Olipa huono kirja, suorastaan vastenmielinen. Junttitarina kakkahuumorilla ei naurattanut. Ei naurata myöskään että jonkun nimeä tai ulkonäköä pilkataan. Tai se, että lapsi joutuu olemaan äidilleen aikuinen. Ihan kuin tämän olisi kirjoittanut joku Putous-näyttelijä eikä oikea kirjailija. Ainiin, eiku…
Mietin kirjaa lukiessani, että tehdäänkö tässä oikeasti pilaa aivan vääristä asioista, vai onko tarkoitus kritisoida huonoa käytöstä. Joka tapauksessa toteutus oli huono. Vastenmielinen. Hävetti, että tällaista on julkaistu. Huumori on vaikea laji.
Mietin olenko täysin huumorintajuton omassa keskiluokkaisessa kuplassani elävä, tavallisten työläisten elämästä erkautunut snobi, kun en pidä tästä kirjassa. Olkoon sitten vaikka niin, mutta minusta kirjassa väännettiin vitsiä väärällä tavalla raiskaamisesta, alkoholismista, itsemurhasta, kiusaamisesta, kuolemasta, ulkonäöstä, vähä-älyisyydestä, tappamisesta, huonosta vanhemmuudesta, kierrättämättä jättämisestä, sisällä polttamisesta … ja vaikka mistä.
Näistä aiheista voi ja pitääkin toki kirjoittaa, mutta sen voi tehdä myös hyvällä maulla. Iida Rauman Hävitys on loistava teos kiusaamisesta, ja Sami Tissarin Krysan räväkkä mummo kiroiluineen oli oikeasti hauska. Hämäläisen Sirkka-mummo oli vain järkyttävä.
Ei siis näin. Vastenmielistä, yök.