Ismo ja Angelika Leikola palaavat Amerikkaan Suomessa vietetyn koronavuoden jälkeen – tällä kertaa eronneena parina. Vaikka eropäätös on yhteinen ja tarpeellinen, tuo se mukanaan uudenlaisia haasteita ja pelkoja. Miten entinen power couple selviää eron syiden ja vaiheiden läpikäymisestä samaan aikaan kun he luovat sekä henkilökohtaista että ammatillista suhdettaan uusiksi? Millainen ihminen kumpikin on ilman toista?
Unelmaero kutsuu lukijan myös kulisseihin kurkistamaan, mitä tapahtuikaan Suo, kuokka ja Hollywood -kirjaa kirjoittaessa ja miksi pariskunta päätyi eroon. Kirja ravistelee lukijan käsityksiä parisuhteista ja eroista sekä pureutuu jälleen myös kulttuurieroihin: Miksi parin avioeroon suhtaudutaan täysin toisella tavalla Amerikassa kuin Suomessa? Miten Ismo ja Angelika selviävät uusissa nykyajan deittikulttuureissa? Miten löytää itsensä kovan paineen keskellä ja aloittaa uusi elämä omillaan?
Tuttuun tapaan Leikolat haastavat lukijan ajattelua hyvin omintakeisista näkökulmista. Luvassa on entistäkin radikaalimpaa rehellisyyttä, viihdyttävyyteen puettua faktatietoa ja loputtomia yllätyksiä, joista suuri yleisö on ollut tähän asti täysin tietämätön.
Tämän kirjan olisin voinut jättää lukematta - olo kuin luvattomasti jonkun päiväkirjaa lukeneella. Julistuksen tavoin kirjoitettu ja omat kokemukset yleistetään koskemaan kaikkia muitakin.
Olipa raskasta luettavaa! Leikoloiden ekan kirjan jälkeen tartuin tähän yhtä innoissani, mutta pettymys oli melkoinen, kun tajusin, että tämä uusi kirjahan on melkoista jaarittelua ja varsinkin Angelikan osuudessa aikamoista diibadaabaa. Ekan kirjan napakka huumori on tiessään ja tilalle on tullut epämääräistä filosofointia enemmän tai vähemmän subjektiivisesta näkökulmasta. Rasittavinta tässä kirjassa oli kuitenkin uskomaton kieli- ja asiavirheiden määrä sekä vaikeaselkoinen, melkeinpä tajunnanvirtamainen teksti, jossa on käytetty holtittomasti puhe- ja kirjakieltä sekaisin. Jäin miettimään, miksei ne kirjassa paljon ylistetyt ihanat kustannustoimittajat ole tarttuneet ala-arvoiseen kieliasuun lainkaan? Neljäsataa sivua tätä terapiavuodatusta luettuani voin sanoa, että "paska homma, mutta tulipahan tehtyä". Toivottavasti Ismo kirjoittaa seuraavan kirjan yksin.
Tykkäsin edellisestä, mutta tämä oli tosi hajanainen, eivätkä eri kirjoittajien osuudet integroituneet oikein mitenkään yhteen. Tykkäsin ajoittain Ismon tajunnanvirrasta, mutta Angelikan osuuksien kyökkipsykologia otti koville saada luettua.
Tämä kirja oli hajanainen teos jossa Ismo jaarittelee turhuuksia ja Angelika paasaa itselleen tärkeistä asioista. Punainen lanka puuttuu kokonaan ja jotenkin väkisin kirjoitetun tuntuinen kirja.
Heti alkuun tunnustan, että lopussa en aivan kaikkia sivuja enää kunnolla lukenut, vaan vain silmäilin. Meinasi niin sanotusti kunto loppua kesken.
Pidän kovasti Leikoloiden edellisestä kirjasta, jossa pääosin kuvattiin arkea Amerikassa ja vertailtiin suomalaisen ja amerikkalaisen yhteiskunnan eroja. Tässä Unelmaero-kirjassa myös kerrottiin, että edellinen kirja oli myös paljon Angelikan käsialaa, mutta hän kertoi siinä omista näkemyksistään "Ismon äänellä".
