntä ei oikeastaan aja eteenpäin mikään hänen oma tavoitteensa tai omat halunsa ja päämääränsä, vaan hän vähä niinku ajautuu tilanteisiin ja joutuu toimimaan ikään ku pakotettuna, ja suurin häntä ajava voima on se että hän haluaa estää kamalien asioiden tapahtumisen muille ja on yhtenään uhraamassa itseään muiden edestä. Tietty silläkin tavalla voi kuljettaa tarinaa eteenpäin, mutta ehkä oisin kaivannut sinne taustalle jotain muutakin motivaatioo kuin se että pääsispä vaan istuu rauhassa kotona Drayn kanssa. Ihanaa oli myös nähdä Sangista tuttuja hahmoja ja tietää mitä heille kuului, erityisesti Ailingille joka on ihan huikee mimmi.

Onhan tämä koko duologia ihan mieletön, eli lukuun vaan, vaikka eiköhän tää ole jo kaiken kirjasomehypen jälkeen kaikille aivan selvä homma.

[Helmi · Rating 4 out of 5]

Huh. Mulla on hyvin ristiriitaiset fiilikset nyt juuri kirjan lukemisen jälkeen.
Toisaalta tää duologia on ihan suomen fantasiakirjallisuuden huippua ja en malttanu laskea tätä käsistäni, tarina on tärkeä ja upea, hahmot syvällisiä, ja kirjoitus immersiivistä.
Toisaalta taas Naraka aiheutti paljon hämmennystä, juoni oli painottunut paljon yhteen paikkaan, suuri osa kirjasta käsitteli hyvin surullisia, negatiivisia, ja painavia asioita, tunteita, tapahtumia, ja ihmisiä.
Hyvä kirja herättää monenlaisia tunteita ja tässä Naraka onnistuu loistavasti. Kuitenkin monet asiat jäi avoimiksi, tuntui että moni muuttui päälaelleen Sangin jälkeen, ja olin välillä hyvin hämmentynyt juoniratkaisuista.
Freyal, Dray, Sunan, ja Houyi taisi olla mun lempihahmot tässä koska melkein kaikki muut oli hetkessä tai toisessa käsittämättömiä tai ikäviä.
Kuitenkin loistava kirja ja taitavasti rakennettu. Loppukin oli suhteellisen onnellinen vaikka Sunanin ja Renin kohtaloa jään miettimään. Varjelijoiden jälleennäkeminen oli lempikohtaus kontekstista huolimatta. Ehkä aika auttaa jäsentelemään ajatuksia tästä!

[Inka Tirilä · Rating 5 out of 5]

Tää oli NIIN hyvä!! kaikkien pitäs ehdottomasti lukee tää kirja. Mun lempparikirjailija vitosluokasta asti<3
Tykkään paljo siitä miten asiat on kuvailtu ja miten isossa roolissa esim just kulttuurin ja vaikka tunteiden ja qín kuvailu on tässä kirjassa ja myös sangissa. Upee kirja kaikin puolin!

[Verna · Rating 5 out of 5]

Kun suljin kirjan, istuin hetken hiljaa. Hymyilin. Ja sitten tuli itku. Tämän (ja Sangin) lukeminen oli upea kokemus, kiitos!

[Irina · Rating 4 out of 5]

Paluu Fusangiin tuntui aluksi ehkä vähän samalta kuin päähenkilöstä paluu kotiin, mutta sitten lähti vetämään. Naraka oli ensimmäisen osan tavoin synkänpuoleinen, mutta kun Dawei sai taas ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen olla rakkaidensa kanssa, se toi odottamatontakin lämpöä kirjaan. Sangin takakannen viimeinen lause kuuluisikin ennemmin Narakaan.

Havahduin tässä uudelleen siihen, kuinka tarkasti Sang ja Naraka on rakennettu yksityiskohtia myöten. Oli ihanaa saada tietää, mitä muutamille ensimmäisen osan hahmoille oli tapahtunut 🫶🏼

Tarina päättyi, lopulta, onnellisemmin kuin uskalsin toivoa. Lopussa huomasi, kuinka Sang ja Naraka olivat todella alunperin yksi kirja - Sangissa alkanut tarina päättyy vasta, kun Narakan viimeinen sivu on luettu. Onneksi ❤️

Nyt, kirjan luettua, päällimmäisenä mielessä on onni siitä, millaisen lopun hahmot saivat tarinassa.

