Kulttikirjailija H. P. Lovecraftin (1890–1937) koottujen teosten neljäs osa sisältää monia ennen suomentamattomia novelleja ja pienoisromaaneja.
Suurin osa kertomuksista on klassista kauhua, mutta fantasiaelementtejäkin on mukana, samoin tekijälle harvinaista huumoria. Myös yksi pitkä runo on sisällytetty kokoelmaan.
Sisällys:
Hautausmaan kauhu (The Horror in the Burying-Ground 1933/35, Hazel Healdin kanssa Kivimies (The Man of Stone, 1932) Hazel Healdin kanssa Ansa (The Trap, 1931) Henry S. Whitefieldin kanssa Puu vuorella (The Tree on the Hill, 1934) Duane W. Rimelin kanssa Haudan takaa (The Disinterment, 1935) Duane W. Rimelin kanssa Hirviön aarre (The Slaying of the Monster, 1933) R. H. Barlow'n kanssa Kunnes katoo meretkin ("Til A’the Seas", 1935) R. H. Barlow'n kanssa Öinen meri (The Night Ocean, 1936) R. H. Barlow'n kanssa Luolan peto (The Beast in the Cave, 1905) Tohtori Samuel Johnsonin muisto (The Reminiscence of Doctor Samuel Johnson, 1917) Outo ukko (The Old Bugs, 1919) Pohjantähti (Polaris, 1918) Katu (The Street, 1920) Juan Romeron muutos (The Transition of Juan Romero, 1919) Muisti (Memory, 1919) Celephaïs (Celephaïs, 1920) Nyarlathotep (Nyarlathotep, 1920/21) Ex Oblivione (Ex Oblivione, 1921) Azathoth (Azathoth, 1922) Jälkeläinen (The Descendant, 1926) Olio kuun valossa (The Thing in the Moonlight, 1927) Ikivanhaa väkeä (The Very Old Folk, 1927) Ibid (Ibid, 1928) Kirja (The Book, 1933) Kuun tuomaa (What the Moon Brings, 1922) Charles Dexter Wardin tapaus (The Case of Charles Dexter Ward, 1927) Yuggothin kylvö (Fungi from Yuggoth, 1929-30)
Howard Phillips Lovecraft, of Providence, Rhode Island, was an American author of horror, fantasy and science fiction.
Lovecraft's major inspiration and invention was cosmic horror: life is incomprehensible to human minds and the universe is fundamentally alien. Those who genuinely reason, like his protagonists, gamble with sanity. Lovecraft has developed a cult following for his Cthulhu Mythos, a series of loosely interconnected fictions featuring a pantheon of human-nullifying entities, as well as the Necronomicon, a fictional grimoire of magical rites and forbidden lore. His works were deeply pessimistic and cynical, challenging the values of the Enlightenment, Romanticism and Christianity. Lovecraft's protagonists usually achieve the mirror-opposite of traditional gnosis and mysticism by momentarily glimpsing the horror of ultimate reality.
Although Lovecraft's readership was limited during his life, his reputation has grown over the decades. He is now commonly regarded as one of the most influential horror writers of the 20th Century, exerting widespread and indirect influence, and frequently compared to Edgar Allan Poe. See also Howard Phillips Lovecraft.
1st read 23.8.2012 Kaikki muut novellit paitsi Öinen meri on entuudestaan julkaisemattomia suomeksi. Kokoelman alussa on rykelmä novelleja, jotka ovat alun perin julkaistu toisen kirjailijan nimiin, mutta asiantuntijoiden mukaan kuitenkin lähes yksinomaan Lovecraftin käsialaa.
Kokoelman keskikohdan muodostaa Lovecraftin nimissä kirjoitetut lyhyet tarinat. Jotkut tarinoista ovat raakileita ja muutama huonokin mahtuu joukkoon. Monissa tarinoissa matkataan unimaailmassa.
Kirjan päättää pariinkin otteeseen suomeksi julkaistu pienoisromaani Charles Dexter Wardin tapaus sekä runo Yoggothin kylvö.
Tämän kokoelman lukeminen oli kannattavaa, vaikka kaikki kertomukset eivät yllä lähellekään Lovecraftin parhaimpien tasolle. Joukossa kuitenkin on oikein hyviäkin tarinoita.
Pidin eniten seuraavista: Hautausmaan kauhu, Kivimies, Puu vuorella, Haudan takaa, Luolan peto, Juan Romeron muutos, Muisti, Olio kuun valossa ja Kirja. Arvosana 3½
Kokoelman novellit ovat pääosin keskinkertaisia eivätkä yllä teossarjan aiempien osien tasolle. Joukossa on muutamia hyvin heikkoja esityksia, mutta niiden vastapainoksi myös joitain itseäni erityisesti miellyttäneitä novelleja kuten Hautausmaan kauhu, Kivimies, Outo Ukko sekä Katu. Kokonaisuus jää kuitenkin reilusti positiivisen puolelle, sillä novellien ohella kokoelma sisältää romaanin Charles Dexter Wardin tapaus, joka on yksi suosikkiromaaneistani yli genrerajojen. Jalavan kustantamolle ruusuja teossarjan julkaisusta, mutta risuja aivan liian monista latomo-/painovirheistä tässä osassa.
Kuuntelin tämän äänikirjana ja pelkään pahoin, että se oli kohdallani virhe.
Lovecraftin kirjoitustyyli on niin erilaista, mihin olen tottunut, joten kuuntelemalla oli hieman hankala pysyä perässä tarinoissa. Fyysisen kirjan kanssa olisin saanut rauhassa makustella tarinoita, palata helposti sivuissa taaksepäin ja plarata kirjaa. Luulen siis, että olisin saanut fyysisestä kirjasta enemmän irti. Lopun runokin (runotkin?) menivät minulla jotenkin täysin ohi.. En jotenkin edes ymmärtänyt, oliko kyseessä yksi kokonainen pitkä runo vai useita lyhyempiä runoja.
Kuitenkin tarinoissa oli paljon nautittavaa ja ne vaatisivat tarkempaa keskittymistä. Lukijaa ei päästetä helpolla. Kirjan kieli on upeaa ilotulitusta, Lovecraftilla on kyllä sana hallussa.
Tästä kokemuksesta teen sen johtopäätöksen, että luen loput Lovecraftin kirjat fyysisinä kirjoina, ne kuitenkin kiinnostavat kovin.
Olikohan se tää se Lovecraftin kokoelma missä se rupes yhtäkkii vaa n-pommittelemaan ja oli et öö mitäs täällä tapahtuu. Sillee nojoo 1800-luku ei pitäis yllättyy mut silti.