Tässä Unelmaero-kirjassa olisi kyllä ollut hyvä jonkinlainen sisältövaroitus, että tämä eroaa melkoisesti edellisestä kirjasta. Nyt molemmat - Ismo ja Angelika - kirjoittavat itsenäisesti vuoronperään. Ismo vähän kertoo arjestaan ja urastaan. Vähän hassua on se, että Ismo kertoo varovansa yksityiselämästään kertomista, jotta ei tule Seiskaan juttuja - ja sitten hän kertoo juttuja, jotka suoraan sinne Seiskaan sopivat. Eivätkä nämä Ismon kertomatkaan ole niin vetäviä kuin edellisessä kirjassa.
Angelika sen sijaan ryhtyy kirjoittamaan jonkinlaista parisuhde- tai ihmissuhdeopasta omilla kokemuksillaan höystettynä. Tosin Angelikan luvut ovat sellaisia, että hän on lukenut artikkeleita ja haastatellut ihmisiä ja sitten kertoo omia näkemyksiään. Kuitenkin hän koko ajan kertoo, että ei ole alan ammattilainen ja varmaan on muunkinlaisia näkemyksiä ja toisetkin näkemykset ovat varmaan ihan oikein. Ja sitten koko ajan vähän niin kuin varmistellaan, että ei loukata tai tuomita ketään. Ja samoista parisuhde- ja ihmissuhdeasioista jauhetaan luvusta toiseen. En myöskään oikein jaksa sitä, että kirjassa puhutellaan lukijaa: "Hyvä lukija tai äänikirjan kuuntelija..."
Annan arvioksi 2/5. Toinen tähti tulee siitä, että vähän kuulin Ismon arjesta ja toinen tähti siitä, että Angelika kertoi - joskin hyvin lyhyesti - kielen purkamisen menetelmästä, johon täytyy kyllä tutustua tarkemmin.
Edellinen kirja oli ihan ok, joten odotuksia oli tämänkin suhteen. Valitettavasti pettymys oli kova, tästä puuttui edellisen kirjan hauskat kohdat täysin. Ismolla oli hieman yritystä, mutta Angelikan kirjoitukset tuntuivat terapiasessioilta. Tästä jäi lähinnä mieleen se, että mikä tässä erossa oli se unelmaeron osuus, sekö että ovat yhä kavereita ja tulevat toimeen toistensa kanssa? Tämän kirjan perusteella "unelmaero" ei ole paras sana kuvaamaan heidän eroaan, se oli han vain ero. Plussaa siitä, että äänikirjassa molemmat lukivat omat osuutensa. Jos kirjoja vielä tulee, toivottavasti palaavat siihen mielenkiintoisempaan osioon. Kansainvälisesti uraa tekevän koomikon elämästä riittäisi varmasti parempiakin juttuja.
Oh man, thus was hard work. I really liked their first book, but this was something else, totally. She had a voice and she was going to use it, unfortunately. Her parts of the book was just self learned kitchen psychology with very judgemental approach. It was just pure preaching, when her view was the only truth. She kept saying that she not the one to judge or she thinks everyone should do things on their way, put repeating this again again and again did not remove her attitude as better person, with more experience and better way of seeing and living life. She absolutely drove me mental. And I just wanted to skip her part. Ismo other hand was the only reason I kept going, he always seem to have refreshing view for things and funny or light way to bring it on the table.
Enpä ole aiemmin törmännyt erokirjaan, ja tämä onkin aikamoinen paketti. Pariskunnan osapuolet käyvät omissa luvuissaan läpi suhdetta, eroa, näiden herättämiä ajatuksia ja tunteita, julkisena ihmisenä elämistä, deittailua, parisuhteita, eron prosessointia, Suomen ja USA:n kulttuurieroja sekä luovaa kirjoittamista. Vuoristoratamainen kokemus!