[venla · Rating 2 out of 5]

Harmittaa etten tykännyt tästä enemmän, mutta jokin vain tökki. Sang oli parempi, mutta ei sekään tarinana ollut mikään mun lemppari. Koko duologia (?) on todella taitavasti ja huolellisesti kirjoitettu, mutta kerronta on vähän turhan hidastempoista ja kuvailupainotteista. Jäin kaipaamaan enemmän toimintaa, jännitystä ja oikeastaan mitä vaan mikä herättäisi tunteita.

[Ronja · Rating 5 out of 5]

A magnificent story, a magnificent ending. Sang and Naraka are top-class fantasy that deserve to be introduced to the world. The story reminded me of The Farseer Trilogy by Robin Hobb.

Upea tarina, upea päätös. Sang ja Naraka ovat kovan luokan fantasiaa, jotka ansaitsevat päästä maailmalle. Tarina toi mieleeni Näkijän taru -trilogian.

[KatRi · Rating 4 out of 5]

Aloitin tätä Sangin jatko-osaa äänikirjamuodossa, mutta hyvin pian huomasin kaipaavani mahdollisuutta tahdittaa lukemista - Pitkäkankaan teksti etenee paikoin vauhdikkaasti, paikoin kuvailee runsaasti ja kauniisti. Kirjana lukukokemus olikin sitten oikein nautittava. Laadukasta kotimaista fantasiaa!

[Alex · Rating 5 out of 5]

"Muutos ei koskaan kysynyt, oltiinko siihen valmiita. Aivan kuten pilvet yläpuolellani, myös tuntemani maailma oli jatkuvassa liikkeessä. En voinut pakottaa pilviä pysähtymään. En voinut puristaa käsissäni jotain sellaista, jonka luonne oli haihtua."

Vau. Vau vau vau vau. On tyhjä tunne rinnassa, kun tiedän että Dawein tarina on päättynyt. Voin aina palata Sangin ja Narakan maailmaan takaisin, mutta silti. On reilu vuosi siitä, kun luin Sangin ekaa kertaa ja rakastuin siihen koko sydämellä. Olin alussa epäluuloinen siitä, yltäisikö jatko-osa koskaan sen tasolle, mutta oon positiivisesti yllättynyt. Dawein tarina jatkuu Narakassa yhtä henkeäsalpaavana kuin aina. Hahmot oli jo valmiiksi upeasti rakennettuja, mutta Elina Pitkäkangas onnistui avaamaan niitä entistäkin enemmän.

Kaikessa verisyydessään tää sarja tuo mulle selittämättömästi lohtua. Realistisen virheelliset hahmot, ja se, miten opitaan rakastamaan ei puutteista huolimatta vaan niistä riippumatta. Tulevaisuus - jonka pelkkä ajattelu ahdistaa mun hengityksen - on niin upeasti käsitelty. Kontrollista opitaan päästämään irti ja kaikki mitä elämä tuo otetaan avosylein vastaan. Kaikkea tällästä filosofista itketysmateriaalia tietysti maustaa toiminta, politiikka ja rakkaus, ihan kuten ensimmäisessäkin osassa.

Tätä saa jonkin aikaa sulatella. Lukisin Elina Pitkäkankaan ostoslistankin, jos se vaan antais.

[Jemysieni · Rating 5 out of 5]

Loistavan kirjan merkki on lukemisen jälkeinen tyhjyys, kun ei oikein tiedä, mitä tehdä elämällään kirjan jälkeen. Luin teoksen käytännössä kahdelta istumalta, pari sivua tosin välissä tuli lukaistua rannalla, kun odotin kavereita uimasta. Kuitenkin kirjoja, joita ei voi laskea näppösistään viimeisten 250 sivun aikana, minkä vuoksi nukkumaanmeno venyy aamuviiteen, on maailmassa harmittavan vähän.

