Vetävä ja viihdyttävä johdatus maailman omintakeisimpaan jalkapallokulttuuriin.
Suomifutis on Brittifutiksen (2020) kirjoittajan toinen teos, jossa seikkaillaan ympäri futis-Suomea ja mennään entistä syvemmälle jalkapallon kiehtovaan maailmaan.
Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji, mutta Suomesta sanotaan puuttuvan jalkapallokulttuuri. Se ei ole totta. Meillä on omintakeinen suomalainen jalkapallokulttuuri. Suomessa harjoitellaan kolkosti valaistuissa halleissa, ratkaisupelit mitellään marraskuisessa poikittaissateessa ja ottelukalenteria suunniteltaessa mietitään kesämökkiläisiä. Silti jalkapalloa pelataan Ivalosta Helsinkiin, säällä kuin säällä. Ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Suomi on nähty arvokisoissa miehissä, naisissa ja nuorten tasolla.
Miksi laji jäi Suomessa jääkiekon jalkoihin? Ovatko olosuhteet vain tekosyy? Miksi sana potkupallo loukkaa suomalaista futisfania ja mikä on maamme jalkapallopääkaupunki?
Tätä kirjaa on vähän vaikeaa asettaa mihinkään kategoriaan, sillä siinä on niin tietokirjamaisia, esseemäisiä kuin omaelämäkerrallisiakin piirteitä. Kutsuttakoon sitä siis vain simppelisti urheilukirjaksi. Teoksen nimi tiivistää olennaisen hyvin, kysymys on Sundelinin henkilökohtaisesta henkisestä, kirjallisesta ja fyysisestäkin matkasta suomalaisen jalkapallokulttuurin lähteille. Uskottavuutta hänellä tuon matkan kertojana on entisenä junnufutaajana ja pitkän linjan jalkapallotoimittajana.
Tekstin henkilökohtaisuus on kirjan mahdollisuus ja uhka. Useimmiten Sundelin pysyy mahdollisuuden puolella tuota rajaa. Se, että hän suhtutuu itse rakkaudella lajiin ja peilaa kohtaamisiaan ja haastatteluitaan omiin näkemyksiinsä tekee kirjasta vilpittömän oloisen,teoksen, joka aidosti pyrkii kohti suomalaisen jalkapallon parasta. Aina välillä henkilökohtaisuus kuitenkin lipsahtaa niin sisäpiirin jutusteluksi, että tällainen peruspenkkiurheilija tipahtaa kyydistä.
Kirjan rakennekaan ei itselleni täysin avautunut edes takakannen sulkeutumisen jälkeen, vaan kirjan vaikutti enemmän essee- tai kolumnikokoelmalta kuin yhtenäiseltä tekstiltä. Kirjassa on ikään kuin laitettu suomifutis keskelle ja sen jälkeen lähdetty ympyrän kehältä kymmenestä satunnaisesta kohdasta kohti keskustaa. Kaikki näkökulmat ovat toki relevantteja, mutta suureen synteesiin tällä tekniikalla ei ylletä. Ehkä se ei toisaalta ollut tarkoituskaan.
Viiltävää analyysia Suomifudiksesta. Kirjassa käsitellään aiheita kattavasti, mutta ei läpileikkaavasti, joten noviisille sitä ei voi suositella, futiksen ystäville todellakin! Olisin lisäksi kaivannut, että kirjassa olisi kerrottu myös hiukan erotuomareista ja meidän monimuotoisuudesta, mutta se toivottavasti sisältynee jatko-osaan.
Erinomainen kirja jalkapallosta jalkapallon ystävillle, mutta myös niille, jotka (vielä) eivät jalkapalloa fanita.
(Urheilu)toimittaja ja itsekin Ykkösessä futaillut Saku-Pekka Sundelin pureutuu asiantuntevasti ja viihdyttävästi suomalaiseen jalkapallokulttuuriin -alkaen siitä, onko sitä edes. Käsiteltyä tulee monet asiat: miksi potkupallo-sana loukkaa suomalaista futisfania, mikä on Suomen jalkapallopääkaupunki, miksi jalkapallo on jäänyt Suomessa mm. jääkiekon varjoon, miten suomalainen jalkapalloilu on kehittynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Ja monia muita asioita. Lisäksi Sundelin heittää sekaan omia kokemuksiaan jalkapalloilijana. Ääneen pääsevät myös monet jalkapallon parissa työskentelevät aina Markku "Rive" Kanervasta lähtien. Eikä Sundelin toimittajana purematta niele kaikkia jalkapalloasiantuntijoiden näkemyksiä, vaan toisinaan haastaa niitä.