Olisi pitänyt lopettaa kesken silloin kun ensimmäisen kerran asiaa mietin. Ajattelin että jospa tämä tästä. Ei. Ihmeellistä tajunnanvirtaa, humblebragia, kyynisyyttä, valistamista, rivien välistä vihjailua. Muutamia ihan hyviä kappaleita (lähinnä Ismon kirjoittamia) oli, mutta ei tarpeeksi.
Angelikan jenkkihehkutus, keittiöpsykologisointi, jatkuva panetus, seksin puute ja itkeskely on kokonaisuutena valitettavan raskasta luettavaa. Vastapainoksi Ismon jutut naurattavat. Erittäin hämmentävä sekametelisoppa.
Moni asia särähtää ja tulee häiritsevä olo. Muunmuassa terapiasta ei ole kuulemma hyötyä ja pettäminenkään ei ole aina väärin. En kyllä allekirjoita puoliakaan tämän ex-pariskunnan neuvoista muutenkaan.
Kuuluuko minun tietää näitä? Miksi eroa ruoditaan julkisesti? Kirjailija myönsi Instagramissa, että tämä kirja oli virhe. Nyt ymmärrän miksi. Harmillinen juttu.
Tässä ei vissiin oltu juuri etukäteen keskusteltu siitä, että minkälaista kirjaa kirjoitetaan? Vähän niinkuin 2 eri kesken jäänyttä kirjaa olisi survottu yhteen ja väliin vielä ripoteltu jotain aivan turhia koiran tuntemuksia. Häh?? Melkein jaksoin lukea loppuun asti. Melkein.
Kuuntelin äänikirjana. Kirja tarttui matkaan edellisen kirjan kiinnostavuuden vuoksi. Niin, minkä vuoksi Leikoloiden tuotoksiin tuli tutustuttua? Edellisen kirjan aihepiiri oli selvä: kerrotaan kulttuurieroista kahden maan välillä ja tutustutaan samalla Ismolle avautuneeseen uuteen uraan. Viihdyttävä kirja ja kuunteli ihan mielellään ajatuksia aiheesta. Tämän jälkimmäisen kirjan punainen lanka jää epäselvemmäksi. Vaikuttaa siltä, että haluttiin avautua eroprosessista iltalehtiartikkelia pidemmin. Kaippa haluttiin korostaa eroprosessin jälkeen jääneitä hyviä välejä ex-parin välillä. Viihdyttävää kirjaa asialla ei kyllä saanut.
Ismon osuudet pitkälti kannattelivat teosta. Äänikirjana piti kokonaisuus taistella loppuun asti, fyysisenä kirjana olisi jäänyt kesken. Angelikan kappaleet vaikuttivat irtonaisilta. Kirjassa oli yritystä olla faktatietoa jakeleva self help -kirja. Meni enemmän keittiöpsykologian puolelle ja toisaalta, jos olen kiinnostunut saamaan tutkittua tietoa eroprosessista, psykologiasta, psykoterapiasta ja masennuksen hoidosta, luen kyllä jonkun alan auktoriteetin kirjan, en koomikkopariskunnan avioerokirjaa, jossa tietolähteet voivat olla kyseenalaiset. Asiavirheitä ja kyseenalaisia heittoja sai lukea tuon tuostakin, esimerkiksi Angelikan osiossa ohimennen heitettiin, että ketamiinihoidot pitäisi kotimaassa saada lähes jokaisen ulottuville ja sitten paatosta, miten Amerikassa näin jo tehdään ja tulokset mahtavat.