Sitten itse kirjaan. En laita spoileriseinää,, koska en mene yksityiskohtiin, mutta jatka harkiten, jos tämä duologia on vielä lukematta.

Naraka jatkaa kutakuinkin siitä, mihin Sang jäi. Alku oli suht rauhallinen, mutta tahti kiihtyi loppua kohti, joskin paikoin oli sopivasti rytmittäviä suvantovaiheita toiminnan keskellä. Hahmot monipuolistuivat ja saivat lisää harmaan sävyjä Narakan aikana, mistä tuli aikuisempi tunnelma Sangiin nähden. Erityisesti Renin hahmoarkki oli kiinnostava. Hahmot tekivät virheitä ja vaikeita valintoja, mutta umpikujista selvitään uskottavalla tavalla. Nautin myös suuresti, kun päähenkilö pääsi käyttämään voimiaan. Cool, cool, cool.

Naraka onnistuu olemaan samaan aikaan syvällinen yhteiskunnallinen kommentaari, jossa pohditaan valtaa ja muutosta. Pohdinnassa ovat myös kohtalo vs. valinnanvapaus ja tekojen seuraukset. Tykkäsin, että teoista tuli lopuksi kohtuulliset seuraukset, eivätkä kaikki päässeet luikertelemaan kamalien tekojen vastuista. Narakassa näitä väkivaltatekoja ei kuvattu yhtä graafisesti kuin Sangissa, vaan pahimmat tulivat ikään kuin takaumina valikoiden. Lisäksi jätettiin enemmän rivien väliin lukijan pääteltäväksi, mistä kovin tykkäsin. Erityisen vaikuttava kohta oli loppupuolella, kun Dray tuotiin Dawein eteen. Lopussa paluuta yhteiskunnan jäseneksi olisi kuitenkin voinut avata hieman enemmän, sillä näistä oikeuksista luopuminen oli suuri uhraus teoksen alussa ja eräs tragedia jo Sangissa.

Ihmissuhteiden kehityksellä oli myös tärkeä rooli juonen kuljetuksessa. Erityisesti sisarussuhteen kuvaus oli onnistunutta, mutta myös erilaisia pari- ja ystävyyssuhteita kuvattiin onnistuneesti. Tässäkin osassa erityismaininta sateenkaarisuhteen luontevalle läsnäololle ilman sen alleviivaamista. Olisin lisäksi kovasti toivonut monisuhteisuuden kanssa flirttailua lopussa, kun hetken aikaa näytti, että sinne oltiin menossa. No, kaikkea ei voi saada näinkään upealta teokselta!

Sang ja Naraka ovat oikeastaan yksi kirja jaettuna kaksiin kansiin, niin saumattomasti tarina kokonaisuutena rakentuu ja ratkeaa kirjaparin aikana. Ehkä juuri tämän vuoksi Naraka on yksi onnistuneimpia lukemiani jatko-osia.

Eniten harmittaa, etten saa enää kokea näitä kirjoja ensimmäistä kertaa. Sanomattakin suosittelen sarjaa kaikille fantasian ystäville. Suosittelen myös varaamaan molemmat kirjat kerralla, koska nälkä Sangin jälkeen on suuri, ja Naraka vastaa tähän nälkään erinomaisen tyydyttävästi.

[Aamu Aurinkoinen · Rating 5 out of 5]

Olipa taas lukukokemus. Rankan puoleinen tietenkin. Onneks tässä kirjassa ei kuitenkaan ollut yhtä paljon väkivaltaa ja kauheuksia vahvasti esillä, kuin Sangissa. Eihän siitä kyllä mitään puutetta ollut, mutta onneksi ei sentään kuvattu niin kauheen yksityiskohtaisesti niitä asioita.