Tässä kirjassa oli lähes jatkuvasti kohtia, joista olisi tehnyt mieli tehdä Facebook-päivitys. Mielessäni huudahdin mm.: "Juuri noin!" Olipa hyvä huomio!" Onkohan ihan noin?"
Lisäksi kirja sisältää suomalaisen jalkapallosanaston ja vikkejä jatkolukemiseksi.
Jos et ole jalkapallon ystävä, niin tämän kirjan jälkeen olet!
(3.5) ihan kivaa luettavaa, omat odotukset oli ehkä vähän korkeella. Edellisen kirjan imuroin kuin Dyson konsanaan mut tässä jäi vähän kone yskimään silloin tällöin!
Sundelin sanoo alkusanoissa tavoitteekseen pohtia suomalaista jalkapallokulttuuria syvällisesti ja onnistuu siinä. Viimeisen varsinaisen luvun lista suomalaista jalkapallokulttuuria olevista asioista oli lähes liikuttava tapa päättää kirja. Suosittelen niin lutuurilasseille kuin kendojanareille.
Jalkapallotoimittaja Saku-Pekka Sundelinin Suomi-futis -kirjan alaotsikko Suomalaista jalkapallokulttuuria etsimässä osuu kohdilleen. Sitä Sundelin tässä nimenomaan tekee kulkemalla ympäri Suomea jututtamassa jalkapalloihmisiä. Kirjoitustyyli on nyt paljon letkeämpi ja rennompi kuin Sundelinin Brittifutis kirjassa. Teksti on todella helppolukuista ja sujuvaa. En vain ymmärrä miksi muutama pitkä luku pitää mennä ilman ainuttakaan alaotsikkoa. Esimerkiksi "Mikä on Suomen futispääkaupunki" on 40 piripintaan ahdettuja sivua, vaikka alaotsikointi olisi helposti luontunut rytmittämään tekstiä paikkakunnittain.
Ei ole epäselvyyttä Sundelinin jalkapallorakkaudesta ja -osaamisesta, mutta hirveästi uutta ainakaan jalkapalloa pitkään seuranneelle ja sen parissa toimineelle kirja ei tuo. Eniten uutta minulle oli median ja jalkapallon suhteen tarkastelusssa. Siinä Sundelin kyllä tyytyy liikaa kirjaamaan haastattelemiensa sanomisia. Kirja käy hyvin läpi suomalaisen jalkapallon omituisuuksia enkä osaa nimetä mitä siihen olisin muuta odottanut. Ehkä Brittifutis -kirjan kaltaisia fanien pelireissukuvauksia. Yhden jalkapallokulttuurin oleellisen osan Sundelin unohtaa: erotuomarit.
Kirjan lopun (brittiesikuvan mukainen) jalkapallosanasto on hauska lisä ja sopii hyvin tähän yhteyteen. Löysikö Sundelin etsimänsä? Aika paljon löysi. Horjun kolmen ja neljän tähden välillä, mutta annetaan neljä tekstin sujuvuuden ja huumorinpilkkeiden ansiosta.
Sundelin on taitava kirjoittava ja tietää mistä puhuu, nautinnollista luettavaa siis osasi jo odottaakin - enkä pettynyt! Suomifutista käsiteltiin monesta perspektiivistä, useamman haastateltavan suulla. Kaikkein mielenkiintoisinta antia olivat kirjailijan matkat tutustumaan suomalaisten futisseurojen arkeen, yhteisöön ja kulttuuriin ympäri maata, näitä olisi lukenut mielellään enemmänkin!
(Äänikirja) Liian paasaava tyyli, mutta ilmeisesti se on tarpeen, kun käsittelyssä on altavastaajalaji. Jalkapallosivistys nousi kohisten, ainakin Suomi-futiksen osalta.
Saku-Pekka Sundelinin teos käänsi katseeni kansainvälisestä jalkapallosta kohti itselleni vierasta suomalaista palloilukulttuuria. Kirja sai kiinnostukseni leimahtamaan heti ensi sivuista lähtien, ja opetti minua arvostamaan rakkaan kotimaamme rikasta jalkapallohistoriaa toden teolla. Lukuelämyksen jälkeen marssin oitis kirjakauppaan ostamaan tuttavilleni kyseisen teoksen. Suosittelen!!!