Kaikki Amerikan matkassa ei kuitenkaan ollut yhtä onnelaa, kun jo kirjan alussa Angelika kävi ostamassa käsiaseen LA:n kaduilla pärjätäkseen. Ihmisten ainutkertaisuutta alleviivattiin, tosin kohta saikin jo lukea, että Tinderissä on parituhatta tykkäystä odottamassa. Tai että LA:n deittikulttuurissa ihmisillä on arvosana, ja hänellä se on kavereiden mukaan kasi, ja ihmisten numeroiksi pelkistäminen nyt vaan on tosiasia deittimarkkinoilla. Jostain syystä Angelika lukiessaan äänsi silloisen kotikaupunkinsa muodossa "Las Angeles" säännönmukaisesti, joka alkoi ärsyttää.
Positiivista palautetta jos pitäisi antaa, niin olihan kirja tavallaan älyllisiä toimintoja kuvaava. Itkevä Angelica joka luvussa sai lopettaa kerran kirjan noin 80% vaiheessa. Sitten kuuntelin loput. Ihan hyödyllistä kuulla polyamoriasta ja siitä että Ismollakin on Meta Quest 2. Kävin yhdellä keikalla jonka Ismo piti suomeksi ja ostin Ismon naama printillä teepaidan, mutta ostin lippuni tavallaan vahingossa. En ollut ennen käynyt stand upissa. En tiedä miksi Ismo painotti sinkkuuttaan niin kovin ja ettei ole pannut yleisöä. Mä tulin vähän kipeäksi vaikkei satanutkaan. Enivei, kaikkea hyvää. Antaisin kolme tähteä viidestä automaattisesti uudestaan, mutta muut arvostelut mitä lukenut nappaa yhden tähden pois. Tyhjännauramista ja se että sain päänsäryn ohjelmasta.
Teos ei valitettavasti yllä edellisen Leikoloiden kirjan tasolle. Tekstistä saa käsityksen, että se on kirjoitettu kiireessä (kaupallisista syistä). On kuitenkin mukavaa, että myös Angelika Leikola pääsee ääneen. Hänellä on varmasti paljon sanottavaa kirjallisesti jatkossakin. Jos teokseen tarttuu, se kannattaa kuunnella äänikirjana, koska painettuna tekstin hiomattomuus ja rakenteen epätasapainoisuus korostuvat.
Jätin tämän kirjan kesken. Plussaa siitä, että se oli Ismon ja Angelican itse lukema, mutta muuten ei oikein napannut. Kuten Leikoloidenkin avioliitossa, joskus on vaan päästettävä irti. En tiedä miksi käyttäisin aikaani jaarittelevaan elämänkertailuun ja eropohdintaan, kun kirja ei tähän asti ole ollut erityisen viihdyttävä tai uusia näkökulmia avaava.
Äänikirjana hajanaisuus ei haitannut. Pidin Angelikan ajatuksista, ja haluaisin lukea niitä enemmän. Oli ihana kuulla hänen oma äänensä ja liikuttiin itse pariin kertaan yhdessä Angelikan kanssa. Ehkä erilaisuuden kokemus upposi itseeni. Ismon kohdat olivat hauskoja kevennyksiä, ja jos näin ajatukset niin häkellyttävän rehellisiä. Nepsypiirteet hymyilyttivät samaistuttavasti.
Paskin kirja mitä olen koskaan lukenut/kuunnellut. Angelikalla on paha tapa naamioida omat mielipiteensä "tutkimuksen" taakse. Tämän kirjan voisi antaa varoittavaksi esimerkiksi kaikille yliopistoon pääseville siitä, miten minkä tahansa aivopierun tueksi löytää kyllä tutkimusta, kun vaan riittävän tarkoitushakuisesti kirjallisuutta lukee. Loputon lässytys omien ihmissuhteiden ainutlaatuisuudesta oli melkoista lukijan aliarvioimista.
Jo kirjan otsikko laittoi miettimaan etta mitahan sielta on tulossa usean sadan sivun edesta. Taytyy sanoa etta tuotti tuskaa lukea kirja loppuun asti. Ensimmainen kirja oli loistava, tama tuntui silta etta sita oli venytetty tarpeettoman pitkaksi pyorittelemalla samoja juttuja liiaksi asti.