En yhtään pidä alistuneisuuden tunteesta niin jälleen kerran oli hieman rankempi lukukokemus sen myötä, kun kellään ei ollut mitään oikeeta päätösvaltaa koko kirjassa ja hommat meni ihan miten sattuu ai kamala🥶😵

Varjelijoiden jälleennäkemiset oli kyllä mahtavaa luettavaa. Ai että kun loppua kohden oli mukava lukea, kuinka Tiikeriklaanin sotilaat ja vartijat ei tukenutkaan mun arkkivihollista Jiania😍😏😈 Myös Dawein kehitys hahmona oli kiva, tykkäsin kun se puhu sataa eri kieltä ja vielä vaihteli viittomakielen ja namlan välillä samassa keskustelussa, se oli alffa toimintaa.

Arvostan myös sitä, miten vallankumousta kuvattiin Narakassa (kirjassa ei miljöössä). Äikän lopputyötä tehdessäni pääsin lueskelemaan hieman Suomen sisällissodasta kertovia kirjoja, ja tää kirja kyllä kuvaili monia tapahtumia samalla tavalla, tai saman kaavan mukaan. En itekkään saa selvää horinoistani, mutta pääasia oli se, että oli hyvin käsitelty niitäkin asioita.

Ren... Ai että, kuinka se olikin ristiriitaisia tunteita herättävä hahmo... No, en nyt osaa enempää asiaa avata, mutta kyllä oli tiukat paikat aika usein sen touhuista lukiessa.

"Selvä", Ren nyökkäsi. "Dray, pidä Freyalista huolta sillä välin, kun olen poissa."
Freyalin kulmat kohosivat. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään. Jo pelkkä ilme ohjasi katseemme kumppaniini, joka pöyhi tähdet silmissään hevosensa hiekkaista harjaa.
"Tai oikeastaan", Ren korjasi. "Freyal, pidä sinä Draysta huolta sillä välin, kun olen poissa."
"Sitähän minäkin", Freyal naurahti.

Lempparit:
-Houyi (yhä tottakai, itse asiassa tässä kirjassa se oli vielä asiallisempi)
-Sunan tottakai
-Dray

[filipsfiction · Rating 5 out of 5]

Huh, mistä tässä edes alottais. Oon lukenut Sangin 5 kertaa ja Narakan 2, enkä siltikään ole päässyt yli näistä kirjoista. Ja kyllä siinä itku tuli kun sain Narakan luettua loppuun, kun tajusin etten koskaan pääse sukeltamaan näihin kirjoihin ja maailmaan ekaa kertaa.

Fusangin valtio on mielenkiintoinen ja niin upeasti rakennettu ja ihastuin Fusangin kulttuurilliseen moninaisuuteen heti. Se miten hienovaraisesti maailma esitellään kirjojen aikana (eikä kaikkea tietoa dumpata lukijalle heti kättelyssä), on niin ihanaa luettavaa.

Hahmot näissä kirjoissa on yksiä parhaimmista, mitä oon pitkään aikaan lukenu. Rakastin varsinkin Narakassa, kun sivuhahmojen tarinoita ja luonteita syvennettiin.

Dawei on myös ehkä lempi päähenkilö, josta olen lukenut. En tiedä mikä hänessä kosketti minua niin syvästi, mutta varsinkin Dawein herkkyys ja kunnioitus elämää kohtaan teki minuun vaikutuksen. Tuntuu että usein YA- kirjoissa päähenkilöt vievät niin helposti muilta hengen, joka vieraannuttaa minut hahmosta aika nopeasti, mutta Sangissa ja Narakassa hahmot tappoivat vasta, kun heidät ajettiin tilanteeseen, jossa se oli ainoa ulospääsy.

Dawein trauman käsittely oli myös niin niin upeasti ja aidosti kirjoitettu.Tuntui niin virkistävältä lukea tarinaa, jossa hahmo pääsi ASTEITTAIN yli traumoistaan (ei nyt kiinnitetä huomiota niihin uusiin traumoihin jooko).

Okei sitten päästäänkin mun lempi asiaan näissä kirjoissa hahmojen välisiin suhteisiin. Ne korostuivat ja ovat tarinassa keskeisiä. Renin ja Dawein suhde on niin upea ja AITO. Näin aitoa sisarus suhdetta on vaikea kirjoittaa, mutta tässä oli onnistuttu mahtavasti. Okei enkä edes aloita Draysta ja Daweista, koska tästä arvostelusta tulis pidempi kuin itse kirjasta. Sen mä sanon että NE ON TÄYDELLISIÄ TOISILLEEN. Niiden kahden välinen rakkaus oli niin käsin kosketeltavaa että alkoi tuntua yksinäiseltä. Joo en oo päässy heistä kahdesta tai koko sarjasta yli.

Kuitenkin jos luit tänne asti niin on sanomattakin selvää että suosittelen tätä kirjaa!!

[Celestine · Rating 4 out of 5]

Fantasiakirjoissani nautin enemmän ihmissuhteista, miljöökuvauksista, maailmanrakennuksesta ja seikkailuista kuin suurista, eeppisistä taisteluista. Siinä missä duologian ensimmäinen osa Sang keskittyi ensimmäisiin (ainakin näin muistelen), Naraka painottuu vahvasti jälkimmäiseen. Siksi kirja tuntui välillä vähän raskaalta lukea. Onneksi se ei kuitenkaan pelkkää taistelua ja toimintaräiskettä ollut, ja hiljaisemmissa hetkissä viihdyin hyvin. Sangin lukemisesta oli ehtinyt vierähtää tovi, joten varsinkin hahmojen ja paikkojen nimiä oli hankala muistaa, mutta aika nopeasti pääsin menoon mukaan.

Kun nämä pienet nurinat on saatu ulos systeemistä, on kehujen aika. Pitkäkankaan luoma maailma on kiinnostava ja rikas, ja luin sitä suurella kiinnostuksella. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja hyvin harmaasävyisiä, mistä pidin kovasti. Juoni on taitavasti rakennettu ja onnistuu yllättämään moneen otteeseen. Duologia on kokonaisuutena tosi hieno!! Oon iloinen siitä, että Suomessa kirjoitetaan näin kovatasoista spefiä.

[Maija · Rating 5 out of 5]

Paras jatko-osa ja samalla päätösosa jonka olen koskaan lukenut. Naraka jatkoi Sangissa alkanutta tarinaa raa’alla ja sydäntäsärkevällä kerronnalla. Näkökulmat kapinaan ja ristiriitaisuudet puolen valitsemisesta olivat itselleni ihanan tuoreita. Myös hahmojen väliset dynamiikat ja etenkin Drayn ja Dawein rakkaus olivat kirjan kantavia voimia, joiden avulla jaksoi lukijakin pitää toivoa yllä. Rakastin.

[Salla Hiltunen · Rating 3 out of 5]

Kelpo lopetus tälle duologialle. Naraka tuntui vähän pitkäveteisemmältä kuin Sang eikä imaissut minua mukaansa samalla tavalla, mutta tarina saatiin paketoitua ihan onnistuneesti. Ihailen Pitkäkankaan luoman maailman elävyyttä ja yksityiskohtaisuutta, ja hän on myös todella taitava kuvailemaan paikkoja, henkilöitä ja asioita.

[Sonja O.]

Thanks, I hate it.

Close to 500 pages and THEY DON'T EVEN GET RID OF THE FUCKING TITULAR LABOR CAMP IN THE END!?

They did my boy Qiren so dirty. Not that Dawei got much better treatment. How he went from the hero of Sang to such a wishy-washy character is beyond me.

I guess the takeaway from this is that minorities shouldn't rise up against an oppressive government because the masses are nothing but filthy thugs led by power-hungry mustache-twirling villains and because killing be bad. If only they had voted for a different empress like civilized people, I suppose🤡

[Dani · Rating 5 out of 5]

Naraka jatkaa ensimmäisen osan mestarillista perintöä onnistuneesti. Edelleen pohjalla on ripaus todellisia tapahtumia, maisemia ja yhteiskunnallisia rakenteita, joista punoutuu upea fantasiamaailma. Vieraista kielistä lainatut lainit koristavat tekstiä ja päähenkilö Dawein käymä moraalipaini on kiehtovaa seurattavaa.

[Eveliina Pigg · Rating 4 out of 5]

4,25⭐️

[Juha Tuisku · Rating 5 out of 5]

Lyhyemmin:

Naraka on paria vuotta aiemmin ilmestyneen Sangin jatko-osa, ja jatkaa Kongin veljesten tarinaa jokseenkin siitä, mihin edellinen päättyi. Sangin lukeneille sitä tuskin tarvitsee – tai kai edes ehtii – kauheasti markkinoida, koska on vaikea kuvitella, että siihen malttaisi olla tarttumatta heti kun Sangin kannen on saanut viimeisen kerran suljettua. Se oli itsellänikin ostoskorissa heti kun siihen ilmestyi tilaisuus ja olen ehtinyt sen nyt jo kahteenkin kertaan lukea.

Mikäli joku kuitenkin yhä empii Narakaan jatkamista, en voi kuin suositella sitä niin vahvoin sanoin kuin suomenkieli vain sallii - kuten koko kirjaparia ylipäätäänkin. Naraka onnistuu jossain, missä jatko-osat harvoin onnistuvat, ja on jo sellaisenaan lukemisen arvoinen. Se vastaa kyllä juuri siihen nälkään, mikä edeltäjästään jäi, mutta se tarjoaa siihen kuitenkin jotain kovin erilaista. Siinä missä Sang oli alusta loppuun makealta maistuva, pikku makupala, joka jaksoi kutkuttaa aina jokaisesta käänteestä seuraavaan, Naraka on kuin useamman lajin illallinen, jossa jokainen lautasellinen on oma kokonaisuutensa omine lisukkeineen ja kastikkeineen, ja jotka kukin tarjotaan oman viininsä kanssa.

Narakan rinnassa sykkiikin sikäli hyvin erilainen sydän kuin Sangissa. Ne ovat molemmat kyllä erehdyttämättömästi osa samaa isompaa tarinaa, mutta kysymykset, joita huomasin Narakan varrella jääväni pohtimaan ovat muutamaakin astetta syvempiä, ja vetivät vastaavasi vakavammaksi. Kuin olisi tullut aikuistuttua hieman tarinan ja sen hahmojen mukana.

Ja mitä pidempään teosta luki, sitä selvemmäksi kävi myös se, kuinka valtava määrä työtä sen rivien takana olisi vielä piilossa, ja kuinka pitkälle sen hahmoja, tarinaa ja maailmaa on mietitty ja valmisteltu.

Se onnistui vetämään kyllä hiljaiseksi useampaankin otteeseen ja useammallakin eri tavalla. Olin omiin muistiinpanoihini summannut sen näin: ”Not fairytale, and what little you comfort you get, you better learn to treasure fast.”

En saakaan mielestäni sitä ajatusta, että se on samalla myös syntisen aliarvostettu teos, kun se kuuluisi heittämällä kansainvälisille hyllyille.

Täydet viisi tähteä jo pelkästä urakasta, mutta aivan yhtä lailla myös täydestä mahasta.

Valtavat kiitokset jälleen kirjailijalle!


Loppuun vielä hieman vapaammin tämän lisäksi:

Sang ja Naraka tulivat itselläni molemmat sanotaanko hieman tapahtumarikkaisiin vaiheisiin elämässä, enkä saanut lopulta kumpaakaan niistä luettua siististi yhtenä elämyksenä, vaan ne päätyivät katkeamaan minulta molemmat etenkin alkupäässä useampaan otteeseen – samasta syystä tämän arvostelun kirjoittaminenkin päätyi lopulta viivähtämään.

Ne olivat silti molemmat sellaisia kirjoja, joihin palatessa halusi aloittaa nimenomaan alusta eikä siitä, mihin muisteli jääneensä, eivätkä ne kumpikaan tuntuneet silti toistolta, vaikka olisikin muistanut tapahtumia jo edelliseltä kerralta. Tämä johtunee siitä, että kirjan sivuilla tulee paitsi seurattua itse tarinaa, myös kuljettua sen hahmojen rinnalla. Melkein kuin kävisi heitä siellä vain tapaamassa.

Ja oikeastaan juuri tuota taustaa vasten, Sang ja Naraka poikkesivatkin ainakin itselleni niin kovasti toisistaan. Löysin kyllä Narakan sivuilta juuri ne henkilöt, jotka olin oppinut Sangin sivuilla ensin tuntemaan, mutta oli kuin maailmaa olisi tullut katsottua heidän kanssaan tällä kertaa hyvin eri sävyisenä.

Vähän kuin he olisivat varttuneet siitä, kun heidät aiemmin tapasi – mikä on näiden kirjojen kohdalla myös varsin osuvaakin.

Sangin elämänjanoisuuden ja villiyden sekaan oli ilmestynyt kuin näkyville piilotettua herkkyyttä, jota kirjailija ei ollut alkanut varta vasten alleviivaamaan, vaan joka oli siellä kaiken seassa, jos sen halusi itse sieltä löytää. Havahduin itse tähän onneksi niin, että se oli jo takaraivolla, kun pääsin tarinan ensimmäisen kokonaisen lukukerran loppujen lopulta aloittamaan, ja huomasin pysähtyväni tämän tästä, kun tuntui, että sanojen taakse oli jätetty jotain sanomatta.

Olisikin kieltämättä todella mielenkiintoista kuulla, minkälainen teoksen kirjoitusprosessi on ollut ja kuinka valtavat määrät muistiinpanoja sen varrella on mahtanut kertyä. Kirja ei ole vajaana 500-sivuisena lyhyimmästä päästä, mutta tuntuu kuin se olisi silti lyhennetty versio moninverroin pidemmästä tarinasta. Sen hahmot tuntuvat sen verran monisyisiltä ja aidolla tavalla rosoisilta, että tulee pakostakin ajateltua kirjailijan käyneen heidän suullaan valmistelumielessä kai hirveän määrän keskusteluja pitääkseen heidät omina itsenään, vaikkei lukija varsinaisesti näekään näistä kuin pelkkiä lopputulemia.

Yhtä lailla kirjassa on useampikin oma pieni ulottuvuutensa, joka on eittämättä mietitty paljon pidemmälle, kuin mihin lukija pääsee hahmojen kautta käsiksi, ja se onnistuu antamaan useammallekin kirjassa käydylle väittelylle varsin mielenkiintoisen sivujuonteen. Huomasin itse miettiväni useammassakin kohdassa, että oli mahdollista, ettei kukaan hahmoista ollut ihan täysin oikeassa, vaan heillä oli kullakin vain oma oppimansa ja ymmärtämänsä versio maailman poliitiikasta, historiasta ja mytologiasta, ja he väittelivät niillä vain parhaansa mukaan, varsinaisen ”totuuden” ollessa joko jossain siinä välillä tai kenties lähes kokonaan heiltä piilossa.

Loppua kohden tuli mietittyä jopa Dawein kohdalla, josko hänen ajatusten taustalla on mahdollisesti jonkinlaisia väärinkäsityksiä tai kaunisteluita tai synkistyksiä, joita ei ole sellaisina kuitenkaan suoraan esitetty. Eli josko hän olikin joiltain osin epäluotettava kertoja, vaikka hän olikin samalla myös se, jonka ajatuksia sai suoraan seurata.

Voi toki olla, että tällaisessa on paljon myös itse lukijana sinne kuvittelemaa mukana, mutta vaikka näin olisikin, jo sekin, että teoksen sivuilla on tilaa niin luontevasti sellaisia ylipäätään pohdiskella, ei ole mikään itsestäänselvyys vaan yhtälailla kirjailijan ansiota.

Joka tapauksessa, Naraka on selkeästi valtavan työn tulos. Ja jos olisin nuorempi ja vielä koulun penkillä, tämä taitaisikin olla se kirja, jota haluaisin mieluiten jonkinlaista tutkielmaa varten hieman tarkemmin luodata.

[Koneuni · Rating 5 out of 5]

Täydet 5 tähteä, haukan siivillä.
Olin odottanut tätä kirjaa sitten ensimmäisen osan lukemisen ja luin tämän heti kun se julkaistiin. Kuten ensimmäinen osa duologiasta, tämä on upea teos. Odotukseni oli viime kirjan epilogin perusteella että pääsisimme seuraamaan tarinaa päähenkilön veljen näkökulmasta, mutta en pettynyt lainkaan tähän kertomukseen.
Ensimmäisessä osassa muistan hieman ohittaneeni Drayn hahmon kinnostamattomana. Tässä osassa hän on paljon vahvemmin läsnä ja sitä myötä kiinnostavampi, ja romanssi oli melko vakuuttava. Juoni piti otteessaan viimeiseen asti ja loppu oli varsin kaunis. Olisin varmasti halunnut nähdä lisää tästä maailmasta, mutta avoimeksi jäävät asiat antavat toisaalta tilaa mielikuvitukselle. Mukava lukea näin hyvää suomeksi kirjoitettua fantasiaa.

[Ren · Rating 5 out of 5]

Koko kehoa pitää ravistella nyt. Jokaisen suonen on tunnettava tämä vimma, joka minut nyt puristaa otteeseensa ja lopulta päästää irti.

""Nai chaspa", kuiskasin hirayaliksi. Minun rakkaani. (--) sillä hetkellä tiesin, mitä tehdä. Miten murtaa nämä keholliset rajat ja päästää energiamme yhteen virtaan. Jakaa nämä mahdottomat tunteet"

Dawei ja Dray ovat ottaneet minut mukaansa. Hyvin, hyvin harva hahmo onnistuu puristamaan minua tiukasti kiinni tarinan aikana ja vielä sen jälkeen. Mutta tiedän, että tulen ajattelemaan Daweita ja Drayta usein, näkemään heidän heijastuksensa ja tuntemaan heidän energiansa. Kaikkein eniten tulen kuitenkin peilaamaan itseäni heihin, kun tunnen vilpitöntä, hellää ja viilettävää rakkautta. Heidän rakkaus on jotain niin henkeäsalpaavaa, niin kiemuraista, kimmeltävää. Sellaista, mitä ei voi kuvailla. Mutta jos sen tuntee...jos sen tuntee, älä päästä sitä livahtamaan. Rutista itsesi siihen, kiepauta se sormiesi ympäri ja korvan taakse, kylve siinä rakkaudessa. Juurru.

Pitkäkangas suorastaan astelee sydämeni päältä uudestaan ja uudestaan. Kirjassa huokuva piina saa minut ihan tärisemään. Voiko tästä enää rauhoittua? Uuden sivun kääntäessäni pelkää aina tulevaa. Voiko lopussakaan hengähtää? Halusin niin usein vain puristaa silmiäni kiinni ja kadota silmieni tuottamaan pimeyteen.

Vastarintaa, perheen etsimistä, epävarmuutta ja vapautta. Toivoa. Talo. Priya,

Priya.

[Mari · Rating 4 out of 5]

Naraka on erinomainen päätös tarinalle, jonka Sang aloitti. Mielestäni kirja oli selvästi parempi kuin sarjan aloitusosa, joka sekin oli varsin hyvä. Tarina on vauhdikas ja usein etenee kun päähenkilö tekee päätöksiä ja valintoja. Maailma on kaunis ja rikas ja siitä nähdään monia paikkoja matkan aikana. Tässä kirjassa tunsin vihdoin myös päähenkilön ja hänen rakkaansa välisen yhteyden, joka Sangissa jäi vielä hieman löyhäksi. Lisäksi päähenkilö pääsee vihdoin kunnolla käyttämään voimiaan, mikä palkitsee lukijaa.

Haastetta lukemiseen toi monet vierasperäiset sanat, joiden merkityksiä en oppinut muistamaan. Myös monet nimet menivät minulta sekaisin, ja kun käytössä oli vielä lempinimiä niin en ollut aina aivan varma siitä, montako hahmoa kohtauksessa oli mukana.

Kuitenkin erinomainen ja sykähdyttävä kirja. Kannatti lukea!

[Hilla Lumipuu · Rating 5 out of 5]

TÄYDELLINEN sekoitus rakkautta ja suuria tunnekuohuja! Kaikin puolin täydellinen kirja. Itse tykkäsin tästä enemmän kuin Sangista(vaikka sekin oli upea teos!)